Aika ajoin tulee bändi, joka tekee retrosta uuden keitoksen omalla freshillä tavallaan. Tämän bändin käsittelyssä 70-luvun purkkapop herää henkiin suomeksi laulettuna. Kissa on nostettu pöydälle!
Kissan toisen albumin myötä melodiset tuplakitarat vievät suoraan brittibändien hehkeimpiin jytävuosiin. Jos Sweet, Mud, Thin Lizzy tai Whitesnake kuuluvat lempibändeihisi, et voi olla pitämästä tästä energisen pirskahtelevasta poppoosta.
Levy on täynnä mahtavan onnistuneita biisejä, joita voi hyräillä mukana. Laulaja-kitaristi Günter Kivioja on mies laulujen takaa.
Sä oot paha -sinkku on varmaan monille ensikosketus bändiin. Biisin riemastuttava video näyttää myös millainen on bändin estetiikka. Kauhuelokuvista lainattu estetiikkaa, ns. huono maku on jalostettu hyväksi glitterissä pyöritellen – eli osoitettu kuinka hienosti kerroksittain eri aikakausia ja tyylejä voi blandata.
Kaikkein tärkeintä bändin kohdalla on kuitenkin se melodisuus ja harmonian juhla, millä Kissa kääntää kuulijat puolelleen. Kööreissä on riittävästi kuorrutusta ja koukkuja on kylvetty pitkin matkaa. Mä katon sua on hittikamaa, joka tarttuu korvaan kuin purkka hiuksiin.
Suomenkielisyys tuo vahvimmin mieleen kotimaisen uranuurtajan Tehosekoittimen. Toisaalta musassa on paikoitellen samaa energiaa ja melodisuutta kuin Hanoi Rocksissakin, vaikkei se aivan ilmeinen vertaus olekaan.
Alice Cooper -henkinen Näkemiin apinalinna on jo silkkaa Amerikkaa. Kaikki menee pieleen kaahaa rock’n’rollin oppien mukaan kaasu pohjassa. Sen jälkeen onkin hieno hiljentyä Kaikesta näen -pianoballadin herkkyyteen, joka osoittaa bändin taitavan myös klassisen rockballadin keittämisen. Lou Reed olisi voinut olla ylpeä tästä biisistä. Tosin tästä kappaleesta täytyy antaa krediitit tuottaja Liisa Tanille, joka on biisin kirjoittaja. Mahtipontisen pianointro takana on Antti Vuorenmaa, joka on Tanin ja Kiviojan lisäksi ollut väsäämässä levyn upeita jousisovituksia.
Levyn päättävä Estonian Stallion summaa koko orkesterin briljanttiuden ja väläyttelee kitaristien osaamista. Kun biisin viimeiseksi kajahtaa eetteriin autenttisen kuuloinen Axl Rose -imitaatio, ymmärtää myös, että Kissa ei ota rokkaamista turhan ryppyotsaisesti. Se tekee tästä entistäkin viihdyttävämpää.
Kissa: Apinalinna (Svart 2023)
