Nayteikkuna

Agents rantautui Stadiin | G Livelab 21.3.2018

Maata kiertävän perinneyhtyeen keikkamatkat taitavat olla keskimäärin aika lailla pidempiä kuin sinä maaliskuisena keskiviikkoiltana, jolloin Agents nousi ensi kertaa Helsingin G Livelabin lavalle. Yhtyeen johtohahmo, legendaarinen kitaristi Esa Pulliainen antoi ymmärtää, että keikka kotikaupungin keskustassa, kolisevien ratikoiden risteyspisteessä, on orkesterille harvinaista herkkua.

Illan erikoislaatuisuudesta huolimatta Agents ei onneksi kuvitellut olevansa Tavastialla ja alkanut huudattaa yleisöään silkalla rokkitykityksellä, vaan noudatti kahteen kolmen vartin settiin jaetulla keikallaan jo Topi Sorsakosken aikoina löytynyttä menestysreseptiä, jossa juurirokkiin sotketaan vastaava määrä suomalais-slaavilaista kaihoa.

Kun introna kuultujen parin reippaan kitarainstrumentaalin jälkeen tuli Vesa Haajan vuoro ”laulaa nirppanokkaiset stadin gimmat kuumiksi” teki mies työtä käskettyä. Sorsakosken ja Jorma Kääriäisen isoja saappaita Agentsin solistina täyttämään otettu Haaja on ollut ”se uusi kaveri” pian kymmenen vuotta, ja on vuosien mittaan kasvanut tehtävänsä tasalle.

Ja kyllähän tällaista kuunnella kelpaa: Esa Pulliaisen kaiutettu Stratocaster maalailee kaihoisasti Haajan taustalla, isoveli Kai Pulliaisen Precision paaluttaa tahdin pääiskut paikoilleen ja kokoonpanon tulokas Jari ”Kepa” Kettunen tuo bändiin osaavan kapuloinnin ja vispilöinnin lisäksi lauluvoimaa.

Ja niin meitä viedään ydinkeskustan hipsteriklubista jollekin kesäiselle tanssilavalle, aikaan ”joskus kauan sitten” kun ponnekaasudödöä suihkuteltiin vielä surutta nailonpaidan läpi kainaloon ja autoajelulla vedettiin norttia niin etu- kuin takapenkillä, ilman turvavöitä. On ilmeistä, että jos täyteen ammutussa G Livelabissa olisi löytynyt neliökin vapaata lattiatilaa, moni urho olisi käynyt pokkaamassa daaminsa parketille.

Kilometrien varrella Agents-miehistöön on tarttunut lavauskottavuutta sen verran, ettei sitä tarvitse kukkoilemalla alleviivata. Ja jos näyttävät miehet tyylikkäiltä omina itsenään, sitä on lavakattauskin. Agentsille on olemassa pysyviä, tyylikkäitä ja laadukkaita asioita, sellaisia kuin Fender, Vox, Ampeg tai Gretsch. Tai 50-luvun rock’n roll, vanha suomi-iskelmä ja 60-luvun beat. Tai jenkkiraudat. Ei semmoisia pidä eikä tarvitse vaihtaa – korkeintaan silloin tällöin vähän fiksailla.

Illan kuluessa kuultiin tukku Topi-kauden bravuureita, kuten ”Olet rakkain”, ”Salattu suru”, ”Maailma ilman rakkautta” ja ”Surujen kitara”, ripaus Baddingia ”Paratiisin” muodossa sekä valittuja paloja Kääriäisen kaudelta, esimerkiksi iki-ihana ”Muistan kesän”. Suomalaisen rock’n rollin pioneerit Timo Jämsenistä Renegadesiin saivat hekin Agentsilta kunnianosoituksensa.

Toissa syksynä julkaistu ”Blue” esitteli ensi kertaa levyllä Agentsin nykykokoonpanon, joka on toiminut tässä muodossa reilut kolme vuotta. Levyn aikoihin Pulliainen palautti ryhmän taas juurilleen nelimiehiseksi kitarabändiksi. Ja kuin todistuksena siitä, että ollaan taas asian ytimessä Agents täräytti G Livelabissakin ilmoille ”Blue”-levylle ikuistetun, naapurin Marista kertovan rokettirollin.
Agentsin esitys rakentuu vain kulloinkin tarvittavista elementeistä, joiden ympäriltä ylimääräinen on poistettu: näillä mennään. Näillä tulee hyvä. On ennenkin tullut.

Lienee sallittua ja suotavaa, että liian nopeasti muuttuvassa maailmassamme on jotain pysyvääkin. Vaikkapa sellaista kuin Agents, joka on tuonut soitollaan iloa ja lohtua suomalaiseen sieluun kohta neljänkymmenen vuoden ajan.

 

 

Agents & Vesa Haaja G Livelabissa 21.03.2018.


 

25.03.2018
|
Tommi Saarela
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy