Ajankohtaista / levyarviot

Kielipelaajille paljastettakoon heti kärkeen, että ”Pope” ei viittaakaan nyt välttämättä Vatikaanin suuntaan, vaan ennemminkin vedenpinnan alle. Pope on nimittäin kiiski englanniksi, ja Pope-yhtye taas yhtä kuin Sakari Kiiski – Suomen Ritchie Blackmoreksikin kehuttu kitaristi 1980–1990-lukujen hardrock-pumppu Royal Trampsin riveistä.

Hiljattain uutiskynnyksen ylitti tieto siitä, että Anssi Tikanmäen Maisemakuvia saavutti kultalevyrajan 38 vuoden jälkeen. Olisi hienoa, jos ihmiset noteeraisivat, että tämän kaltainen instrumentaalimusiikki voi ja elää Suomessa edelleen väkevästi Juha Kujanpään kaltaisten säveltäjien toimesta.

Ainoa Productions on muutama vuosi sitten perustettu suomalainen levymerkki, jonka toiminta perustuu sekä uuden musiikin että uusintajulkaisujen julkaisemiseen kaikissa formaateissa (LP,CD,suoratoisto).

Pekko Käppi loihti K.H.H.L. -trionsa kanssa ”Sangui Meus, Mama!” -debyytille apokalyptisen väkeviä sävyjä. Trilogian toinen osa vie nyt musiikkia uuteen suuntaan.

Olisi törkeää vähättelyä niputtaa Jussi Jaakonahon Ghost Riot ”vain kitaristin” soololevyksi. Emma-palkitun tuottajan yli 20 vuoden kokemus kuuluu inspiroivan tyylikkäissä soundeissa ja tuotannollisten ratkaisujen kypsyydessä.

Kitaristi JD Simon johtama bändi soitti viime vuonna 215 keikkaa, joista kaksi Suomessa. Se on paljon kenelle tahansa artistille ja valtava määrä triolle, joka siihen mennessä oli julkaissut vasta yhden studioalbumin levymerkille.

Kuopiolainen The Hoolers on sisäistänyt juurimusiikin ydinainekset niin perinpohjaisesti, että kokonaan omiin sävellyksiin perustuva Devil’s Apple voisi aivan hyvin olla lähtöisin genren kotiseuduilta.

Ja sitten ihan jotain muuta: kotomainen kannel, afrikkalaiset lyömäsoittimet poljentoineen sekä laulu – siinä Afrotysonian kokoonpano, jota levyllä kasvatetaan kuoro-osuuksilla ja päällesoitoilla.

Kyllä kesäbiisin kepeys nousee mollipohjaltakin, kun sen oikein oivaltaa.