Andy McCoy on 2000-luvulla ollut otsikoissa lähinnä ulkomusiikillisista ansioistaan. Vaikka Andyn parhaat timantit löytyvätkin edelleen Hanoi Rocksin levyiltä, on uusi levy kova näyttö aikakautemme värikkäimmän rockpersoonan biisintekijäkyvyistä.
Ajankohtaista / levyarviot
Hyvä musiikki on ajatonta, eikä se ole sidoksissa muoti-ilmiöihin. Tämä kiteytyy Tasavallan Presidentin musiikissa. Kansallisylpeytemme pystyy väkevällä soitollaan hätkähdyttämään liki viidenkymmenen vuoden päästäkin.
Italialais-irlantilaiset sukujuuret omaava, hiljattain 69 vuotta täyttänyt kitaristi-laulaja Chris Rea ei totisesti kyllä kaipaa mitään neliapilaa, mitä musiikin tekemiseen tulee. On aivan käsittämätöntä, millaisena ”julkisena salaisuutena” mies tuntuu aina tähän asti säilyneen, vaikka takana on ihan näihin aikoihin asti julkaistua, tasaiseen tahtiin tuotettua, erittäin laadukasta ja monipuolista musiikkia laajalla tyylikirjolla popista rockiin ja bluesiin.
Kahdeksan eri puolilta maailmaa Suomeen saapunutta ja tänne asettunutta muusikkoa. Kahdeksan juuri heille erityisesti sävellettyä kappaletta, joiden höysteenä soivat vieraan kotimaasta muistuttava olevat äänimaisemat. Ei ihan tavallinen levy.
Sid Hille ja Herbert Könighofer tapasivat ensi ensi kerran Salzburgin rautatieasemalla syyskuussa 2016. Kolme tuntia sen jälkeen he nousivat lavalle soittamaan yhdessä yleisön eteen ilman ennaltasovittua ohjelmistoa, harjoittelua tai strategiaa.
Deathcore on genre, jossa on tapahtunut paljon muutosta 2010-luvulla. Death metallin ja metalcoren sekasikiönä tunnettu genre nousi kyseenalaiseen maineeseen MySpace-aikakautena, jolloin bändit kilpailivat lähinnä siitä, kenen logo on vaikeammin luettavissa, kenellä on geneerisimmät breakdownit ja eniten reikiä naamassa.
Hollannin ”ihmelapset”, ”psykedeelistä bluesrokkia” soittava DeWolff on ehtinyt jo seitsemänteen studioalbumiinsa.
Tätä tiedettiin odottaa: kooste Kynä & Kumppanit- konserteista neljältä paikkakunnalta loppuvuodesta 2018. Levy ei sisällä yhtään studiolevyn kappaletta vaan painotus on vähän tuntemattomammissa biiseissä.
Miehellä biisejä riittää, onhan kyseessä eräs maamme merkittävimmistä muusikoista ja lauluntekijöistä.
Norjan helmi Borknagar on ehtinyt takoa monivivahteista mustaa metalliaan jo 90-luvulta asti. Bändin musiikissa ovat aina kuuluneet vaikutteet monipuolisesti metallin eri tyyleistä, joten mistään palaneiden kirkkojen lannoittamaan Norjan maaperään juurtumisesta ei voi puhua.
Yhdysvaltalainen rockbändi The Magpie Salute on julkaissut toisen studioalbuminsa High water II. Elokuussa 2018 ilmestyneen edellisalbumin nimi oli High water I… Sitä ennen he julkaisivat yhtyeen nimeä kantavan live-levyn 2017
Honey B. & T. Bones -yhtyeestä tunnetuksi tullut laulaja, basisti ja musiikin tohtori Aija Puurtinen on säveltänyt levyn kaikki biisit. Hän laulaa levyn biisien päälaulut ja soittaa bassoa. Biisit kertovat amerikansuomalaisten elämästä. Lyriikat on kirjoittanut Perttu Hemminki, joka on tehnyt Pohjois-Amerikan suomalaisyhteisöihin kymmeniä tutkimusmatkoja.
Helsinkiläinen Casey Bloom on julkaissut ensimmäisen ep:nsä joka kantaa yhtyeen nimeä. Se sisältää neljä yhtyeen omaa tuotantoa olevaa kappaletta.
Useita eri metallin tyylilajeja omintakeisesti yhdistelevä Home on bostonilaisen The Offeringin debyyttilevy. Nelihenkinen orkesteri ei modernin individualismin oppien mukaisesti kumartele esi-isien tekemisien perään, vaan syöksyy suoraan taistelukehään kuin itseluottamusta tihkuva härkätaistelija.
Hipahtavan naapurinsedän hullunhauska autotalliretkue on täällä taas! Hiljattain 74 vuotta täyttänyt Neil Young ei kaipaa esittelyjä, saati aplodejamme. Mies tekee ihan mitä lystää, kenen kanssa lystää ja milloin lystää. Melkein käy kateeksi.
Insomnium kuuluu kiistatta kotimaisen metalliyhteisömme eleganteimpiin ja takuuvarmimpiin suorittajiin. Joensuusta lähtöisin olevan orkesterin kahdeksan albumia sisältävä diskografia on ihailtavan korkeatasoinen alusta loppuun saakka. He ovat vielä siitä poikkeuksellinen orkesteri, että fanien lisäksi myös kriitikot tuntuvat olevan kuin sulaa vahaa heidän käsissään.
Yhä vain jaksaa Joe erottua massasta. Konserttitaltiointi vuodelta 2016 sisältää kattauksen Joen musiikista vuosien varrelta, ainoana miinuksena ovat kappaleiden liian pitkät kestot. Kun lähennellään jo kymmentä minuuttia, on siinä jo tavalliselle tamppaajalle puolet liikaa, mutta tosi fanille se ei tunnu missään.
Meidän jälkeemme hiljaisuus on vahva näyttö laulujen voimasta. Piia Viitasen sanat puhuttelevat ja haastavat. Iso merkitys on myös bändillä, jonka soitossa on dynamiikkaa. Se luo tekstiin painoarvoa.
De Soto oli yhdysvaltalainen automerkki, jota Chrysler valmisti vuosina 1928–61. De Soto on myös kemiläinen boogierockbändi, joka on elinkaareltaan jo pidempi-ikäinen kuin esikuvansa komealinjainen peltilehmä.
Amerikkalainen progeryhmä Flying Colors, jossa vaikuttaa muun muossa Dream Theaterin Mike Portnoy, lähestyi toimitusta kolmannella albumillaan. Ennen tätä yhtye julkaisi omaa nimeä kantavan levyn maaliskuussa 2011 ja Second Nature -albumin syyskuussa 2014.
Italialainen Lacuna Coil on yksi female fronted metal -genren vanhimmista ja samalla myös suurimmista nimistä. Black Anima on viime vuosituhannen puolella perustetun yhtyeen yhdeksäs täyspitkä albumi.
Sivut
- « ensimmäinen
- ‹ edellinen
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- seuraava ›
- viimeinen »