Ajankohtaista / levyarviot

Anna Kokkonen tietää mitä tekee. Biiseissä on tarttumapintaa läpi äänitteen ja moni kappale saa jalan polkemaan tahtia biisin mukana.

Vuoden 2014 tangokuningatar Maria Tyyster sai ystävältään muutamia vuosia sitten puhelun, jossa häntä rohkaistiin esittämään musiikkia, josta itse todella pitää. Tämä ei ole tangokuninkaallisille poikkeuksellista – legendaarinen laulukilpailu tarjoaa ponnahduslaudan julkisuuteen, mutta sitoutuminen vain tangoon tai perinteiseen tanssimusiikkiin on monille liian rajoittavaa.

Vesterinen yhtyeineen on 2010-luvulla kuin varkain ottanut paikan yhtenä suomipopin suurimmista nimistä. Ei ihme, sillä yhtye on kiertänyt ahkerasti ja saavuttanut sitä kautta yleisönsä. Seitsemäs albumi on täynnä haikeita melodioita ja takuuvarmoja sing-a-long -kertsejä.

Ohoh, kappas! Legendaarinen brittiryhmä ei ole (sattuneista syistä) saanut vietyä päätökseen edes jo valmiiksikin sangen pitkäksi venynyttä jäähyväiskiertuettaan, kun takavasemmalta, täysin puskista, singahtaa kiertoradallemme uusi studiolevy!

EP! Tallenneformaatti, joka majailee turvallisesti singlen ja kokonaisen levyn, LP:n, välimaastossa: Extended Play. Ei enää single, mutta rahkeet eivät yllä ihan vielä Long Playn mittaan.

Kesän vielä hehkuessa toimitusta lähestyttiin omakustanteella, joka herätti mukavia tuntemuksia.

Sami Yaffa on yli 40 vuoden urallaan todistanut olevansa basistien aatelia. Nyt sideman astuu valokeilaan solistin paikalle. Tasokas biisimateriaali ja rikkaat musiikilliset vaikutteet tekevät Yaffan debyyttisoolosta yhden vuoden kovimmista rocklevyistä.

Aron eli Juha Leppänen on tehnyt pienen irtioton iskelmän suuntaan Elvis-lokerosta, jossa hän on viihtynyt jo pidemmän aikaa. Levyllä on raitoja kuitenkin riittävästi osoittamaan, ettei tässä Elvikseen olla lopullista pesäeroa yrittämässä.

Masa Saloranta ja Vesa Haaja ovat tehneet hienon levyn. Elleivät kaksikon seikkailut olisi minulle tuttuja jo 80-luvulta asti, niin olisin saattanut yllättyä.