Riittävän hyvä mikrofoni raaka-aineen keräämiseen. Kyllin fiksu applikaatio raaka-aineen jalostamiseen. Ihanteellinen yhdistelmä.
Perusvaatimuksia yleispätevälle studiomikrofonille voisivat olla vaikka nämä: alhainen itseiskohina, laaja ja suhteellisen neutraali taajuustoisto ja tarpeeksi äänenpaineenkestoa. Sekä kaikilla taajuuksilla hallittu suuntakuvion rajaus, jotteivat taustalta kantautuvat huoneheijastukset tai toisten äänilähteiden tuottama vuotoääni pilaisi värittyneisyydellään varsinaisen kohteen soundia. Ehdot täyttävällä mikrofonilla voisi huoletta äänittää suurinpiirtein mitä vain.
Kiinteällä herttakuviolla toimiva SC-1 selviää näistä haasteista. Ilman minkäänlaista prosessointia sen sointi on siisti, joskin nykytyyliin aavistuksen kirkas. Preesensalueella ei kumminkaan ole sellaista korostusta, joka muodostaisi ongelmaa vahvojen k-, s- tai t-äänteiden kanssa, eikä se tee esimerkiksi teräskielisestä akustisesta tai symbaaleiden soundista liian terävää.
Jos virvelimatto resonoi liian räikeästi, tai vaikkapa tamburiini kilisee turhan agressiivisesti, asia korjaantuu maltillisella ekvalisoinnilla eikä soundin terävintä kärkeä tarvitse silloin miedontaa kuin muutama desibeli.
Kirkkaudestaan huolimatta SC-1 ei myöskään kuulosta ohkaiselta, ja rumpusetin edestä taltioitu bassorummun iskukin kuulostaa todella tömäkältä.
Aivan bassoalueen matalimmassa päässä soinnissa onkin itse asiassa sellaista runsautta, jota voi huoleti keventää, jos alkaa kuulostaa liian paksulta tai tukkoiselta. Tai jos h-äänteet, bassarin etukalvon aukosta puhahtava ilmavirta tai vaikka tuulenpuuska humahtavat liian ylitsevuotaisesti, eikä erillistä tuulisuojaa ole mahdollista käyttää. Muutaman desibelin vaimennus neutraloi ilmiön.
Suuntakuvio toteutuu säntillisesti kuten pitääkin, ääni vaimenee ja äänilähde tuntuu etääntyvän mikrofonin sivulle siirryttäessä jo selvästi. Mikään yksittäinen taajuus ei myöskään tunnu karkaavan omille teilleen.
Todetaan siis, että ihan pelkkänä mikrofonina SC-1 täyttää nimensä mukaisesti standardityökalulle asetettavat oletukset. Mikään standardikapine se ei kuitenkaan ole, sillä mikrofoninsa kumppaniksi Universal Audio on paketoinut Hemisphere-applikaation, jolla SC-1 muunnetaan joksikin niistä kahdeksasta mikrofonista, jotka kuuluvat applikaation valikoimaan.
Temppu ja sen teko
Periaate on simppeli. Valmistaja tuntee oman mikrofoninsa ominaisuudet ja käytöksen, joten sen eräänlainen resepti tai kaava on siis tiedossa. Tutkimalla jonkin vieraan mikrofonin ominaisuudet ja sen käyttäytyminen eri tilanteissa voidaan selvittää vastaavat asiat.
Sitten verrataan reseptejä tai kaavoja keskenään ja saatetaan todeta, että jokin tietty piirre omassa mikrofonissa tarvitsee tukea vastatakseen vieraan merkin mikrofonia, kun taas jokin muu asia vaatii kompensaatiota toiseen suuntaan.
Näin muodostuu kolmas kaava, joka kertoo miten kahden mikrofonin välittämä ääni eroaa toisistaan – ja samalla siis sen, mitä omalla mikrofonilla tallennettavalle signaalille pitää tehdä, jotta se kuulostaisi vieraalla mikrofonilla tallennetulta.
Analogimaailmassa edettäisiin oman mikrofonin osiin ja kytkentään tehtävillä muutoksilla, jotka veisivät milloin lähemmäs, milloin kauemmas tavoitteesta. Se on työläs ja pitkä polku, jolle digitaalitekniikka on avannut korvaavan reitin, mallintamisen. Fyysisen kloonin sijasta operoidaan riittävän laadukkaalla mikrofonilla ja DSP-prosessoinnilla.
Koska SC-1 on toteutettu kiinteästi herttakuviolla, ovat applikaation kaikki kahdeksan virtuaalista mikrofonia myös hertta-asetuksella riippumatta siitä, montako eri suuntakuvion vaihtoehtoa niiden esikuvissa on ollut.
Henkilökohtaisiksi suosikeiksi nousivat nopeasti LD-12 ja LD-251.
Mikäli suuntakuvioiden vaihtomahdollisuus on kynnyskysymys, kannattaa tsekata noin vuosi sitten kokeilussa ollut UA Sphere -mikrofoni. Spheressä nimittäin kapselin kummankin kalvon signaalit saadaan ulos mikrofonista y-johtoa käyttäen erillisinä ja kahdelle itsenäiselle kanavalle jaettavina signaaleina, joita eri tavoin summaamalla voidaan sitten muuttaa suuntakuviota vielä jälkikäteenkin.
