Ajankohtaista / toimituksen tietolaari

Marokon Tanger oli 1960-luvulla muodikas paikka. Gibraltarin salmen satamakaupunki veti vapaamielisellä maineellaan puoleensa niin hippejä kuin muitakin vaihtoehtoisen elämäntavan harjoittajia, olivat syynä sitten tajunnanlaajentajat tai muut asiat. Ja onpa paikalla osansa myös tunnetuimman modaalisen kitaravirityksen synnyssä. Annetaan folk-muusikko John Renbournin kertoa lisää.

Tarina alkoi tavallisesta ja monen mielestä vähäpätöisestä seikasta – sähkökitaralle tyypillisestä hurinasta. Yksikelaisten vakio-mikkien soundissa ei itsessään ollut mitään moitittavaa, päinvastoin. Mutta kun alttius häiriöille tärveli nautinnon, jotain oli tehtävä.

Tuttu tarina: tuli hankittua hyvä rumpusetti, mutta jokin siinä vähän mättää. Muutostarpeet eivät aina taltu kalvojen ja raudan vaihdolla, ja silloin täytyy hakeutua soitinsepän puheille. Eiköhän panna rummut remonttiin!

Julkiseen arvosteluun liittyy yksityistä mielipidettä suurempi vastuu. Tämä johtaa yhdessä kulttuurimme kohteliaisuustapojen kanssa kirjoitettaessa itsesensuuriin.

Se mikä aiemmin jäi työpaikan kahvihuoneessa heitoksi eilisillan konsertista, uudesta levystä tai radiohitistä, päätyy nyt yhä useammin julkiseksi kannanotoksi sosiaalisessa mediassa tai netin keskustelupalstoilla. Mutta poikkeaako päivälehtien perinteinen musiikkikritiikki sitten jotenkin nykyaikaisesta jokamiehenoikeudesta?

Liimalla tai pultein – teräskielisen akustisen kitaran kaulan voi kiinnittää molemmilla tavoilla, mutta onko niistä kumpikaan missään mielessä toistaan parempi? Otimme asiasta selvää kahden soitinrakentajan avustuksella.

Ennen oli pulaa tallentimen raidoista, nykyisin kyllä raitoja piisaa, mutta monella pikkupajalla tai itse äänittävällä muusikolla saattaa olla mikkejä ja etuvahvistimia niukalti. Puutteen saneleman pakon lisäksi löytyy kuitenkin vapaaehtoisiakin syitä äänittää vähemmällä mikrofonimäärällä: esimerkiksi vaiheistuksen ja selkeyden varjelemisen vuoksi.

Kitarateollisuudessa on jo pitkään tiedostettu se kiusallinen tosiasia, että trooppisten alueiden vanhat puuvarat käyvät vähiin. Soitinrakennus ei ole kuitenkaan harvinaisiksi käyvien puiden suurin kuluttaja ja ongelman mittakaava onkin paljon laajempi. Siksi asiaan on puututtu tiukkenevilla kansainvälisillä sopimuksilla, jotka rajoittavat voimakkaasti puukauppaa ja asettavat velvoitteita puusta tehtyjen esineiden kauppaan. On löydettävä uusia materiaaleja soitinten valmistukseen.

Pienen työhuoneen kotoisuus kääntyy haitaksi, jos akustiikan ongelmat alkavat sortaa työn laatua. Perusasiat on kuitenkin suhteellisen helppoa muokata kelvollisiksi, oikeilla menetelmillä ja kunnollisilla materiaaleilla.