Konserttiarviot

Mukavan olohuonemainen Suisto-klubi oli valmiina, kun hiljattain 73 vuoden ikään ehtinyt, aina silti vain yhtä viehättävän poikamainen Jukka Gustavson toivotti pienelle, mutta selvästi asioihin perehtyneelle ja vastaanottavaiselle yleisölleen hyvää sunnuntai-iltaa.

D-A-D osoitti kuinka viihdyttävä perinteinen rokkibändi voi parhaimmillaan olla. Voimakertseistä ja melodisista kitarariffeistä tunnettu veteraaninelikko luotti nostalgiaan ja kaikesta päätellen sitä yleisö oli tullut hakemaankin.

Apocalyptica Helsingin jäähallissa 8.6.2024

Ilta Kulttuuritalolla sisälsi tuhdin annoksen Mike Oldfieldin musiikkia ja tietenkin hänen tuotantonsa peruskiven – Tubular Bells -teoksen.

Funk elää, ei huolta.

Sää enteili jo hiukan liiankin konkreettisesti vuodenajan vaihtumista talven suuntaan, mutta toisin kuin tavanomaisemmat, ne muuttavat siivekkäät yleensä suurelta osin, nämä luontokappaleet eivät pyrähtäneetkään pääkaupunkia etelämmäs parveilemaan. Paikkalintuja?

Ane Brun luo enkeliäänellään taikamaailman, jossa on herkkyyttä ja mystiikkaa. Sen rinnalle on noussut uudempi tuotanto, joka sykkii elektronisemmalla soundille ja soi duurissa.

Elvis Costello osoitti olevansa yhä verevä viihdyttäjä ja kiinnostava esiintyjä.

Merellä soi tango, lavalla humppa ja festareilla rock – mutta jazzin ilo raikaa kesässä mitä viehkeimmissä paikoissa.

Elävä Legenda. Näin kirjoitetaan julkisuuden henkilöistä usein, riippumatta siitä, mitä kulloinenkin persoona sitten onkaan elämässään työstänyt. Toinen juttu sitten täysin onkin, onko sanoilla katetta, tai painoarvoa.

Kesäsään hipoessa jo melkein hellelukemia, olikin mukavaa nyt suunnata auto ja matka juurevan rockin perusasioiden pariin. Billy Gibbons (73), ZZ Topista tuttu partanaakeli, luotsaisi tällä kertaa omaa soolo-trioaan.

En tiedä, olisiko tämän konsertin ajankohta voinut olla parempi. Lankalauantaina kun on tapana järjestää kaikenlaisia rientoja pitempiä vapaita ansaitusti kevään korvalla nauttiville työikäisille. Tervetuloa aikakoneeseen, suuntamme on 70-luvun alkuun!

Vain pari keväisempää, huhtikuisen julmaa päivää välissä, ja suunta jälleen kohti Suistoa! Alkuasetelma oli jo pelkästään kirjoitettunakin kova: tarjolla intiimissä kattauksessa olisi arvostettu maailmanluokan basisti ja sittemmin myös pedagogi ja bassonsoiton opinahjojenkin perustaja, Jeff Berlin (70), vihdoin Suomessa oman yhtyeensä kera!

Kuulas ja vuodenaikaan nähden kovin viileä ilta siivitti tällä kertaa matkaa Kanta-Hämeen kulttiliiteriin. Estradille oli määrä odottaa omintakeista ja osaavaa bändiä, josta yhtäkkiä kuulee puhuttavan vähän joka suunnalta.

Tammikuun säätila ei perusperjantaina mitenkään olisi nyt houkutellut lähtemään yhtään mihinkään pois kotioloista: tuulta, tihkua ja silkkaa vesisadetta. Mutta näitä hommiahan tehdään nimenomaan rakkaudesta lajiin.

Joskus on sittenkin vielä onni myötä. Liian usein kun, hyvin helpostikin, käy niin, että saa tiedon jostakin potentiaalisesta keikasta vasta luottomieheltään jälkikäteen siihen malliin, että ”oli muuten mainio keikka siellä ja siellä, silloin ja silloin. Varmaan olit itsekin paikalla?” Nyt oli onni myötä.

Kautta vuosisatojen ihmiset ovat kokoontuneet kuulemaan poppamiesten, päälliköiden ja viisaiden puhetta nuotion äärelle, toreille ja kirkkoon. Ilta Petäjäveden vanhassa kirkossa todisti, että Jarkko Martikainen on juuri tällainen saarnamies, joka saa täpötäyden salin hiljenemään.

On rock-yhtyeitä, ja sitten on tämä Status Quo. Piti ehdottomasti nyt tilaisuuden tullen vasiten lähteä katsomaan, onko veteraani ja herrasmies Francis Rossi (73), ryhmineen löytänyt sitä neljättä sointua.

Oli sitten kyllä jo aikakin! Tämän viikon perjantaina kunnioitettavat 78 vuotta täyttävän – Kitaristien Kitaristin – Geoffrey ”Jeff” Beckin, Suomen vierailut ovat järjestään Tapahtumia. Edellisestä maukkaasta kohtaamisesta Porissa tulee ensi kuussa kuluneeksi siitäkin jo 12 vuotta. Otetaan huomioon vielä sekin fakta, että nyt Suomi on Beckin kiertuelistalla 51 vuoden aikana vasta kolmatta kertaa!

Mainio, miellyttävän lämmin kesäsää helli Helsinkiä ja kaikkia muitakin kuin juuri kesälaitumille pelmahtaneita koululaisia. Pilvetön taivas saatteli vanhanliiton hard rock –fanaatikot vielä tämän yhden kerran katsomaan, miten se soitanta oikein sitten David Coverdalen retkueelta käy.