Ajankohtaista / levyarviot

Helsinkiläinen Ok Cult kuulostaa ajattomalta rock-yhtyeeltä jopa siinä määrin, että ensimmäinen ajatus on: "vieläkö tällaista musiikkia tehdään tai saa tehdä?" Koskapa rock-musiikki itsessään ei kuitenkaan ole kuin vasta eläkeiän kynnyksellä keikkuva kuuskymppinen, lienee tarve perustella väitettä tarkemmin.

Sydän, sydän: Molskis – kun rasavillit kasvoivat aikuisiksi!

Nurmeksesta New Yorkiin päätynyt kitaristi Olli Soikkeli (s. 1991) on tehnyt mahdottomasta totta: hän soittaa mustalaisjazzia niin uskottavasti, että keikkaa riittää Ison omenan klubeissa kuusi iltaa viikossa.

Tämän levyn arviointi jäi loppuvuoteen, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Sillä: helsinkiläinen Eana-yhtye tekee persoonallista, kaunista ja tyylikkäästi soitettua suomenkielistä rock-poppia. Oman mausteensa soppaan tuo bändin suosima eteerinen soundimaailma.

Bändin nimikin sen kertoo: tällä levyllä slide-kitara on isossa roolissa. Blues-henkisen helsinkiläisyhtyeen kolmas levy on soitannollisesti luokkaa erinomainen, ja myös sävellyspuolella on näkemystä.

Beth Hart on lokakuussa julkaistavalla Fire On The Floor -levyllä hyvässä vedossa niin laulajana kuin biisintekijänä. Kaikki kappaleet ovat hänen kirjoittamiaan, ja tuloksena on monipuolinen albumi, jossa rock-blues –ruisleivän ohella on sävyjä ainakin soulista ja rhytm´n´bluesista.

Tämän levyn ilmestymisen pystyi ennustamaan jo ennen kuin sille taltioitu keikka oli soitettu. Mutta näinhän Joe Bonamassa operoi: kun hän lähtee kiertueelle uuden ohjelmiston kanssa, jossain vaiheessa keikka kuvataan ja äänitetään jossain komeassa paikassa ja aikanaan tulee livejulkaisu eri formaateissa.

Alavala-yhtyeen kakkosalbumi on monisävyinen ja hyvä kokonaisuus.

Laulaja Timo Turpeinen nousi keikkalavoille 70-luvun lopussa Funky President -yhtyeen kanssa ja tuolta ajalta on perua myös muusikkoveljeys basisti Jan-Olof Strandbergin kanssa.