Eihän tästä puutu yhtään mitään!
Jos ei ole elämänasenteeseen punoutuvia syviä periaatteellisia syitä pitäytyä erossa digitaalitekniikasta kitarasignaalin muokkauksessa, niin ajat ovat antoisat.
Markkinoille suorastaan vyöryy reilusti aiempaa tehokkaampaa ja monipuolisempaa kalustoa, ja hinnan suhde hupiin harppoo sekin isoja askelia kohti yhä parempaa. Valikoimaa löytyy kaikentasoisille soittajille ja maltillisellakin hintatasolla, kuten Hotone nyt osoittaa.
Kokeiltavaksi saatiin multipedaali Ampero II Stage, sekä sen suppeampi versio Ampero Mini. Lisäksi lähetykseen oli pakattu mukaan kaksi erilaista keinupoljinta, joilla efektien toimintaa voi ohjailla soiton aikana.
Päähuomio testissä kohdistuu Ampero II Stageen, jonka kolmiydinprosessori antaa mahdollisuuden käyttää samanaikaisesti enimmillään 12 ohjelmallista moduulia. Kaiken kaikkiaan erilaisia moduuleita on 16.
Valittavana on jättimäärä efektejä, joiden lisäksi kitaran sointia muotoillaan mallinnetun vahvistinosion sekä impulssivasteiden käyttöön perustuvan kaiutinsimuloinnin keinoilla.
Ampero II Stagessa moduulit voi myös jakaa jopa kahdeksi erilliseksi signaalipoluksi joista yhdelle otetaan signaali tavalliseen tapaan kitaralle tarkoitetusta tulojakista, ja toiselle XLR-liitännästä, joka on tarkoitettu mikrofonille (tai mikrofonitason signaalia tuottavalle mono-äänilähteelle).
Mahdollisuuksia on paljon. Sähkökitara kiinni jakkituloon ja akustinen mikrofonilla tai DI-boksin kautta XLR-liitäntään. Tai akustisen kitaran elektroniikasta linjasignaali jakkituloon ja lisäksi akustisempi soundi mikrofonilla.
Tai sitten ihan vaan kitaran rinnalle laulumikki, sillä vaikka Stagen ominaisuudet onkin ensisijaisesti suunniteltu sähkökitaralle, on efektien joukossa monia erityisesti laulajaa varten suunnattuja kuten harmonisoijia, filttereitä sekä Pitch Correction ja AT-Tune.
Kaikkia muitakin moduuleja aina vahvistinmallinnuksia myöten voi tietysti käyttää XLR-tulon kautta kulkevalle signaalille, joten bändin toinen kitara – tai miksei bassokin – voi osallistua Stagen käyttöön, jos niin halutaan.
Vankka on
Stage on rakennettu jämäkän tuntuiseen metallikoteloon, joka painaa vajaat kaksi kiloa ja pysyy jalan alla paikallaan pohjalevyn kumitassujen varassa. Kytkimet ja säätimet on kiinnitetty tukevasti, ne eivät heilu eikä niiden tuntumassa ole löysää.
Oma erillinen verkkovirtalähde tulee laitteen mukana, mutta sen liittimelle ei Ampero II Stagessa ole lukitusta tai vedonpoistonipukkaa, jonka ympärille virtajohdon voisi kiepsauttaa varmistukseksi.
Audioliitännät vaikuttavat mekaanisesti vankoilta ja kestäviltä, ja nimikoinnit on hoidettu selkeälukuisella fontilla pohjavärin tehostaessa niiden ryhmitettelyä.
Takapaneelin tila on käytetty tehokkaasti hyväksi: kaksi liitäntää ekspressio-pedaaleille, jakki- ja XLR-tulot, efektilenkki stereona, lähdöt stereona jakilla ja XLR:llä, stereofoninen AUX-tulo ja kuulokelähtö. Kaksi TRS-tyyppistä jakkia midiä varten, USB, virtakytkin ja virtaliitin mukana toimitettavalle virtalähteelle. Kaikki hyvin organisoituina ja selkeästi merkittyinä.
