Digitaalipiano isälle ja pojalle

|
Image
 

Millainen digitaalipiano toimisi yhtälailla kotona ja keikalla, emokoskettimistona ja äänilähteenä, pianonsoiton opiskelussa, sävellystyössä, yhteislaulun säestyksessä? Lähdimme etsimään, löytyykö markkinoilta toimivaa ratkaisua koko perheen monikäyttöiseksi soittimeksi. Mitä kompromisseja joudutaan tekemään, paljonko kukkaro kevenee ja mitä rahalla saa?

 

Laitteiden valintaa rajasimme seuraavasti: kunnollinen 88 koskettimen koskettimisto, laadukas pianosoundi sekä sähköpiano- ja urkusoundit, ja soittimen pitää olla mukana kannettavissa. Valinta- ja arviointikriteeriksi luettiin monikäyttöisyys eli äänimaailman laajuus, toiminta emokoskettimistona ja sekvensserityössä, kontrollit ja liitännät; mahdollisina plussina vielä tehosteet, sekvensseri, omat kaiuttimet, automaattisäestys ja muut mahdolliset ”lisäbonukset”. Haussa on siis laadukas hybridi.

Moninaisten vaatimusten vuoksi hintaa ei haluttu rajata tiukasti, mutta yli 3000 euron laitteita ei testiin otettu. Määrittelemäämme käyttötarpeeseen löytyi erityyppisiä ratkaisuvaihtoehtoja sekä suurelle että vähän pienemmälle rahakukkarolle: hintahaitarivenyi noin 1400 eurosta 2600 euroon, eli kallein soitin maksaa melkein tuplasti edullisimman verran. Totesimme, että yleispäteviä kompromisseja ei juurikaan ole tarjolla, vaan ratkaisut painottuvat käyttötarkoitukseen tai toiseen.

Kuin neljä marjaa

Monista eroista huolimatta testiin valituissa soittimissa on paljon samaakin. Kaikissa on asiallinen pianonmittainen painotettu koskettimisto, joka tunnistaa lyöntivoimakkuuden mutta ei jälkipainoa. Pianosoundit ovat jokaisessa vähintään toimivaa tasoa. Roland tavoittaa parhaiten klassisen pianoäänen, mutta myös Yamahan pianomallinnus on kiitettävä. Pianosoundien ja soittotuntuman arviointi on yksilöllistä ja riippuu käyttötarkoituksesta, joten sointia kannattaa kokeilla ja kuunnella rauhassa. Testiryhmän 7- ja 9-vuotiaat Iina ja Ville oppivat käyttämään jokaista soitinta pianonsoiton harjoittelua varten, joten kaikki sopivat koko perheen pianoiksi.

Kaikki testatut instrumentit toimivat moniäänisesti eli multitimbraalisti. Äänimaailman laajuuden suhteen joukosta erottuu Kawai suppealla 16 soundin valikoimallaan, muissa äänipaletti on laaja. Yamahan 480 ”XG-soundia” ovat tosin käytettävissä lähinnä General MIDI -käytössä, suoraan koskettimistolta pääsee vaivatta käsiksi vain 38 soundiin. Polyfonian eli kerralla soivien äänten maksimimäärä vaihtelee kovasti Kawain 32 äänestä Yamahan ja Rolandin 128 ääneen. Pienempikin äänimäärä riittää tavalliseen pianonsoittoon, mutta soitettaessa eri soundeja päällekkäin koskettimistolta tai erityisesti sekvensserin avulla ääniresursseja tarvitaan enemmän. Muokkausmahdollisuuksien suhteen mikään koneista ei yllä normisyntetisoijien tasolle – soundit ovat valmiiksi prosessoituja, ja Rolandia lukuunottamatta ruuvaamaan pääsee lähinnä efektiparametreja.

Digitaalipianovalmistajat ovat valinneet tärkeimmiksi tehosteiksi kaiun (reverb) ja choruksen, jotka löytyvät testin kaikista soittimista. Parametrointimahdollisuudet vaihtelevat kovasti. Useimmissa on lisäksi multiefektori, joka toteuttaa tyypillisesti mm. viiveitä ja säröjä, urkujen leslie-efektin, flanger- ja phaser -efektit, kompressoreita, suotimia ja modulointeja sekä joskus näiden yhdistelmiä. Rolandissa ja Yamahassa on mukana myös parametriset 3- ja 2-kaistaiset taajuuskorjaimet. Parhaimmillaan maustemylly innostaa kokeiluihin eri soundien ja asetusten kanssa, tyypillisemmin efektit on ruuvattu tehtaalla äänimaailman huomaamattomaksi osaksi.

Jokainen soittimista toimii vähintään välttävästi sekä sekvensserin äänilähteenä että ulkopuolisia soundimoduuleita ohjaavana koskettimistona. Kawain ja Korgin MIDI-toteutus ja muu liitettävyys on kuitenkin suppea, ja Yamahan arkkitehtuuri on hankala muiden äänimoduulien ääniohjelmien valintaa ajatellen. Kontrollipuolella likimain puhtain paperein selviää vain Roland (kaipaan silti jälkipainoa), muista puuttuu kokonaan mm. korkeus- ja modulaatiopyörä. Omia käyttötilanteita on syytä miettiä huolella ennen ostopäätöstä.

Ylimääräisinä herkkuina soittimista löytyi automaattisäestystä (Korg), arpeggiaattoria ja rytmikonetta (Roland) sekä sekvenssereitä (Korg, Yamaha, Kawai). Kukin arvioikoon näille oman merkityksensä. Samoja asioita voi hoitaa myös tietokoneen avulla, mikäli sellainen on käytettävissä ajatellussa soittotilanteessa. Mikään testatuista sekvenssereistä ei pärjää alkuunkaan tietokonepohjaisille sekvensseriohjelmille.

Yamahassa ja Kawaissa on omat kaiuttimet, Rolandissa ja Korgissa ei. Kaiuttimet helpottavat monessa tilanteessa oman soiton harjoittelua tai monitorointia, vaikka keikkatilanteessa äänentoisto onkin järjestettävä erikseen. Yamahassa tulee ainoana soittimena mukana jalusta. Rolandista puolestaan puuttuu ainoana nuottiteline.

Testissä mukana:

Kawai ES-1
Korg SP-500
Roland RD-700
Yamaha PF-500

Oheinen ote on lainaus Petri Järvisen kirjoittamasta testiartikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa 1/2003. 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.