Liimalla tai pultein – teräskielisen akustisen kitaran kaulan voi kiinnittää molemmilla tavoilla, mutta onko niistä kumpikaan missään mielessä toistaan parempi? Otimme asiasta selvää kahden soitinrakentajan avustuksella.
Peruskysymys on, kuinka paljon kaulaliitos ylipäänsä vaikuttaa kitaran soivuuteen. Sekä Jasesoi-soitinpajan Ari-Pekka Paasonen että Lottonen Guitars Oy:n Juha Lottonen ovat sitä mieltä, että liitostapaa tärkeämpi seikka on sen laatu.
– Huonosti tehty liitos, oli se tehty pultein tai liimalla, huonontaa sointia. Pulttiliitos saattaa olla löysä, jolloin se heikentää rakennetta ja syö sointia sekä vaikuttaa vireisyyteen. Liian löysänä liimattu pyrstöliitos saattaa aueta sisältä vaikka kaula näyttäisikin olevan kiinni. Tämäkin vie sointia. Tällaisia tapauk-sia on tullut korjattavaksi, tarkentaa Paasonen.
Paasonen on vuosien varrella kerännyt kokemusta erilaisista liima- ja pulttikaulaliitoksista rakennystyössään.
– Liimaliitoksista olen käyttänyt pyrstöuraliitosta sekä erilaisia suoria liitoksia. Pulttiliitoksena olen käyttänyt Bourgeois-kitaroiden tyyliin suoran tappiliitoksen kaltaista kahden pultin liitosta. Bourgeoisin tavasta poiketen olen liimannut otelaudan pään kanteen kiinni. Tällä hetkellä suosikkiliitokseni on nahkaliimalla liimattu suora liitos. Se on varsin helppo irrottaa, eikä pääse aukeamaan salakavalasti sisältä, vaan irtoaa, jos kitara vaikkapa kaatuu. Se on siis hyvä ”sulake”.
Myös Juha Lottonen on alkanut käyttää perinteisten liimaliitosten ohella pulttiliitosta uudemmissa kitaroissaan:
– Eniten olen käyttänyt pyrstöuraliitosta, ja pienemmissä instrumenteissa (ukulele, mandoliini ja tres) suoraa tappiliitosta. Kitaran kauloissa käytän nykyään myös suoraa tappiliitosta, joka on kiinnitetty pulteilla, ja silloin otelaudan pää on perinteisesti liimattu kanteen.
Kumpikaan ei sinänsä koe liitoksissa olevan merkittävää soinnillista eroa.
– Oikein hyvissä ja herkissä soittimissa erityyppiset liitokset soivat varmasti ainakin hiukan eri tavoin; niinkuin mitkä tahansa muutkin rakenteelliset erot. Soinnilliseen paremmuusjärjestykseen en näitä liitostapoja kuitenkaan laittaisi, Paasonen tarkentaa.
Pulttiliitos ei ole halvan kitaran merkki
Lähtökohta on siis se, että nimenomaan kaulaliitoksen laatu on kitaran soinnille merkittävä. Ehkä jonkinlainen yleinen uskomus on kuitenkin ollut se, että liimaliitos olisi jotenkin lähtökohdiltaan parempi, soinniltaan ”lämpimämpi” tai soivuudeltaan pidempi. Pulttiliitoksen taas on ehkä perinteisesti ajateltu olevan halvemman kitaran merkki, ilmeisesti jopa siinä määrin, että jotkut valmistajat ovat piilotelleet pulttien olemassaoloa puutappien tai paperilappujen alle. Kuitenkin monet korkealaatuisia ja hinnakkaita kitaroita valmistavat tehtaat, esimerkiksi Taylor, Collings tai juuri Bourgeois käyttävät nimenomaan pulttiliitosta instrumenteissaan. Samaan ovat päätyneet useat hinnakkaita uniikkimalleja tekevät soitinrakentajat.