Asiat on sijoiteltu selkeästi myös kansilevyn puolella ja Stagen laajat ominaisuudet ja toiminnot on saatu tottelemaan varsin kompaktia säätimistöä ja kytkimiä.
Laitteen yläpaneelia hallitsee viiden tuuman kosketusnäyttö, jonka vasemmalla puolella on lähtövolyymin säätö.
Näytön alle on sijoitettu kolme pyöritettävää säädintä parametrien asettamiseksi ja oikealle puolelle sormenpäällä pyöritettävä, hieman muita kookkaampi kiekko valikoiden vaihtamiseen ja lisäsäätöihin.
Poljettavia kytkimiä on kahdeksan. Näyttöä lähinnä oleva on varattu Patch/Stomp-valinnalle sekä koko pedaalin bypass-komennolle.
Patch-sisältää kaikki johonkin tiettyyn tarkoitukseen kootun efektiyhdistelmän asetukset, mukaanlukien systeemiin litettyjen ulkoisten kontrollereiden käyttöön liittyvät määreet.
Stomp puolestaan vertautuu pedaalilautaan, johin valikoituja efektejä voi tilanteen mukaan poimia käyttöön omilla polkukytkimillään. Valinta vaikuttaa myös näytön esitystapaan, Patch rakentuu valikkoperiaatteella, kun taas Stomp puolestaan visualisoi signaalipolun laite laitteelta etenevänä reittinä.
Muut polkukytkimet ovat monikäyttöisiä ja niiden vaikutus riippuu aina kulloisestakin käyttötilasta. Niillä selataan muistipankkeja, valitaan muistipaikkoja, kytketään yksittäisiä efektejä päälle ja pois.
Ja avataan käyttöön viritysmittari – tai luupperi, jota käytettäessä kytkimet toimivat äänityksen ja toiston ohjauksessa.
Poljettavat kytkimet on aseteltu muutoin sopivan väljästi, mutta ylemmän rivin kytkimiä on naksuteltava huolellisesti vain tossun kärjellä, muutoin on vaara tallata samalla alempana olevia kengän pohjalla.
Paketissa tulee muutamia läpinäkyvästä muovista tehtyjä hattuja poljettavien kytkimien päälle asetettavaksi. Kytkimien juuressa on rengasmaiset LED-merkkivalot, ja muovihatut saavat värivalot näkymään paremmin. Yksinkertaisen näppärää!
Soitto soimaan
Hotone säästää luontoa, eikä Stagen mukana tule paperille painettua ohjevihkosta. Homman käynnistämiseen sitä ei tarvitakaan, koska liitännät ovat helposti tulkittavissa ja soitto soikin nopeasti kytkemisten jälkeen.
Hotonen kotisivun kautta voi kuitenkin ladata ja lukea laitteen 94-sivuisen käyttöoppaan ja 89-sivuisen listan mallinnuksista ja efekteistä.
Ne on kirjoitettu englanniksi selkeästi ja molemmat sisältävät hyödyllistä tietoa käyttämisen yksityiskohdista, ja niitä ehdottomasti kannattaa silmäillä.
Jos ei käyttäminen ilman oppaita jo muutenkin anna käsitystä Stagen sisältämien ominaisuuksien valtavasta määrästä, pikainen katsaus oppaiden listauksiin ja yhdistelmien mahdollisuuksiin viimeistään tekee sen.
Stagessa on peräti 300 muistipaikkaa eli patchia. En usko kenenkään käyttävän näin montaa eri soundia, mutta antaahan muistipaikkojen iso määrä mahdollisuuden tallentaa ikään kuin muistiinpanoja kiinnostavista ideoista myöhempää jatkojalostamista varten.
Osa muistipaikoista on valmiiksi ohjelmoitu tehtaalla, kuten multiefekteissä tapana on. Näiden joukossa on sellaisenaan käyttökelpoisiakin, jotkut taas ovat varsin yltiöpäisiä esimerkkejä siitä, mihin Stage pystyy. Kaikista voi silti hakea oppia omalle ohjelmoinnille.
