Kitaristi Timo Kämäräisen instrumentaalijoululevy on kitaroinnin juhlaa, mutta onnistuu myös koskettamaan aidolla jouluhengellään.
Tyylillisesti jazzista aina countryyn ja siitä edelleen viihteelliseen lounge-musiikkiin venyvä kirjo raikkaita tulkintoja tekee kuluneista joulustandardeista riemastuttavalla vapaudella soitettua musiikkia.
Kaikesta kuuluu paitsi Kämäräisen suvereeni soittimensa hallinta myös tekemisen aito ilo. Sen myötä levyä on helppo kuunnella ja nautiskella. Joulupaketin kimaltavista hileistä huolimatta – niin kuin se nyt olisi jokin suora yhtäläisyysmerkki kepeydelle – syvyyttä ja tasoja löytyy.
Levyn startti saa jo piparin menemään väärään kurkkuun. Nisse-polkka (säv. Henning Köie) muuttuu Kämäräisen käsittelyssä ilotulitukseksi. Voi sitä vilinää ja vilskettä, millaisella virtuositeetilla biisi taittuukaan. Albert Lee -tyyliin svengaava countrysovitus suorastaan lentää. En ihmettele, että tarinan mukaan Klabbi-vainaa diggaili aikoinaan tästä biisistä nuoren kitaristinsa revittelynä (Kämäräinen aloitti uransa Kari Tapion bändissä).
Pian käy selville, ettei kahdeksan biisin kokonaisuus rajoitu vain pohjoismaiseen perinteeseen. Petteri Punakuono – Rudolph The Red Nosed Reindeer (Johnny Marks) ryhtyy jazzaamaan ja ennen pitkää ollaankin jo syvällä amerikkalaisessa musaperinteessä (mitä tietenkin toki countrykin on).
Levyn keskivaiheen täyttää vapaa improvisointi, johon bändin johdattelee kaunis Varpunen jouluaamuna (Otto Kotilainen). Näin suomalaisena tämä laulu koskettaa minua erityisesti. Urkusäestyksen päälle tulkittu kappale todistaa Kämäräisen olevan maailmanluokan slidekitaristi. Herkkyyttä ilman patetiaa.
Mutta yksin levy ei ole syntynyt. Seuranaan studiolla Kämäräisellä ovat olleet taitavat nuoren polven jazzarit. Nisse-polkan ja Petteri Punakuonon taustalla ilkamoivat rumpali Severi Sorjonen ja basisti Oliver Karttunen. Loppulevyn kompista vastaavat rumpali Anssi Tirkkonen ja kontrabasisti Janne Tuovinen.
Jamittelusessioiden myötä bändi pääsee joululauluista jo Summertimen (Gershwin) kaltaisiin jazzstandardeihin, kunnes se kaartaa levyn loppua kohti takaisin kohti kaamosaikaa. Joulupukki tulee kaupunkiin (Coots/Gillespie) jazzkompin kevyin siivin.
Levyn päättävä ”tuoreempi” joululaulu sinetöi joulun hyvin suomalaisissa tunnelmissa. Kassu Halosen ikivihreäksi noussut, Sydämeeni joulun teen, löytää Kämäräisen soittamana joulun syvimmän merkityksen. Normaalisti laulettuna ja hartaana versiona tämä laulu taipuu virreksi.
Instrumentaaliversio kunnioittaa alkuperäisen sävellyksen jylhyyttä, mutta nostaa hienosti esille melodian ikiaikaisuuden. Mandoliinien myötä kappaleeseen tulee jo suorastaan taivaallinen tunnelma.
Joulun perimmäistä ajatusta kunnioittaen levyn tuotto lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen Pelastakaa lapset ry:n toimintaan.
Timo Kämäräinen: Christmas Album, (2022)