Yksi ilmeinen syy pulttiliitoksen käyttöön on sen helppous kitaran korjaustyössä. Lähes jokaiseen tasakantiseen teräskieliseen akustiseen kitaraan joudutaan tekemään jossain vaiheessa kaulan kulman säätö. Tämä johtuu kielten aiheuttamasta rasituksesta, mikä johtaa kulman loivenemiseen. Tällöin kaula on irrotettava kitaran kopasta. Yleensä ajatellaan, että liimaliitoksella toteutettu kitara on tässä mielessä työläämpi ja täten kalliimpi huollettava.
Pulttiliitoksen voisi myös ajatella olevan nopeampi ja helpompi tapa kasata kitara. Lottosen mukaan kaulan suuntaaminen onkin yksinkertaisempaa pulttiliitoksella. Paasosen mukaan taas pulttikaulaliitos ei sinänsä ole käsityöläiselle sen helpompi työstää kuin erilaiset liimaliitokset. Sen sijaan suurempien tuotantomäärien ollessa kyseessä se saattaa hänen mukaansa nopeuttaa tuotantoa:
– Juuri kaulan kulman asettaminen on suoraviivaisempaa kuin esimerkiksi lohenpyrstössä. CNC-tekniikan yleistyttyä monissa tehdastekoisissa soittimissa on tullut vastaan hienostuneita pulttiliitoksia, jotka selkeästi nopeuttavat kitaran kasaamista. Käsin tehden vaikeuseroa ei mielestäni juurikaan ole. Kummatkin liitokset täytyy joka tapauksessa istuttaa hyvin ja sopivan tiukoiksi.
– Pulttiliitoksen suurin etu on varmasti kaulan helppo irrottaminen esimerkiksi juuri kaulan kulman säätöä varten. Samoin rikkoontunut tai muuten huono kaula on helppo vaihtaa. Nahkaliimaa käyttämällä liimaliitoksetkin ovat tosin kohtuullisella vaivalla irrotettavissa, Paasonen jatkaa.
Otelauta liimalla tai pultein
Akustisissa kitaroissa kaikki erot suunnittelussa ja rakentamisessa vaikuttavat yleensä sointiin jollain tapaa. Otelaudan pää kiinnitetään kitaran kanteen pääosin joko liimalla tai (joskus pulttiliitoksissa) ruuveilla, jolloin otelaudan pään alle lisätään enemmän puuta kuin liimakiinnityksessä. Tämä luonnollisesti vaikuttaa jonkin verran kyseiseltä kopan alueelta soitettaviin ääniin.
– Molemmissa kiinnitystavoissa on hyvät ja huonot vaikutukset sointiin, enkä ryhdy pistämään niitä paremmuusjärjestykseen. Itse käytän pulttiliitosmalleissa koppaan liimattua otelautaa, koska erot rakenteessa ovat liimaliitokseen vähäiset ja se on tuotannollisesti helppo ratkaisu, toteaa Lottonen.
Kitaran rimoitus on tärkeä soinnillinen tekijä. Esimerkiksi pitkästä historiastaan tunnetun Martinin pyrstöliitoskitaroissa on erilainen rimoitus kuin tehtaan pulttiliitoskitaroissa.
– Kaulaliitos vaikuttaa suoraan rimoitukseen oikeastaan vain otelaudan pään alueella, Paasonen toteaa: Jos otelaudan pää on pultattu, sille täytyy rakennella lisätukea. Martin käytää pulttikaulakitaroissaan massiivista kaulablokkia ja A-rimoitusta, jotka yhdessä tukevoittavat liitosaluetta. Tämä rakenne olisi ihan toimiva myös pyrstöliitoksen kanssa. Uskoisin, että Martin kuitenkin vanhana ja pitkälti omasta perinteestään ammentavana tehtaana haluaa säilyttää pyrstöliitoskitaroidensa rimoituksenkin vanhanmallisena. Perinteiseen Martin-malliinhan kuuluu leveä ja matala poikittaisrima otelaudan alla. Tämän tarkoitus on ollut ilmeisesti estää otelaudan sivuun usein tulevia halkeamia. Tämä rima katkeaisi pulttimallissa ja sen idea häviäsi, Paasonen kertoo.