Koska etu- ja takapuolen signaalit ovat talleessa erillisinä komponentteina, on Spherellä eri mikrofonimallien suuntakuvioiden jäljittelyyn teoreettisesti paljon paremmat mahdollisuudet silloinkin, kun valittu suuntakuvio on hertta.
SC-1 kytketään laitteistoon aina tavallisella mikrofonijohdolla ja vain yhteen kanavaan, joten raaka-aineeksi mallinnokselle saadaan monosignaali, joka sisältää valmiiksi paketoituina sekä etu- että takapuolen äänen. Jos jossakin esikuvassa sattuisi olemaan jokin leimallinen piirre nimenomaan taustapuolelta tulevan vuotoäänen suhteen, tätä olisi SC-1:llä hyvin hankala jäljitellä, koska muokkaus kohdistuisi samalla myös mikrofonin etupuolelta taltioituun ääneen.
SC:1:n suuntakuvio vaimentaa hallitusti sekä sivulta että taustapuolelta kantautuvia ääniä, joten syytä varsinaiseen huoleen ei ole – sointi vuotojen osalta on riittävän siisti, eikä se muuksi muutu mallinnostenkaan kohdalla.
Hemisphere-applikaatiolla voi muokata mikrofonin soundin jo tallennusvaiheessa, jos käytetään UA:n Console- tai Luna-ohjelmaa, mutta muiden DAW-ohjelmien kanssa mikrofonin virtualisointi hoidetaan plug-in-periaatteella vasta jälkityöstön yhteydessä.
Tepsiikö lääke?
Studion kaapista löytyy suoraa A/B-vertailua varten valitettavasti vain yksi Hemisphere-apin mallintamista mikrofoneista ja se on Neumann TLM 103. Niinpä muut applikaation tarjoomukset olivat pikemminkin uteliaan tutkiskelun kohteina kuin kriittisen arvioinnin piirissä.
Niiden kohdalla sopii muistaa sekin, että esikuvat ovat pääosin vanhoja tai vieläkin vanhempia vuosikertalaitteita sellaiselta ajalta, että niissä on todennäköisesti jo uutenakin ollut selviä yksilöiden välisiä poikkeamia toisiinsa verrattuna.
Äänitettyjen raitojen vertailu rinnakkain oli hämmästyttävää. Ihan heittämällä SC-1:n soundi ei esikuvakseen muuttunut, mutta todella lähelle tässä päästään. Erityisesti sen takia, että applikaatiossa on erinomaisia säätöjä, joilla soundia voi muotoilla lisää.
Bassoleikkuri 60 Hz:n pykälään ja hieman lisää läheisyyttä. Vielä pikkuisen suuntausta sivuun ja siinä se on. Tarkoituksenmukaiset lisäsäädöt tekevät soundin muotoilusta helppoa ja innostavaa.
Erityisesti läheisyyden tuntuun vaikuttavaa Proximityä ja mikrofonin suuntausta simuloivaa Axis-säätöä käyttäen SC-1:llä poimitun raidan sai hivutettua vieläkin lähemmäs TLM-103:lla tallennettua ääntä. Tämä on erinomainen saavutus, kun huomioidaan, että TLM-103 on erinomainen mikrofoni, jonka hintakin on tuplat UA:n SC-1:een verrattuna.
Säädöt olivat muutoinkin erittäin käyttökelpoisia välineitä, joilla vaikkapa tuplattujen raitojen luonteisiin sai pikkuisen jotain erilaista väriä ja tuntua.
Tietysti oli myös kokeiltava, tuleeko TLM-103:sta vielä enemmän oma itsensä, jos sen äänen prosessoi Hemispherellä. Ei tule. Sen sijaan voi olla ihan tuloksekastakin testata, mitä outoa ja kiehtovaa ilmenee, jos myllyttää Hemispheren mallinnoksilla ääniraitoja riippumatta siitä, miten ja millä ne on alunperin tallennettu. Ääni tuskin paranee audiofiilisessä merkityksessä, mutta käyttökelpoisia väännelmiä voi kyllä löytyä.
Uteliaisuudesta piti myös koettaa, pääseekö yksinkertaisella ekvalisoinnilla samaan kuin Hemispheren mallinnoksella. Lopputulos ei ollut kehno sointivärin osalta, mutta ei se silti Hemispherellä tuotettua vastannut. Applikaatio tekee jotain enemmän tai paremmin ja sen valttina on lisäksi se nopeus, jolla kahdeksan erilaisen mikrofonimallin valikoimasta voi selata eri vaihtoehtoja.
UA SC-1 & Hemisphere
Studiomikrofoni & mallinnus-applikaatio
• kondensaattorimikrofoni
• suuntakuvio hertta
• herkkyys -39 dB (0 dB = 1 V/Pa @ 1 kHz)
• toistoalue 20 Hz – 20 kHz
• itseiskohina 12 dB
• maksimi äänenpaineenkesto 145 dB (SPL, 1 % T.H.D. @ 1 kHz)
• nimellinen impedanssi 200 Ω
• hintaluokka: 550 €
Lisätiedot: Msonic
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2024. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta..
