Nayteikkuna

Olli Krogerus – hiljaa hyvä tulee!

Rumpali Olli Krogeruksen nimi putkahtaa esiin yhteyksissä, joissa artisti- ja soittajakumppanit ovat tunnetuimmasta päästä. Riffin tentissä Krogerus mietiskelee muun muassa hiljaa soittamisen taikaa: vaikka tärkeintä soittamisessa onkin energia, se ei tarkoita meuhkaamista.

Olli Krogerus lämmittelee päivän päätteeksi työhuone-studiossa kuuman kahvin ääressä. Päivä alkoi kahtatoista tuntia aiemmin kylmässä metrohallissa, jossa tuli näyteltyä soittajaa koko päivä – tosin intiaanisotamaalauksessa paidattomana ja paljain jaloin. Syynä oli Olavi Uusivirran helmikuussa ilmestyneen seitsemännen albumin ”Tanssit vaikka et osaa” -biisin videon kuvaukset.

– Huvittavia ovat muusikon työelämän moninaiset kuviot, että tällainenkin voi olla rumpalin työpäivä, Krogerus hymyilee.

Krogerus ei itse asiassa istu omalla treenikämpällään Kaapelitehtaalla vaan pitkäaikaisen bändiveljen, Timo Kämäräisen työhuoneella Vantaalla. Kämäräisen ja Krogeruksen ärhäkkä duo Toot Toot on tärkeä projekti, jonka tausta ulottuu yhteiseen Beagon-kokoonpanoon 2000-luvun alkuvuosiin.

Kun Kämäräinen sitten myöhemmin kitaroi Ismo Alangon bändissä, Toot Toot sai lentävän lähdön suurien yleisöjen eteen kun Kämäräinen keksi ehdottaa Alangolle, että duo voisi esiintyä pääesiintyjän lämppärinä.

Hyökkäys peräkärrystä

Kitaristin ja rumpalin muodostama duo sekä kimurantti englanninkielinen rock vaikuttavat riskialttiilta yhtälöltä ainakin ansaintalogiikaltaan. Krogerus myöntää, että miekkoset ovat marginaalissa tietoisesti, ja nostaa esimerkkinä pöydälle piraatti-henkisen ”Kärrykiertueen” parin kesän takaa. Silloin duo heitti maksutonta keikkaa ilman huvi- tai katusoittolupaa toreilla ja turuilla.

Rummut ja kitarakamat kulkivat soittovalmiuteen kasattuina peräkärryssä, ja kun kuski pysäköi auton ”esiintymispaikalle”, kärryn luukku nostettiin ylös, rumpali istui jakkaralle, kitaristi veti pedaalilaudan ulos ja biisi oli käynnissä noin minuutissa. Siinä ajassa Krogeruksen piti vielä ehtiä vetäistä aggregaatti käyntiin, jotta saatiin sähköä.

Ratkaisun etuja olivat roudausajan ja -vaivan minimointi, varjopuolena rumpalin kipeytyvä niska – kumara soittoasento puoliksi avatun kärrynkannen alla ei täyttänyt kaikkia soitto-ergonomian sääntöjä. Ja samalla piti laulaakin.

Krogerus paljastaa aluksi suorastaan joutuneensa pakottamaan itsensä laulamaan rumpuja soittaessaan.
– Se oli kauheaa. Ei motorisesti, mutta vireen ja stemmojen hahmottamisen suhteen. Laulaminen rumpuja soittaessa on taito, jota pitää jatkuvasti parantaa ja treenailla. Siinä riittää duunia hautaan asti.

 

Näin alkaa Tommi Saarelan toimittama juttu haastattelu, joka on julkaistu kokonaisuudessaan Riffissä 2/2016. Aviisin voit lukea printtiversiona, tai digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelussa.

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

06.04.2016
|
Tommi Saarela
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy