Dolby loi Atmoksen, että musiikin sekä elokuvien äänimaailman kuunteleminen olisi vaikuttavampaa. Klang kehitti kolmiulotteisen kuuntelun korva-monitorointiin, jotta muusikon olisi helpompi soittaa ja laulajan laulaa.
Kummankin yhteydessä puhutaan immersiivisestä audiosta eli innostavasta, vaikuttavasta tai (sieltä se nyt tulee…) elämyksellisestä äänestä.
Pisimmälle luonnonmukaista vastaavaan kolmiulotteiseen kuuntelukokemukseen on päästy elokuvateattereissa. Niitä ei suunnitella olohuoneen estetiikalla ja kaiuttimet voidaan sijoittaa normin mukaisesti kuulijan ympärille. Kun kuunteluolot on vakioitu jälkikaiunnankin osalta, saadaan äänisuunnittelijan näkemys myös välittymään katsojalle kohtuullisen alkuperäisellä tavalla.
Filmiteatterin ulkopuolella haastekerroin on isompi. Koteja ei voi standardoida hifin ehdoilla ja kaiuttimet sijoitetaan useimmiten sinne mihin ne sisustuksessa saadaan sopimaan. Niinpä monoääni yhden kaiuttimen välityksellä toistuu edelleen kaikkein luotettavimmin. Stereoksi tarkoitettu kaiutinpari kun hajaantuu usein käytännössä jo kahdeksi erilliseksi monolähteeksi, joiden kesken koherenssia on vaikea todentaa missään kohden huonetta. Kannettavaan mankkaan integroidut ämyrit – puhumattakaan puhelimen kaiuttimista – taas ovat niin lähellä toisiaan, että yhtään etäämmältä tilanne vastaa monoksi kytkettyä stereota.
Ajatus kuuntelijaa todella ympäröivästä äänimaisemasta kiehtoo silti monesta syystä. Voisihan sen avulla tuottaa autenttisen tuntuman esimerkiksi elävästä musiikkiesityksestä sellaisena kuin se esityspaikalla kuunneltuna on. Ja elävään kuvaan yhdistettynä kolmiulotteisella äänellä voidaan taas erittäin tehokkaasti muokata tunnelmaa, kunhan äänet sijoitellaan strategisiin suuntiin. Aidosti niskan takaa lähestyvät askeleet tai horisonttiin katoava pelastusveneen ääni – ne ovat vahvoja signaaleita.
Ei ihme, että juuri klassisen musiikin äänitetuotannossa ja filmiteollisuudessa kolmiulotteinen ääni onkin ollut tutkimusten kohteena jo pitkään. Ensimmäinen pyrkii siirtämään autenttisen kokemuksen konserttisalista olohuoneeseen. Jälkimmäinen taas luomaan illuusion tapahtumasta, jota ei välttämättä ole koskaan ollut.
Jo aiempia monikanavaisia formaatteja ansiokkaasti kehitellyt Dolby uskoo löytäneensä lopulta viisasten kiven Atmos-järjestelmästä, joka on perinteisen surroundin laajennettu muoto. Atmos ei synny valmiin stereomiksauksen jälkiprosessointina vaan tuotanto miksataan ja tallennetaan jo alunperin Atmos-formaattiin, joten se vaatii asianmukaisen kaiutinpatteriston äänitarkkaamoon.
Monikanavaisella järjestelmällä studiossa työn aikana kuunneltava Atmos-miksaus koodataan jakelua varten omalla render-applikaatiollaan (kuvassa). Valmista tallennetta voidaan kuitenkin kuunnella monikanavaisen järjestelmän sijaan myös tavallisilla kuulokkeilla.
Luurit päähän!
Erityyppisillä prosessoreilla on pystytty jo kauan sitten venyttämään stereovaikutelmaa leveämmäksi ja taivuttamaan sitä ainakin osittain kuulijan sivuille tai taakse ulottuvaksi, mutta nämä menetelmät ovat olleet sekä karkeita että haavoittuvaisia. Äänen siirtäminen stereokaiutinten muodostamalta akselilta kuuntelijan sivustalle edes jotenkin onnistuneesti ja ennustettavasti on myös vaatinut kuulijan sijoittumista täsmälleen ihanteelliseen kuuntelupisteeseen.
Kuulokkeita käytettäessä vältetään kuuntelutilan heijastukset ja kuuntelija sijoittuu kyllä periaatteessa aina ihanteellisesti kumpaankin äänilähteeseen nähden. Vaikutelma on silti usein jäänyt enemmän oudon kuin innostuneesti ilahtuneen puolelle. Nykyisillä prosessoritehoilla ja tietämyksellä pystytään kuitenkin asioihin, joita ei vielä jokin aika sitten voitu toteuttaa.
Eräs sellainen on muusikoiden siirtyminen yhä enenevissä määrin pois perinteisestä vahvistinkalustosta ja lavamonitoroinnista. Tilalle ovat tulleet linjasoitto ja korvamonitorointi. Niiden myötä mukana kuljetettavan laitteiston määrä on pienentynyt ja lavalla vallitseva mekkala vähentynyt. Jälkimmäinen on myös osaltaan helpottanut saliäänen miksausta.
Korvamonitoroinnin käyttö ei silti ole täysin pulmatonta. Jos aiemmin kaksi bändin laidoilla soittavaa kitaristia käytti perinteiseen tapaan lavan eripuolille sijoitettuja kovaääniskaappeja, kuuli eturivin solisti todennäköisesti heidät molemmat suhteellisen selkeästi ja monitori hänen jalkojensa juuressa huolehti puolestaan hänen oman lauluosuutensa kuulumisesta. Basso soi jossain selän takana ja sinne viereen mahtui rumpalikin. Siinä tilanteessa instrumenteilla oli volyymibalanssin lisäksi myös omat paikkansa eri suunnissa, ja sen ansiosta ne oli helpompaa erotella toisistaan.