Huomioidaan tässä nyt sekin, että kaiken lisäksi jokainen 300 patchista voi sisältää enimmillään viisi erilaista sceneä, jotka ovat siis muunnelmia muistipaikkaan tallennetusta efektikokonaisuudesta. Näin voi rakentaa esimerkiksi yhden perussoundin vaikkapa tietyn biisin rungoksi ja sen ympärille sitten koota erilaiset efektien yhdistelmät tai parametrien asetukset kappaleen eri osien aikana käytettäväksi.
Kytkimille 6 ja 7 voi lisäksi määritellä tehtäväksi jonkin efektin kytkemisen päälle ja pois.
Ohjelmoiminen on soittamisen lisäksi mukavinta, mitä Stagen kanssa voi puuhailla. Värillinen 800 × 480 pikselin kosketusnäyttö tekee hommasta helppoa ja nopeaa. Ohjelmointiin voisi käyttää myös puhelimen applikaatiota tai USB:n kautta tietokonetta, mutta se ei ole välttämätöntä, koska Stagen oma näyttöruutu on tarkoitukseen aivan riittävän iso.
Näyttöruudun signaaliketjutila on oivallinen mahdollisuus asettaa kaikki moduulit joko peräkkäin tai haaroittaa polku rinnakkaisiksi lenkeiksi. Sekä kokeilla virtuaalilaitteiden järjestystä tavanomaisesta täysin poikkeavillakin tavoilla.
Efektejä selatessa tulee mieleen, että onkohan Hotone itse mallintanut läpi tämän valtavan kalustomäärän, joka Stageen on digitaalisesti pakattu?
Oli miten oli, tulokset ovat vakuuttavia. Nykyisillä prosessoroinnin tehoilla mallinnukset pystyvät erinomaisen laadukkaasti jäljittelemään erityyppisten komponenttien, putkien ja muiden osatekijöiden käyttäytymistä vaihtelevilla soittodynamiikoilla ja volyymeilla, se on selvä.
Ampero II Stageen valitut laitteet edustavat tunnettua ja haluttua kalustoa – esimerkiksi Fenderin kitaravahvistimia on tutkittu 16 erilaista, ja eri valmistajien tuotteista mallinnettuja viivelaitteitakin on 31.
Vilkaisu ohjekirjaan tai näyttöruudun valikoihin suorastaan houkuttelee kokeilemaan ja vertailemaan näiden ääniä ja tulokset ovat heti palkitsevia: hyviä yhdistelmiä löytyy nopeasti ja kun jonkin osatekijän vaihtaa, saadaan uusi ja erilaisella tavalla hyvä tulos.
Särösoundeista voi toki todeta, että kun klassiset levyiltä ja lavoilta tutut ärhäkät soinnit perustuvat ilman liikuttamiseen tehoilla ja Stagessa taas liikutellaan bittejä ennen kaiuttimelle pääsyä, ei digitaalisesti ehkä koko ajan päästä ihan samaan tulokseen. Mutta muun bändin kanssa soitettaessa tällaiset pienet seikat jäävät hyvin huomaamattomiksi.
Yksi oleellinen ominaisuus Stagesta puuttuu: siinä ei ole itsessään ekspressiopedaalia. Sellainen on toki hyvin helposti mukaan kytkettävissä ja testattavaksi tuli kaksikin erilaista Hotonen valmistamaa keinupoljinta.
Ekspressiopedaali ei ole välttämätön, joskin se on erityisen suositeltava lisähankinta. Sen käytölle on jo valmiiksi lisätty ominaisuuksia Hotonen tehtaalla ohjelmoituihin valmissoundeihin, ja kun esimerkiksi efektien osastossa ”WAH” on mallinnettuna odottamassa peräti 13 erilaista vaakkua, niin niitähän tietysti haluaa saada myös käyttöönsä.
