Ajankohtaista / levyarviot

Ajatus perinteikkään ja iäkkään romaninaisen levystä ei tässä maamme pop- ja iskelmämusiikin kyllästämässä kertakäyttökulttuurissa ole kovin mediaseksikäs. Mutta nyt kyseessä ei olekaan kuka tahansa laulaja: Hilja Grönfors (s. 1952) on Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuonna 2005 mestarikansanlaulajaksi nimitetty taituri, jonka äänestä kuuluu vuosisatainen perinne ja vahva musikaalisuus.

Kitaristien kitaristi, Geoffrey Arnold “Jeff” Beck (24.6.1944) saa vihdoinkin oman elämäkerrallisen dokumenttinsa! Puolen vuosisadan ura kestää tarkastelua, laatu on ollut aina läsnä. Siinä haastetta kelle tahansa, aikalaiselle tai seuraajalle.

The Wannsee punk on mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa artistit tuuttaavat kuuluville moni-ilmeistä, kekseliästä ja mielenkiintoista äänikollaasia.

Matti Kalliota on kuultu soittajana, tuottajana ja sovittajana yli sadalla albumilla, joista yksikään ei ole ollut miehen oma – tähän asti.

Newyorkilaistunut kitaristi ja Django Reinhardt -taitaja Olli Soikkeli on tällä levyllä sähkökitaran varressa. Kuulaasti soiva kitara on alisteinen Julien Labron haitarille, joka luo levyn yleisilmeen. Ahkerana säveltäjänä tunnettu Labro onkin levyn materiaalin takana, lukuun ottamatta kolmea lainakappaletta.

Kannen kuvaa katsoessa ei voi olla varma, onko kehän nurkassa hikisenä huilaava nyrkkeilijä juuri äsken isketty kanveesiin vai onko hän voitonriemuisena vetämässä happea täystyrmäyksen annettuaan.

Tunnustan heti aluksi, että tämä oli ensikohtaamiseni Darinin kanssa ja yllätyin positiivisesti. Tuotannollisesti albumi on erittäin korkeatasoinen ja laadukas kuten länsinaapurimme musiikki tapaa olla, mutta olisiko tässä jotain sellaista tunnelmaa tai syvyyttä, että se nousisi jotenkin lentoon ylitse muiden?

Levy alkaa Juho Hoikan akustisella kitaralla. Se on pohjaväri levylle, jonka ilmavassa soundimaailmassa soivat heleät kitarat ja piano. Laulaja Anna-Sofia Tuomisen puhutteleva ääni on keskiössä lauluissa, joissa haisee niin americana kuin ajaton suomalainen pop.

Debyyttialbumillinen itsetehtyjä kupletteja on haastava paikka. Kuumottavalla keissillä on Santeri Seessalon viisitoista minimalistisella akustisella kitaransoitolla säestettyä runoa ja runomuotoista folkin renkutusta.