Ajankohtaista / konserttiarviot

Poikkeuksellisen vetiseen ja ankean harmaaseen ”ikuiseen marraskuuhun” valoa perusasioiden ystäville toi kaikkien pub-rokkareiden kantaisä, Wilko Johnson (72).

Hector on suomalaisen rockin jättiläinen, tarkkaan ottaen yksi sen harvoista perustajajäsenistä. Heikki Harman alter egon ura ulottuu peräti kuudelle vuosikymmenelle, mikä on jo sinänsä kunnioitettavaa. Poikkeuksellista on sekin, että suosio on yhä megaluokkaa.

Lokakuinen tiistai-ilta ei sujunutkaan tällä kertaa ihan normikuvioiden mukaan. Luvassa oli erittäin harvinainen tilaisuus kuulla suomalaisen basistisuuruuden, Pekka Pohjolan (1952-2008) viimeiseksi, ja pitkäikäisimmäksi jääneen kokoonpanon hartaasti odotettua esiintymistä. Paikalle saapui hyvissä ajoin niin vannoutuneita entusiasteja, aikalaisia, vanhempia valtiomiehiä kuin nimimuusikoitakin.

Suomentaja-kirjailija-säveltäjä-sanoittaja Mikko Koivusalon musikaalikäännökset ulottuvat lajin klassikoista Phil Collinsin säveltämään ”Tarzaniin”. Töistä tuoreimpia edustavat Turun ja Kotkan kaupunginteattereissa esitetty Stingin ”Viimeinen laiva”, Seinäjoella nähty ”Spamalot” ja Tampereen Teatterissa parhaillaan pyörivä ”Notre Damen kellonsoittaja”.

Jonkinasteista Juice-huumaa on ollut ilmassa vuoden päivät, Teppo Airaksisen ohjaaman ”Juice”-elokuvan teattereihin saapumisesta lähtien. Elokuvan soundtrackille kootusta epätodennäköisen tuntuisesta yhdistelmästä – Juicen vanhoista bändiläisistä vahvistettuna elokuvan pääosan esittäjällä – syntyi yllättäen mitä uskottavin kokoonpano, Juice Originals, joka on ehtinyt todistaa keikkakelpoisuutensa suurimpia konserttisaleja myöten.

Porin Kirjurinluodolle suuntasi messevässä kesäsäässä myös kosolti diinarikansaa tötteröhiuksineen ja kellohameineen. Joka kerta genren ihmisiä nähdessäni nostan henkistä hattua mimmeille kaikkine vermeineen ja sälleille upeine pulisonkeineen perinpohjaisesta tyylille omistautumisesta.

Larkin Poen esiintyminen Puistobluesissa kiinnosti sen verran kotimaista musiikkimediaa, että ennen keikkaa järjestettiin jopa pienimuotoinen lehdistötilaisuus. Siellä kysymyksiin vastaillessaan Rebecca ja Megan Lovell vaikuttivat varsin tyytyväisiltä tilanteeseensa täysin itsenäisinä, oman musiikkinsa tuottavina artisteina. Oma tyyli kun on löytynyt nimenomaan itseään tuottamalla, eikä muiden ohjaksissa olemalla.

Ihme nainen tämä Elisa Tiilikainen aka Ellips. Haloo Helsinki! -yhtyeensä kanssa Hartwall Arenankin täyttänyt laulajatar vaihtoi varman popprinsessan roolin vaihtoehtoisempaan ja epämuodikkaaseen progehippeilyyn. Mutta mahtoikohan hän tietääkään, minkälainen valtava kiinnostus projektia kohtaan sikiäisi? Kaksi loppuunmyytyä Tavastian keikkaa puhuu puolestaan.

Marc Ribot, 64, tekee heti kättelyssä selväksi, mikä on pelin henki. Hän ei ole tullut miellyttämään, ei kosiskelemaan yleisöä. Näemme vain maestron harmaantuneen päälaen, kun hän nojaa leuallaan kitaraan. Toinen lenkkitossu jalkatuella, asento ns. ”klassinen”. Kitarasta ryöpsähtää melodian pätkiä, jotka ovat sotkeentuneet sointunivaskaan – siltä ainakin ensiksi tuntuu.