Jokainen suomalainen on kuullut Haaviston soittoa ainakin tietämättään. Onhan mies soittanut pedal steeliään ja muita kielisoittimia 1700 kappaleella Kari Tapiosta Freukkareihin. Oma ura alkoi 70-luvun alussa Vanhassa Isännässä ja jatkuu tänä päivänä ainakin Hoedownissa.
Ajankohtaista / levyarviot
Viime vuoden loppupuolella debyyttialbuminsa julkaissut Velvet Ocean on seitsenhenkinen ryhmä Oulusta. Yhtyeen keulakuvana toimiva heleä-ääninen Riitu Ronkainen on vastannut levyn sanoituksista ja sävellyksistä yhdessä puolisonsa Jake Ronkaisen kanssa.
Micke & Lefty ft. Chef päättää kymmenen vuotta kestäneen julkaisutaukonsa. Uusi albumi Let The Fire Lead on saatekirjeen mukaan akustinen levy sähköisellä tunnelmalla varustettuna.
Jo vuosituhannen alussa perustettu kotimainen Crimson Sun on kypsytellyt musiikkinsa suloja rauhassa, sillä yhtyeen debyyttilevy näki ensimmäiset hartaat silmäyksensä vasta vuonna 2015. Omakustanteena julkaistava Fates on heidän toinen täyspitkä albuminsa.
Velvet on Adamin neljäs studioalbumi. Se sisältää 13 uutta kappaletta, ja tyylin puolesta tässä mennään hiukan eri linjoille, kuin edellisillä sooloprojekteilla.
Triona toimiva Antroposeenin Piste lähestyy toimitusta uudella Uusi ylväs maailma -äänitteellä. Yhtye kertoo soittavansa depressiivistä rokkia, johon yhdistellään vaikutteita popista ja metallista. Huhtikuussa julkaistu levy kuvaa saatekirjeen mukaan länsimaista mielenmaisemaa.
Norjalainen Mayhem on kiistatta yksi niistä harvoista saatanallisten säkeiden soihdunkantajista, joiden kohdalla voidaan käyttää termiä ”legendaarinen” ilman, että se aiheuttaa oksennusrefleksiä tahi myötähäpeää.
Homegrown piti julkaista jo 1975 mutta Young piti sitä liian henkilökohtaisena levynä erottuaan juuri näyttelijä Carrie Snodgrassista.
Olli Soikkeli Trion energisoivaan ja perinnetietoiseen jazz-svengiin ei tunnu kyllästyvän sitten millään. Trion albumista tuli minulle talven kuunnelluin levy.
Muusikko/toimittaja Suonna Konosen vetämä Huojuva lato on julkaissut seitsemännen albuminsa, joka jatkaa yhtyeen verevää ja sanoituksellisesti nerokasta linjaa.
Emmi Kujanpään esikoisalbumin musiikillinen maailma kuplii itämerensuomalaisen ja bulgarialaisen kansanmusiikkimaailmojen sävyjä, ripauksella tuvalaista tunnelmaa ja yhden kappaleen nyrjähtänyttä sirkusmaailman haikeaa outoutta.
On artisteja, joista voi sanoa, että he soittavat oikeastaan ihan omaa musiikkityyliään, tässä tapauksessa ”Sonny Landreth -musiikkia”. Oma soundi ja tyyli musiikintekijänä on jalostunut sen verran tunnistettavaksi.
Jo vuodesta 2006 toiminnassa ollut Pintandwefall on samaan aikaan sekä aliarvostettu että yllättävän merkittävä yhtye kotimaisella rock-kentällä. Vaskivuoren lukiossa perustetun yhtyeen filosofian ytimessä on aina ollut musiikin omaehtoinen tekeminen huolimatta siitä, osataanko soittimia soittaa niin sanotusti ”kunnolla”.
Vuonojen maassa virtaa muutakin kuin black metallin tummaa eliksiiriä. Norjalainen Leprous on mielenkiintoinen orkesteri, jonka juuret ovat syvällä minimalistisen progressiivisen rockin kehdossa.
PK Keränen on 40 vuotta ollut 22-Pistepirkko-yhtyeen ääni. Serobi Songs on Keräsen ensimmäinen soololevy, jota saatiin odottaa peräti neljä vuotta. Lopputulos oli sen arvoinen, virheetön mestariteos.
Kotimainen psykedeelisen black metallin mestari Oranssi Pazuzu palaa jälleen levytyskantaan kenties kunnianhimoisimmalla ja suurimmalla julkaisullaan.
Tuulidemoni levittää jälleen siipensä vuoden 2016 käänteen tekevän ”Värähtelijä” -albuminsa jälkeen täysin uudella albumillisella soonista tuhoa ja kosmista kauhua.
Aina joskus vastaan tulee artisti tai yhtye, josta pitää ihan heti. Ensi kuulemalta. Tässä yhtyeessä tuo ainakin omalla kohdallani toteutuu. Maustetytöt Vaalasta, Suomi, oletko valmis?
Pekko Käppi on aikakautemme kansanmuusikoista yksi merkittävimmistä. Isoin ansio on tietenkin jo unohdetun jouhikon tuominen 2000-luvulle. Nyt Käppi on palannut juurilleen rekilaulujen pariin.
Kolmannella levyllään Joonas Widenius Trio jatkaa musiikillista tutkimusmatkaansa yhä kauemmaksi Andalusian niemimaalta. Flamenco on enää viitekehys, minkä sisällä toimitaan. Lopputulos on jotain uutta ja ennen kuulematonta. Tuottajana levyllä on brittiläinen Colin Bass.
Teosto-palkittu laulaja Stina Koistinen hiljentyy ensimmäisellä soolollaan pohtimaan elämän peruskysymyksiä. Pienieleiset laulut kulkevat elämää nähneen pianon säestyksellä ja kaikki on kovin haurasta. Tekstit nousevat pintaan ja pala kurkkuun.
Sivut
- « ensimmäinen
- ‹ edellinen
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- seuraava ›
- viimeinen »