Ajankohtaista / levyarviot

Italialainen Lacuna Coil on yksi female fronted metal -genren vanhimmista ja samalla myös suurimmista nimistä. Black Anima on viime vuosituhannen puolella perustetun yhtyeen yhdeksäs täyspitkä albumi.

Vildá-bändin muodostavat Hildá Länsman (laulu, joiku, rumpu) ja Viivi Maria Saarenkylä (hanuri, taustalaulu). Levyllä vierailevat Niillas Holmberg (taustalaulu), Venla Ilona Blom (beatboxing ja taustalaulu), Mikko Heikinpoika Neuvonen (kurkkulaulu ja taustalaulu), Stiliana Ravelska Tyrkkö (viulu, alttoviulu ja taustalaulu), Christopher Rodulfo (calabash, kätten taputus ja taustalaulu), Nathan Riki Thomson (kätten taputus) ja Mikko Renfors (ohjelmointi).

Rautamaan laulavat sisarukset Julia, Paula ja Silja ovat julkaisseet yhtyeensä debyytin. Äkkiseltään tuntuu, että vaikka Suomessa julkaistaan musiikkia nykyään todella paljon tietysti omalla kielelläkin, niin kyllä englanninkielinenkin musiikki kotimaan julkaisuissa elää ja voi hyvin, sekin. Vai voiko?

Laulaja-lauluntekijä Ville Ässän debyyttialbumi ”Kuka Mä Olen” on täynnä toinen toistaan tarttuvampia pop-kappaleita, joista jokaisen voi huoletta laittaa omalle soittolistalleen juhlia tai yksinäisiä iltoja ilahduttamaan.

Viime vuonna julkaistu – mutta vasta nyt toimitukseen tiensä löytänyt – The Burning Cold on Omnium Gatherumin järjestyksessään kahdeksas studioalbumi. Yli 20 vuotta sitten perustetun yhtyeen ulosanti on aikojen saatossa kypsynyt ja seestynyt melkoisesti. Alkuaikojen death metal -elementit ovat pikku hiljaa hiipuneet yhä pienempään rooliin ja iskelmäinen metalli on tunkeutunut etualalle.

Ensilevyllään Forsmania saattoi pitää jonkinlaisena yhdistelmänä Lana Del Reyta, Amy Winehousia ja Danielle Nicolea. Forsmanissa on kuitenkin eittämättä paljon omaa, joka tulee nyt vahvasti esiin laulajan kakkosalbumilla, ”Been Meaning to Tell Youlla”.

Mitä ihmettä, Bossin metal zone -pedaali möyryää raivoisasti ja soundit hellivät nöyrän kuolevaisen nystyröitä kuin Thomas Skogsbergin Sunlight -studion antimet hehkeimmässä kukoistuksessaan. Ignorantimpi kaveri saattaisi kysyä, onko Dismemberin Death Metal -albumille todellakin tehty jatko-osa.

Samae Koskinen on tunnistettavalla tyylillään vakiinnuttanut asemansa pop-laulajana, jolla on sanottavaa. Hänen laulunsa ovat kuin tarkasti sommiteltuja pieniä maisemakuvia. Niihin on helppo samastua ja positiivinen pilke saa kuuntelijan hyvälle tuulelle.

Viimeistään neljännellä levyllään (mihin nimikin viittaa) helsinkiläinen Pimeys on noussut tulokasihmeestä yhdeksi Suomi-popin vahvimmista nimistä. Bändissä on kaikki ainekset laajamittaiseenkin kansansuosioon. Musiikki tempaa mukaansa ensitahdeista lähtien ja bändi pitää näpeissään koukuttavalla energiallaan.