Levyarviot

Helsinkiläisten Sanna Björkmanin ja Pasi Rytkösen akustinen duo on nyt muutaman vuoden ilostuttanut suomalaisia rootsmusiikin diggareita.

Ánnámáret on Utsjoelta käsin työskentelevän Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin taiteilijanimi. Nievguid duovdagat on Ánnámáretin 3. levy. Levyllä esiintyvät muusikot ovat Ánnámáret vokalointi, Ilkka Heinonen jouhikko ja Turkka Inkilä live-elektroniikka ja shakuhachi.

Ahkeralla tahdilla musiikkiaan julkaiseva Simo Naapuri on jälleen asialla uuden singlensä myötä.

Kun tuollaiseen lauseeseen törmää levyn nimenä, niin se kyllä herättää mielenkiinnon.

Kyllä. Juuri se Alan Parsons ja elävänä lavalla. Mies, joka lopulta lähti studioistaan ihmisten ilmoille ja ryhtyi itse myös keikkailemaan. Hän, joka oli äänittämässä aikanaan myös The Beatlesia ja Pink Floydia.

Rautalankakitaraa, kummitussaarien historiaa ja suomiromantiikkaa – sitä kaikkea sisältää Pekka Tiilikaisen luotsaaman Beatmakersin varsin ansiokas albumi.

Hallittu ensisingle lupaa hyvää myös jatkossa.

Matti on tamperelaislähtöinen laulaja-lauluntekijä, jonka debyyttialbumi ”Tähän” liikkuu folk-henkisen poprockin maastossa. Vertailukohtana sanoisin, että levy soi seestyneempien aikojen Egotripin hengessä.

Musiikillisista tyylikarsinoista viis veisaava Pentti Punkin Syntymäpäivät on verrattain nuori kokoonpano. Esikoislevy ilmentää silti jo huomattavan kypsää otetta.

Robben Ford on ansainnut kannuksensa jo aikoja sitten. Hän kuuluu rhythm’n’blues -tyylisen kitaroinnin eläviin legendoihin. Uusi levy on sen vuoksi aina merkkitapaus – ja etenkin nyt, kun se poikkeaa aiemmista aivan oleellisesti.

Keravalainen Sydänyön Rytmi lähestyy toimitusta toisella pitkäsoitollaan. Yhtyeen musiikissa yhdistyvät blues ja raskaampi rock-poljento. Levy polkaistaan käytniin todella vauhdikkaalla Rakkauden tiet -nimisellä kappaleella, joka ei jätä kysymysmerkkejä siitä, mistä levyllä on kyse.

Youngin toinen uudessa asuinpaikassa Coloradossa äänitetty albumi tarjoaa taas pikkuisen eri kulman kanadalaisamerikkalaisen tai canericanin niinkuin levyllä lauletaan rockjärkäleen tuotantoon.

Ansioitunut suomalaisen bluesin pioneeri Pepe Ahlqvist ja yksi täkäläisen roots-musan ahkerimpia yhtyeitä, Tomi Leino Trio, ovat lyöneet hynttyynsä yhteen ja tehneet koruttoman konstailettoman yhteislevyn.

Anna Kokkonen tietää mitä tekee. Biiseissä on tarttumapintaa läpi äänitteen ja moni kappale saa jalan polkemaan tahtia biisin mukana.

Cedric Burnsidellä löytyy bluesperimää, hänen isänsä Calvin Jackson oli bluesrumpali ja isoisänsä RL Burnside tunnettu bluesmuusikko.

Vuoden 2014 tangokuningatar Maria Tyyster sai ystävältään muutamia vuosia sitten puhelun, jossa häntä rohkaistiin esittämään musiikkia, josta itse todella pitää. Tämä ei ole tangokuninkaallisille poikkeuksellista – legendaarinen laulukilpailu tarjoaa ponnahduslaudan julkisuuteen, mutta sitoutuminen vain tangoon tai perinteiseen tanssimusiikkiin on monille liian rajoittavaa.

Ufo Mustosen Väinämöinen-levy sisältää monenlaisia ja -tyylisiä biisejä. Esimerkiksi aloitusbiisi Väinämöinen tuo mieleen ’60-luvun poppistunnelmaa ja jotain ranskalaista elokuvallisuutta vihellysteemallaan ja sointuharmoniallaan. Biisin soundeissa sitten kyllä on nykyaikaisuutta heti alun filtteröidystä rumpuintrosta alkaen.

Vesterinen yhtyeineen on 2010-luvulla kuin varkain ottanut paikan yhtenä suomipopin suurimmista nimistä. Ei ihme, sillä yhtye on kiertänyt ahkerasti ja saavuttanut sitä kautta yleisönsä. Seitsemäs albumi on täynnä haikeita melodioita ja takuuvarmoja sing-a-long -kertsejä.

Oululaislähtöisen Lauri Peisterän debyyttialbumi on kiinnostava tapaus, sillä suomenkielisellä levyllä kuuluvat ajoittain varsin tyylikkäät americana-vaikutteet.

Ohoh, kappas! Legendaarinen brittiryhmä ei ole (sattuneista syistä) saanut vietyä päätökseen edes jo valmiiksikin sangen pitkäksi venynyttä jäähyväiskiertuettaan, kun takavasemmalta, täysin puskista, singahtaa kiertoradallemme uusi studiolevy!