Kotimainen Million Dollar Tones on herättänyt tinkimättömällä 50-lukuisella Rhythm & Bluesillaan ihastusta jo useamman vuoden ajan.
Osa miehistöstä on matkan varrella vaihtunut, mutta monimiehisessä kokoonpanossa muutoksia on hyväkin sietää. Laulaja Antti Pajula ja kitaristi Albert Hallikainen ovat ainakin alkuperäisjäseniä. Bassoa soittaa nykyisin Markus Packalen, rumpuja Lankku Lamminmäki, pianossa vakijäsenenä on Timo Uusiheimo, hänen lisäkseen levyllä vierailee kaksikin pianistia, Hara Saanio ja Petri Lapintie.
Puhallinosasto on levyllä suuressa roolissa ja siitä vastaavat Ari Toivonen, Petri Rinta-Opas ja Ide Miettinen. Relics vierailee kolmella kappaleella doowop-henkisesti taustalauluissa.
Se perusesittelyistä ja sitten itse sisällön kimppuun.
Levyllä on seitsemän omaa Pajula/Hallikainen -kaksikon tekemää kappaletta, jotka sekoittuvat niin sujuvasti lainabiisien joukkoon, että menisivät helposti new orleansilaisina.
Antti Pajulan ansiokas laulu ansaitsee erityismaininnan, tutummissakaan lainoissa Antti ei erehdy kopiointiin, vaan laulaa täysin palkein omalla tunnistettavalla tyylillään. Lopputulos on yhtenäinen levyn alusta loppuun.
Turhaan esikuvien väistelyyn hän ei silti sorru, Send Me Some Lovin' saa littlerichardmaisen hikkaisun taukopaikkaan niin kuin kuuluukin.
Million Dollar Tones on erinomainen livebändi. Rehvakkaan ja reuhakkaan monihenkisen rytmibluesbändin tallentaminen studiossa vastaamaan keikkakokemuksen hikistä hurmiota ei ole helppo tehtävä, mutta Bluelight Recordsin laatutakuu ei petä tälläkään kertaa. Maailmanluokan jälkeä!
Yksittäistä suosikkikappaletta on vaikea valita levyltä ilman huteja, mutta Sitting on the Boat Dock jammailevine jamaikalaisvaikutteineen olkoon nyt valintani.
Million Dollar Tones: "Come On!"
Bluelight Records, (2022)