Ekspressio-pedaalit käytössä
Ampero II Stagen takapaneeliin voi kytkeä kaksi – ja Ampero Miniin yhden – keinuteltavan lisäpedaalin ohjaamaan joko volyymia tai jotakin valittua parametria esimerkiksi juuri simppelisti wah-pedaaliksi. Keinupolkimen sijaan voi Stageen liittää myös kytkinpedaalin.
Testisetin mukana toimitettu Ampero II Press on passiivitoiminen pedaali, jossa on kaksi erillistä TRS-tyyppisen kaapelin kautta tapahtuvaa toimintoa: keinupoljin palvelee ekspressiopedaalina, ja sen kärkiosan alle sijoitettu kytkin komentaa kulloinkin valittua toimintaa.
Kytkin on momentaarinen, sillä annettu käsky on voimassa niin pitkään kuin pedaalia pitää alaspainettuna. Jos haluaa esimerkiksi jäädyttää kaiun soimaan tietyksi aikaa, tällaisella konstilla se luontuu.
Toinen mukana tullut ulkoinen lisäpedaali,Tuner Press, on edellistä monipuolisempi kontrolleri. Tuner Pressissä on lisäksi vakiona viritintoiminto, jonka näyttö on pedaalin yläpinnassa. Stagessa ja Minissäkin on itsessään yksinkertainen viritinominaisuus, mutta Tuner Press -polkimeen voi valita näyttöön strobovirityksen. Sen tarkkuus on ylivertainen ja riittää jopa soittimen intonaation säätämiseen.
Myös Tuner Pressissä on kytkintoiminto, mutta varpaan alle annetaan tässä tapauksessa perustyypin niks/naks-toiminto, jolla voi vaihtaa keinulaudan käyttötilaa volyymi- ja ekspressiokäytön välillä.
Molemmat pedaalit ovat melkoisen lyhykäisiä, joten iso kenkä kyllä menee niiden yli molemmista päistä. Mutta tähän on pitänyt vuosien varrella tottua vastaavanlaisten polkimien kanssa monta kertaa.
Pedaalit ovat muuten yllättävän painavia (450 ja 600 g), mikä ei ole haitaksi ollenkaan – pikemminkin tämä lisää niiden vakautta. Kummankin päällyspinnassa on hiomalaikkaa muistuttava karhennus, josta kenkä ei luiskahda. Hyvä näin.
Midi mukaan
Midi on jäänyt kitaristeille melko tuntemattomaksi järjestelmäksi, vaikka sen käyttö on silkkaa rutiinia monien muiden soittimien yhteydessä. Onko syy vai seuraus, mutta verraten pieni osuus kaikista kitaralaitteista on ylipäänsä varusteltu edes jonkinlaisilla midi-toiminnoilla.
Toki tiedetään kiertuekitaristien jalkojen juuressa nähdyt ohjainboksit kontrolloimassa monien pedaalien samanaikaisia kytkemisiä yhdellä polkaisulla, ja kyllähän näitä systeemeitä ajateltaessa on pakko mainita Pete Cornishin vuosikymmeniä kestänyt uraauurtava työ.
Samoin häntä myöhemmin alalle tullut ja arvostetuksi noussut Bob Bradshaw on suunnitellut ja koostanut järeitä efektilaitteistoja maailman huippusoittajille.
Yksinkertaisimmillaan midillä voidaan ohjata jotakin kytkintä, ja juuri tähän ideaan nuo mainitut kontrolliboksitkin ovat perustuneet – joko midiä tai muuta ohjaussignaalia käyttäen.
Ampero II Stage on valmiiksi midi-kelpoinen kolmellakin tavalla: johdolla midi-portin tai USB:n kautta sekä langattomasti Bluetoothin kautta. Hotone valmistaakin midi-kytkinlaitetta Ampero Control, joka toimii kaikilla näillä kolmella tavalla Stagen kanssa.