Kun sama määrä soittimia pakataankin sitten kahteen korvakuulokkeeseen, jäljelle jää vain suora akseli vasemmalta oikealle, ilman muita suuntavihjeitä. Vaikka ekvalisointi auttaa erottelemaan soittimia, miksaus puuroutuu silti helposti.
Klangilla uskotaan, että syynä puuroon on nimenomaan ruuhka stereokuvan muodostavalla akselilla ja loogisena ratkaisuna on järjestellä kaikki monitoroitavat instrumentit sekä laulut yhden akselin sijasta kolmiulotteiseen kuunteluavaruuteen.
Klangin kuuntelujärjestelmässä äänilähteet voidaan sijoittaa kuulijan ympärille, mikä helpottaa niiden keskinäistä erottelua ja vähentää kuuntelun aiheuttamaa rasitusta.
Tässä tapauksessa immersiivisellä äänellä ei ole tarkoitus tuottaa varsinaisia elämyksiä vaan parantaa esiintyjän työskentelyoloja. Klangin mukaan ruuhkainen stereokuuntelu kuormittaa aivoja enemmän ja väsyttää ne nopeammin kuin jos kuunneltaisiin ihanteellisen selkeätä monitorointia.
Ruuhkaisuus pyrkii usein myös nostamaan kuunteluvoimakkuutta, jolloin rasituskerroin edelleen kasvaa. Ja päinvastoin: Klangin havaintojen mukaan kuunteluvoimakkuus tuppaa laskemaan sitä myöten, kun selkeys lisääntyy. Immersiivisellä miksauksella saavutetaan kuulemma tyypillisesti 6–8 desibelin pudotus äänenvoimakkuudessa.
Klangin fyysisen kontrollerin ja prosessorin lisäksi miksausta voidaan säätää applikaatiolla, sekä suoraan niillä DiGiCon miksereillä, joihin toiminto on implementoitu.
Mutta omat vai kaverin luurit?
Kuten Dolbyllä, myös Klangilla uskotaan, että kolmiulotteisuus voidaan saada toteutumaan kuulokkeilla, kunhan vain tunnetaan riittävän tarkoin ne mekanismit, jotka muodostavat suuntakuulon perusteet. Ja pystytään manipuloimaan jokaista erillistä äänilähdettä tarvittavalla tavalla ennen kuin ne summataan stereoksi ja syötetään kuulokkeisiin.
Äärimmäiseen autenttisuuteen pyrittäessä pitäisi huomioida tietystikin se, että jokaisella ihmisellä on omanlaisensa anatomia, joka vaikuttaa siihen millä tavoin ihminen yksilönä näitä suuntavihjeitä havaitsee. Esimerkiksi korvalehden koko ja muoto vaikuttaa sekä esteenä takaa tulevien äänten osalta että heijastimena edestä tulevien äänten suhteen. Ilmiö on nimeltään HRTF (Head Related Transfer Function) ja sen tunnistamista ja huomioimista on yleisesti pidetty kriittisenä tekijänä.
Voiko siis yksi ja sama manipuloitu signaali tuottaa samanlaisen suunta-aistimuksen jokaiselle kuulijalle, kun henkilöt ovat kuitenkin erilaisia?
Ainakin Klangin mukaan voi ja selitys on yksinkertainen. Kuulo mukautuu kaiken aikaa ja vieläpä yllättävän nopeasti erilaisiin muutoksiin. Se osaa huomioida esimerkiksi lierihatun tai talvitakin hupun vaikutukset äänten kulkuun. Kun huppu vedetään korville tai hattu päähän, ei kulu aikaakaan ja kuulo on kalibroinut itsensä uuteen tilanteeseen hämääntymättä uudesta heijastimesta tai suodattimesta. Yksilölliset kuulokkeet, joissa olisi prikulleen huomioitu henkilön oma anatomia, eivät siten toisi sellaista lisäarvoa, että sen huomioiminen Klangin 3D-matematiikassa olisi välttämätöntä.
Eikä sitä edellytä myöskään Dolbyn Atmos, jonka vaikuttavuutta voi jokainen tutkia helposti itsekin. Mikäli tallenne on vaikkapa striimauspalvelun jakelussa Atmos-versiona, sen kuunteluun riittävät aivan tavalliset kuulokkeet. Apple on erityistapaus siinä suhteessa, että sen korvanappeihin sisältyvä head tracking -ominaisuus rekisteröi pään liikeet ja pitää äänikuvan paikallaan vaikka kääntäisi päätään sivulle esimerkiksi kadun turvallista ylittämistä varmistellessaan. Itse virtuaalinen tilavaikutelma kuitenkin toteutuu millä tahansa kuulokkeilla, lupaa Dolby. Kunhan kuulokkeita syöttävä laite vain kykenee prosessoimaan Atmos-muodossa jaeltua audiota. Esimerkiksi X-Box-pelikonsoli ja Applen tietokoneet sekä tietyt mobiililaitteet soveltuvat Atmos-koodatun musiikin kuunteluun.
Myös Klang vaatii aina oman prosessorinsa suuntavaikutelmien luomiseen, sekä ohjauspinnan miksaamiseen. Käytännöllisin väline jälkimmäiseen on applikaatio tietokoneessa tai mobiilaitteessa, mutta monitorimiksauksen ohjausparametrit on nyt implementoitu jo myös tiettyjen DiGICon miksereiden käyttöjärjestelmiin, joilla voi siis suoraan miksata 3D Klang -ääntä.
Lisätiedot Klang & DiGiCo: Intersonic
Lisätiedot Dolby Atmos: Dolby
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2022. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