– Varsinaisesti kaulaliitostapa ei vaikuta kopan muuhun rakenteeseen. Martinin tapauksessa muutokset liittyvät tuotannollisiin seikkoihin, sillä edullisimmat mallit ovat pulttiliitosmalleja ja myös yksinkertaisemmin rimoitettuja, toteaa puolestaan Lottonen.
Tarkistus on paras varmistus
Suurimmaksi ongelmaksi pulttiliitoksessa koetaan yleensä pulttien löystyminen ajan kanssa. Voidaanko tähän mitenkään vaikuttaa materiaaleilla tai pulttiliitostyypillä?
– Puu hygroskooppisena eli hengittävänä materiaalina elää ja muuttaa muotoaan ilmankosteuden muuttuessa. Meillä Suomessa suhteellisen ilmankosteuden vaihteluväli on 10 –100 %. Kuivana aikana, erityisesti talvella puu kutistuu myös kitaran kaulaliitoksessa ja pultit saattavat löystyä. Löysä liitos on jo selvästi sointia huonontava asia, joten pulttien kireys kannattaa siis tarkistaa silloin tällöin. Jos kaulan ja rungon liitoksessa on selvä rako, on liitosta jo kiire tiukata. Puun elämistä liitoksessa voi jonkin verran hillitä sopivasti valituilla puulajeilla ja kaulablokin syysuunnalla. Jotkut valmistajat taas käyttävät kaulablokin materiaalina vaneria.
Varsinaista täsmälääkettä tähän seikkaan ei Juha Lottosenkaan mukaan ole vielä kehitetty, joten järkevää on ajoittain tarkistaa ja varmistaa:
– Kun pultit löystyvät, niin soittimen värähtely lisää ruuvien kiertymistä löysemmälle. Lukkoprikat ja hyvin tarkat sovitukset liitoksissa parantavat ruuvien paikoillaanpysymistä. Ajoittainen tarkistus pulttien kiinnipysymisessä on hyvä ennaltaehkäisevä keino, hän ohjeistaa.
Monenlaisia liitostapoja
Teräskielisissä akustisissa kitaroissa käytetään kaulan ja kopan yhdistämisessä pääosin kahta liimaliitostapaa. Nämä ovat suora liimaliitos (englanniksi ”mortise and tenon”) sekä ns. lohenpyrstöliitos (tunnetaan myös nimillä ”pyrstöuraliitos” tai ”pyrstöliitos”, englanniksi ”dovetail”). Molempia liitostapoja käytetään lujuutensa vuoksi toki yleisemminkin puuntyöstämisessä, esimerkiksi huonekalujen valmistamisessa.
Suorassa liimaliitoksessa kaulakantaan veistetään suorakulman muotoinen jatke. Tämä jatke istutetaan kopan sisällä olevan kaulablokin syvennykseen, ja liitos vahvistetaan liimalla. Pyrstöliitoksessa kaulaosan päähän veistetään puolestaan suipponeva jatke, joka liitetään kaulablokissa olevaan vastaavan muotoiseen syvennykseen. Tämä liitostapa on hyvin tehtynä varsin luja, sillä suipponevaksi tehty kaulan jatke lukkiutuu kaulablokkiin tiukasti. Molemmissa tavoissa kannen päälle tuleva otelautaosa kiinnitetään niin ikään liimalla.
