Konserttiarviot

Harvoin, jos koskaan, konsertissa on aivan kaikki kohdallaan. Harvoin arviota kirjoittaessa tulee tunne, että on täysin mahdotonta edes yrittää selvittää lukijalle kokemaansa. Yritän parhaani.

Kotkan Meripäivillä heinäkuun lopussa järjestetyillä Yleisessä saunassa -konserteilla on pitkä perinne. Sanoittajamestari Juha Vainion (1938–1990) monipuolista tuotantoa on esitelty joka kesä jo viime vuosikymmenen puolivälistä.

Ahkera suomenkävijä saatiin vielä toiseen otteeseen maahamme saman kiertueen aikana. Brittiläinen hardrock-pioneeri kävi täällä The Long Goodbye –kiertueellaan jo viime marraskuussa, mutta tälle kesälle saatiin aikatauluun ulottumaan myös Hamina sekä tänään tätä kirjoittaessani koitokseen valmistautuva Tammisaari.

Richard Starkey (77), nyttemmin Sir, saatiin 20 vuoden tauon jälkeen Suomeen. Oli kyllä jo aikakin! Ennakkokäsitykseni ja mielikuvani osoittautuivat oikeiksi. Tässä on muuten harvinaisen rento ja eläväinen legenda (termi, joka tukehtuu tätä nykyä inflaatioon)!

Maailman kallein cover-bändi saapui Suomeen kohun saattelemana Johnny Deppin huumesekoilujen päätyessä otsikoihin. Rockklassikoiden täyttämä ilta todisti kuitenkin pelätyn onttouden: paljon savua ilman tulta.

Tunnustetaan faktat heti kärkeen: olin armoitettu Iron Maiden -fani 80-luvulla. The Number of the Beast lienee yksi eniten mielenkuohuntaa saaneita levyjä kohdallani. (7. luokalla omistin farkkutakin, jonka selkälippuna oli kyseisen levyn kansi kullatuilla kirjaimilla ja olin siitä luonnollisesti äärimmäisen ylpeä).

Syksystä asti kuukausitolkulla remontissa ollut Mikonkadun rokkiliiteri saatiin lopulta avattua parahultaisesti Vapun alla. Avajaisviikolle oli saatu mahdutettua paljon monipuolista elävää musiikkia. Suomen tämän hetken kiinnostavimmista yhtyeistä oli paikalle buukattu myös Mara Balls.

Ruotsalaisen jazzpianisti Esbjörn Svenssonin kuolemasta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta, mutta hänen ajaton musiikkinsa elää ja voi hyvin. April Jazz 2018 tarjosi ainutlaatuisen tilaisuuden kuulla Esbjörn Svensson Trion musiikkia isolle orkesterille sovitettuna, ensimmäistä kertaa Suomessa.

Maata kiertävän perinneyhtyeen keikkamatkat taitavat olla keskimäärin aika lailla pidempiä kuin sinä maaliskuisena keskiviikkoiltana, jolloin Agents nousi ensi kertaa Helsingin G Livelabin lavalle. Yhtyeen johtohahmo, legendaarinen kitaristi Esa Pulliainen antoi ymmärtää, että keikka kotikaupungin keskustassa, kolisevien ratikoiden risteyspisteessä, on orkesterille harvinaista herkkua.

Talvinen maanantai Urho Kekkosen kadun rock-pyhätössä houkutteli proge-kansan kokoon. Asialistalla oli mutkaton esitys (maallikolle) paikoin melko monimutkaistakin musiikkia.

Muistatteko Charlie Chaplinin performanssin Nykyajassa? Se tanssi- ja laulunumero, missä hän joutui yllättäen yleisön eteen?

Varoitus! Tämä juttu sisältää kehuja ja kärjistyksiä.
Reilu vuosi sitten törmäsin ensi kertaa Litku Klemettiin, kun Juna kainuuseen –kappale oli Radio Suomen Levylautakunnan ruodittavana. Kun en oikein koskaan ole ollut mikään suomi-rock-ihminen…
Mutta nuoren ja älykkään naisen aikaansaannoksen vaikutus oli välitön ja totesin itsekseni: ”Tästä mimmistä kyllä kuullaan vielä”. Arjen melskeissä Klemetti ei itseltäni kokonaan unohtunut, mutta aika rientää. On mukavaa olla joskus oikeassa. Hämäläisenäkin.

Marraskuun vesisateinen Suomi todisti pientäsuurta musiikkihistoriaa, kun Queen asteli ensimmäiselle hallikeikalleen täällä. Vain hiukan reilu vuosi aikaisemmin Kaisaniemessä jyrännyt ikiorkesteri teki oivallisen korjausliikkeen uransa vielä koskemattomalle territoriolle kaikkien osapuolien voittaessa. Se kuuluisa kolmas kerta?

20-vuotisjuhliaan viettävää Rajaton-lauluyhtyettä ei perustettu menestyksen kiilto silmissä, mutta keikkoja, suosiota, kultaa ja platinaa on sittemmin siunaantunut. Tänä päivänä Rajaton esiintyy ympäri maailmaa konserttisaleista kirkkoihin ja laulaa kaikkea gospelista joululauluihin ja jazzista rokkiin.

Suomessa kiitettävän usein keikkaileva Sting piipahti jälleen piristämässä syksyyn totuttelevaa kansaa. Gordon Sumneriksi ristitty, tänään tasan 66 vuotta täyttävä artisti jakaa mielipiteitä eikä jätä kylmäksi.

Daniel Lanois ei päästänyt yleisöä aivan helpolla, mutta antoi paljon.

Kolmatta kertaa järjestetty Jazzkukko teki tempun! Kukaan, itseni mukaan lukien, ei olisi voinut kuvitella enää todistavansa suomeneaglesin, Broadcastin keikkaa!

Kotkan Meripäivillä heinäkuussa järjestettävät Yleisessä saunassa -viihdekonsertit ovat jo käsite. Viime vuosikymmenen puolivälistä periytyvä konserttisapluuna juhlistaa Juha Vainion (1938–1990) tuotantoa, erityisesti sanoituksia.

Näitä ”Junnun lauluja” esittämään kutsutaan joka kesä kolme erityyppistä ja -ikäistä artistia, esimerkiksi vanhan iskelmämusiikin mestari, sensuelli jazzari ja rehevä rokkari. Näin ainakin tänä vuonna, kun suhdettaan Vainion tuotantoon pääsivät esittelemään Eino Grön, Emma Salokoski ja Hanna Pakarinen.

Tämänvuotisen April Jazzin kiistatta tunnetuimpia nimiä oli rumpuidoli ja -ikoni Steve Gadd. Ja loppuunhan ne myytiin, Steve Gadd Bandin molemmat Louhisalin keikat. Konsertteihin lippunsa lunastaneet onnekkaat voivat kiittää festivaalijärjestäjää siitä, että tarvittaessa isommankin Tapiosalin kevyesti täyttävä Gadd sai nyt esiintyä sähköiseen ja rytmisesti tiheään soittoon soveliaammassa intiimissä Louhisalissa.

Aurinkoinen syysilta jatkui varsin säteilevänä myös konserttisalissa, kun pirteyden ja hyväntuulisuuden perikuva Albert Lee (72) yhtyeineen ”riisui aseista” erittäin vastaanottavaisen yleisön.