Ajankohtaista / levyarviot

Nytpä astutaankin progen metalliseen maailmaan, kun vuoron saa Jordan Rudess, Dream Theater -yhtyeen kosketinvelho.

Suomalainen lastenmusiikki on jo pitkään elänyt rikasta kukoistuskauttaan. Burger Trio on siitä hyvä esimerkki. Saksofonisti Sami Sippolan loihtimat jatsahtahtavat sävellykset saavat tarinat Mona Ratalahden kynästä. Lopputulos on rikas ja omaperäinen.

Tyyli on rockabilly rouheasti rokilla riffitettynä. Trio on kotoisin Rauman suunnalta ja siinä soittavat: AT (kitara ja laulu), Mikko Korpi (basso) sekä Oliver Westerberg (rummut).

Toivo Suden neljäs albumi on toteutettu bändin kanssa, ja se on Suden omienkin sanojen mukaan perinteitä kunnioittava rockalbumi.

Odotus on ohi, tekijä on palannut! Ensimmäisen soololevynsä 15 vuoteen julkaissut – taikuuden ystäväksi ilmoittautuva – Alan Parsons (70) on lajinsa viimeisiä. Oli sitten kysymys bändistään, The Alan Parsons Project, tai kuten nyt, soolovedosta, mies on joka kerta samalla hyvin ennustettava, mutta pystyy silti aina myös yllättämään, jos ei muutoin, niin tekniikan suomin uusin kommervenkein!

Ellips on rockyhtye, jota voi hyvällä syyllä kutsua superbändiksi. Niinpä kun on mukana maamme hoteimmat muusikot ja ruorissa tähtituottaja Matti Mikkola, on vaara, että huomio menee ohi olennaisesta; Yhden naisen hautajaiset on nimittäin helvetin hyvä levy.

Jos leikitään, että siirtäisimme 60-luvun lopun Lontoon tähän päivään Kallion kaduille niin jossain tiiliseinässä lukisi "Juho is god"! Niin hyvin on kolmikymppinen Juho Pitkänen omaksunut tyylinsä 60/70-luvun bluesrockista ja muustakin aikakauden musiikista.

Lauri "Arno" Ankerman ja Satu Lankinen esittävät ensimmäisellä yhteisellä levyllään poikkeuksellista suomalaisen, eteläeurooppalaisen ja angloamerikkalaisen perinnemusiikin sekoitusta. Välillä pompahdellaan melkein lastenmusiikin puolelle kansanmusiikkia unohtamatta.

Ei varsinainen uutuus enää, mutta yhtäkaikki mielenkiintoinen löytö ja jatkon kannalta hyvinkin ajankohatainen. Jyväskyläläisen laulaja/lauluntekijän Toivo Suden Yölaulu-levy on vakuuttava todiste siitä miten parhaimmat biisinikkarit löytyvät usein sieltä vähän sivusta, niiden tunnetumpien takaviistosta.