Ajankohtaista / levyarviot

Kolme albumia vuoden välein, aktiivista keikkailua ja opetustoimintaa. Robben Ford ei todellakaan ole jäänyt lepäilemään laakereilleen, vaikka meriittejä aiemmalta uralta olisi jo yllin kyllin. Saimme kuultavaksemme uuden albumin jo ennakkoon ja sen ohessa pieni haastattelukin järjestyi.

Monesti livejulkaisuja on tehty levytyssopimuksen täyteen saamiseksi, mutta en usko Joe Bonamassalla olevan moista ongelmaa. Vaikka hän julkaiseekin livejä enemmän kuin melkeinpä kukaan muu artisti, niiden taltioinneissa on jokin erikoisuus, joka halutaan tuoda muidenkin kuin paikalla olleiden kuultaville ja nähtäville.

Olipa ilahduttavaa nähdä tämän albumin nousevan heti ilmestymisviikollaan Suomen listalle. Toki tämä kuvastaa levymyynnin nykytilaa, jossa yllättävillä julkaisuilla ja uusintapainoksillakin on mahdollisuus listasijoitukseen – minkä lisäksi uskallan arvata melkoisen siivun Hati Hatin myynnistä olleen vinyyliversiota.

Tämäpäs on monipuolinen levy. Veera Marian esikoisalbumi tarjoaa monipuolisen rytmi- ja sävelmaailman, eikä tätä rock- tai oikein pop-levyksikään voi kutsua – ehkäpä pop-laulelma voisi olla lähempänä totuutta.

''No room for hate'' on helsinkiläiselle punk-yhtyeelle toinen omakustanne-, ja samalla ensimmäinen pitkäsoittojulkaisu.

Ilman USA:ssa vaikuttaneita Neurosista ja Isista meillä tuskin olisi näin näkyvässä mitassa postmetalliksi kutsuttua synkemmän tunnelmamusiikin alalajia, joka vetoaa pikemmin mollihorroksessa velloviin gootteihin kuin riehakkaasti laukkaavan sankariheavyn ystäviin.

Mahalia Barnesilla on kotimaassaan Australiassa ura soulin ja R&B:n parissa ja nyt haetaan tunnettavuutta kansainvälisestikin.

Vaikka tämä bändi on useimmille jäsenilleen sivuprojekti, on aikamoista aktiivisuutta julkaista toinen albumi jo kahden ja puolen vuoden jälkeen debyytistä. Tässä välillähän he ehtivät vielä purkittamaan livetaltioinninkin.

Big band 70-luvun popin parissa vieraanaan kaksi jazzkonkaria? Näinhän voisi etukannen perusteella luulla, vaan se mielikuva on väärä. 40 vuoden taakse toki katsotaan, mutta kahdeksan biisin materiaali on poimittu vieraiden tuolloin levyttämistä suomijazzin klassikoista – puoliksi kummaltakin – ja sovituksissa annettu reilusti tilaa ison orkesterin soundille.