Pulttiliitokset jalostuvat
Pulttiliitoksessa (englanniksi ”bolto-on” tai ”bolt-in”) kaula taas liitetään kitaran kaikukoppaan yleensä kahdella suurehkolla pultilla kaulablokista käsin. Tästäkin liitostavasta on useampia versioita. Yksi tapa on kiinnittää tasainen kaulakanta suoraan kaulablokkiin, jossa on vastaava pieni syvennys. Tässä versiossa, jota tapaa esimerkiksi Taylorin vanhemmissa malleissa, kaulaosan kantaan sijoitetaan kierreholkit, ja kaula ruuvataan kiinni kaulablokin läpi kuusiokolopulttien ja prikkojen avulla. Kantaosaan tehdään holkkien kohdalle pieni syvennys, jotta kaulan kulman hienosäätöön jää varaa ja jotta tulevassa kaulan kulman säädössä kannasta on varaa työstää rittävästi puuta pois.
Toisessa tavassa kiinnitys tapahtuu pulteilla suoran liimaliitoksen tapaan: kaulakantaan veistetään jatke ja kaulablokkiin vastaava syvennys. Kaulakannan jatkeeseen laitetaan niin ikään kierreholkit, joihin pultit kiinnitetään kaulablokin läpi. Tätä tapaa käyttää suuremmista valmistajista ainakin Bourgeois. On olemassa myös versio, jossa kaulakannan jatke kiinnitetään kaulablokin syvennykseen sivusuunnasta puutapeilla.
Pulttiliitoksissa tavataan useampaa versiota myös kannen päälle jäävän otelaudan osan kiinnittämisessä. Yksi mahdollisuus on tietenkin jättää otelautaosa vain ”kellumaan” kannen päälle, varsinkin jos se on hyvin lyhyt. Yleensä otelautaosa kuitenkin kiinnitetään kiinteäksi osaksi kantta, ja usein se tehdään liimaamalla.
Toisaalta Bourgeoisin kitaroissa ja Taylorin nykymalleissa (vuodesta 2001 lähtien) käytetään pultteja myös otelaudan kiinnitykseen. Taylorin NT (”New Technology”) -kaulaliitoksessa kaulapuun jatke tukee otelautaa aina 19. nauhalle saakka; tällä rakennustavalla pyritään valmistajan mukaan estämään kannen elämisestä johtuvan kaulan vääntyminen, mikä yleensä näkyy kaikissa akustisissa kitaroissa erityisesti kaulan ja kannen liitoskohdan pullistumana. Kannen päälle ulottuva, otelautaa tukeva ohut kaulapuun osa lepää siis eräänlaisessa ”taskussa”, ja itse kaulan kulma säädetään haluttuun asentoon tähän taskuun sijoitettujen erillisten laminoitujen aluslevyjen avulla. Kun kaulan kulmaa halutaan säätää, se tehdään vain vaihtamalla tilalle eripaksuiset aluslevyt.
On siis olemassa useita käyttökelpoisia tapoja tehdä kaulaliitos. Sen sijaan klassisen kitaran liitostapa, jossa kaula kiinnitetään suoraan osaksi kitaran koppaa ei Juha Lottosen mukaan sovellu ongelmitta teräskielisen akustisen rakentamiseen:
– Se on ongelmallinen, koska kielten veto on teräskielisissä suurempi. Klassisissa kitaroissa on harvoin tarpeellista muuttaa kaulan kulmaa kielten vedon aiheuttaman taipuman takia. Teräskielisissä kaulan kulman muutostyö taas on yleinen korjaustapa, ja kaulan irroitus on muutostyössä välttämätön toimenpide, Lottonen selventää.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin painetussa numerossa 3/2012. Vastaavia tietoartikkeleita lehden edustamilta aihealueilta julkaistaan jatkuvasti uusissa printtinumeroissa.
Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden itsellesi esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.
Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Riffin irtonumeroita myydään myös digitaalisina näköisversioina. Saatavilla ovat numerot 1/2011 ja sitä uudemmat lehdet.
Katso lisää Lehtiluukkupalvelusta.
