Ajankohtaista / konserttiarviot

Joskus on sittenkin vielä onni myötä. Liian usein kun, hyvin helpostikin, käy niin, että saa tiedon jostakin potentiaalisesta keikasta vasta luottomieheltään jälkikäteen siihen malliin, että ”oli muuten mainio keikka siellä ja siellä, silloin ja silloin. Varmaan olit itsekin paikalla?” Nyt oli onni myötä.

On rock-yhtyeitä, ja sitten on tämä Status Quo. Piti ehdottomasti nyt tilaisuuden tullen vasiten lähteä katsomaan, onko veteraani ja herrasmies Francis Rossi (73), ryhmineen löytänyt sitä neljättä sointua.

Mainio, miellyttävän lämmin kesäsää helli Helsinkiä ja kaikkia muitakin kuin juuri kesälaitumille pelmahtaneita koululaisia. Pilvetön taivas saatteli vanhanliiton hard rock –fanaatikot vielä tämän yhden kerran katsomaan, miten se soitanta oikein sitten David Coverdalen retkueelta käy.

Takatalviseen räntä-ja vesisateeseen saatiin tuiki tarpeellista, lämminhenkistä huojennusta Suomen kauneimmaksi työväentaloksi 2018 valitussa Forssan työväentalossa, varsin verevän juurimusiikin muodossa, kolmen konkarin hoitaessa messevän maukkaan tarjoilun.

Suomessa ei olla kovin usein totuttu kuulemaan yhdysvaltalaista 1950–60-luvun country- ja rockperinnettä näin taidokkain stemmalauluin, kuin mitä The Munsons tarjoili harvinaisella keikallaan. Oman kylän pojat viihdyttivät kansaa myös välispiikeillään.

Elävää juurimusiikkia kesähelteisessä maalaismaisemassa. Kuulostaako mukavalta? Kyllä, ja niin teki nyt myös ihan käytännössä.

PK Keränen näytti yleisölle olevansa sama väkevä tulkitsija niin tutussa pistepirkkomaisessa sähköisessä maailmassa kuin pelkällä flyygelin säestyksellä. Säestäjä Valtteri Laurell antoi solistille tilaa ja maalaili taustoja ambienteilla kosketinsoitinsoundeilla. Flyygelin äärellä Laurell päästi jazz-miehen itsessään irti ja koko kattaus nousi uudelle tasolle.

Woodstock 1969. Kaikkien musiikkifestivaalien järkälemäinen kantaisä. Siellähän oikein hyvin tunnettuun tapaan esiintyivät mm. Jimi Hendrix, Canned Heat ja Janis Joplin. Mutta siellä päästeli menemään myös Nottinghamista alunperin kotoisin ollut kvartetti Ten Years After. Oiva pumppu, josta yllättävän harvoin nykyään kuulee puhuttavan, saati sitten, että kuulisi sen kappaleita radiosta.

Kuvitellaan resepti, johon tarvitaan ensin lahjakkuutta ja ideoita, sitten näkemystä ja taitoa. Tässä tapauksessa kaikkia edellä mainittuja on hyvä laittaa enemmän kuin ”ripaus”. Sitten treenataan ja treenataan. Kunnes kaikki puurtamisen maku häipyy, ja näkyviin ja kuuluviin jää vain lopputulos – vaivattomasti rullaava, spontaanin oloiseksi naamioitu musiikillinen naurupommi nimeltä Jarkko Tamminen Show 2019.