Syksystä asti kuukausitolkulla remontissa ollut Mikonkadun rokkiliiteri saatiin lopulta avattua parahultaisesti Vapun alla. Avajaisviikolle oli saatu mahdutettua paljon monipuolista elävää musiikkia. Suomen tämän hetken kiinnostavimmista yhtyeistä oli paikalle buukattu myös Mara Balls.
Mara Balls otti alakerran uudenkarhean lavan haltuun iltayhdeksältä. Naisen trio melskasi nyt kuitenkin erikoiskokoonpanossa, kun vakirumpali Antti Palmu oli lähtenyt kiipeilemään Keski-Eurooppaan. Tuuraaja esiteltiin Ainoksi.
Muitta mutkitta asiaan: Vuorenhenki, 2017 ilmestyneeltä ”Elävä kivi” –levyltä.
Mara Balls on löytänyt musiikissaan mainion sapluunan, eikä vähiten kokoonpanon suhteen. Triossa kun ei nimittäin soittaja paljoa peesaile! Naiskitaristeja ei estradeilla toisaalta yhtään liikaa näe, ja kun asiat tehdään perinteet tuntien ja tiedostaen, eikä otsa rypyssä, on jälki parhaimmillaan paitsi erittäin viihdyttävää, myös paljon kaivattua vaihtelua ”marsut lavalle ja nupit kaakkoon” –tyyliin, josta on saatu kyllä jo ihan riittävästi nauttia.
Toisena kuultu ”Oo mun oma”, vuoden 2016 debyyttilevyltä ”Vuorten taa” omalla tavallaan kiteyttää, mistä tässä on kysymys: Autotallirockia blues-vivahteita unohtamatta. Siellä vilahtaa häivähdys jimmypagea soundissa, tuolla sovituksessa ripaus alkuaikojen Sabbathia. Ei todistella tai nöyristellä mitään, avataan uutta, omaa latua suomalaiseen umpihankeen.
Ennakko-odotuksista huolimatta yhtyeen äänenvoimakkuus pidettiin kurissa, ja trion soitanta svengasi mainiosti. Paikan akustiikka tuntui sekin remontin jäljiltä toimivan varsin malliikkaasti.
Basisti Aapo Palosen tanakka komppi sekä rumpali-Ainon maltillinen, enemmän säestykseen tyytynyt kapulointi loi kitaristi-laulaja Maralle ( oik. Maria Mattila) pohjan, jolle tämä pystyikin rakentamaan paikoin hyvinkin pikantteja kuvioita.
Kitaran vireestä hyväntuulisesti esiintynyt nainen piti huolta säntillisen huomaamattomasti kappaleiden välissä.
Oman lupsakan lisämausteensa toi tamburiinia soittanut, lavaa ympäriinsä mönkien hiippaillut ”menninkäinen”, jonka nimi itseltäni meni valitettavasti ohi.
”Ajan takana”, ja jo eräänlaiseksi Maran tavaramerkiksi muodostunut ”On pakko ajaa”, myös em. levyltä kuultiin, kun lämmittelijän roolissa tällä kertaa soittaneen bändin napakka setti päättyi hiljattain ilmestyneen vinyyli-EP:n kappaleeseen ”Maailma palaa”.
Mara Balls pitää ehdottomasti nähdä normikokoonpanossa, ja ”omalla” keikallaan. ”Nyt sataa”, heitti Mara loppukaneetiksi. Illan pääesiintyjän, nosteessa olevan hardrock-pumppu Shiraz Lanen oli vuoro päästä luukuttamaan.