Ampero Control on näennäisen yksinkertainen – siinä on näkyvissä vain neljä poljettavaa kytkintä ja pieni numeerinen näyttöruutu. Jokaiselle kytkimelle voidaan kuitenkin sovelluksella ohjelmoida ainakin 16 toimintoa, kuten PC (Program Change), CC (Control Change), on, off ja muitakin.
Stagen kanssa käytettynä nämä toiminnot ovat siis ohjelmapaikan, kontrollerin ja efektien tilan muutoksia.
Control laajentaa Amperon käyttötapoja huomattavasti ja sitä voi tietenkin käyttää muidenkin valmistajien midi-laitteiden ohjaamiseen.
Minipaketissakin aika maksisisältö
Ampero II Stagen hinta lähentelee 700 euroa, joka on tuntuva summa peruskäyttäjän lompakosta mitattuna. Paljon aivan samaa sisältöä on onneksi tarjolla huomattavasti halvemmassa Ampero Minissä, joka myös kävi tutkittavana.
Minissä digitaaliprosessoreita on kaksi, mikä merkitsee Stageen verrattuna vähemmän efektejä samanaikaiseen käyttöön. Efektien ja vahvistin/kaiutinmallinnuksien valikoimakin on pienempi, signaaliteitä on yksi ja kosketusnäyttö on sekin hiukan pienempi.
Kummassakin mallinnosten laatu on kautta linjan ns. ammattitasoa, ja innostavia sekä korvaa hiveleviä soundeja löytyy todella paljon
Ampero Miniä valmistetaan kuutena eri värinä, joten rasian voi sovittaa oman maun ja ympäristön estetiikan puitteisiin.
Valintaa punnitessa täytyy ajatella myös omaa käyttötapaa: Minin etupaneelissa on vain kaksi painettavaa kytkintä, joten muistipaikkojen sekä luupperin käyttö ja hallinta on rajoittuneempaa.
Jos pääasiallinen käyttö on keikkailua, on Ampero II Stage nimensä mukaisesti oikea peli, jonka lisäksi ei ulkoista ohjainpolkusinta lukuunottamatta juuri muuta sitten tarvitakaan.
Ampero Minin anti ei siltikään ole suppea. Se on varteenotettava valinta bändikäyttöön, kotiharjoitteluun ja kotiäänityksiin. Koska muistipaikkojen selaaminen ja käsittely toimii Minissä parhaiten kosketusnäytöllä, on näppärintä pitää laite käden ulottuvilla soitettaessa.
Mukaan valitut mallinnukset ovat laadullisesti vankkaa tasoa ja laite sopisi myös vaikkapa pedaalilaudan yhdeksi monitoimiseksi täydennyselementiksi erinomaisesti.
Erikseen kannattaa mainita, että Minissä on vielä Stageakin enemmän akustisen kitaran simulaatioita, jotka ovat yllättävän realistisen kuuloisia.
Hotone Ampero
Digitaalisia mallintavia multiefektipedaaleja kitaristille
Ampero II Stage
• yli 460 efektimallinnusta 16 moduulissa,
12 käytettävissä samanaikaisesti
• yli 90 vahvistin- ja 68 kaiutinmallinnusta,
impulssivasteita voi ladata muilta toimijoilta
• mahdollisuus käyttää kahta erillistä signaalitietä samanaikaisesti
• 300 muistipaikkaa tallennuksille, viisi sceneä/muistipaikka
• värillinen kosketusnäyttö
• USB, Bluetooth, midi
• muut toiminnot: viritin, rumpukone,
loopperi (stereona 60 s tallennusaika)
• hintaluokka noin 700 €
Ampero Mini
• yli 100 vahvistin-, kaiutin- ja efektimallinnusta,
9 käytettävissä samanaikaisesti
• impulssivasteita voi ladata muilta toimijoilta
• 198 muistipaikkaa
• värillinen kosketusnäyttö
• USB
• viritin, rumpukone, loopperi (stereona 50 s tallennusaika)
• hintaluokka 200 €
Lisätiedot: Fitzpatrick
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2024.
Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukku-palvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
