PRS:n uutuusmallit yhdellä soololovella SE One ja SC 245

PRS esitteli keväisillä Frankfurtin messuilla uuden version suositusta Singlecut-mallistaan. Uuden kitaran nimi on SC 245, joka viittaa soittimen lyhyempään, Gibson-tyyppiseen mensuuriin. Hinnaston edullisempaan päähän saatiin lisäystä SE One -mallilla, joka on suoraviivainen P90-mikrofonilla varustettu kitara.

PRS SE One -mallissa on selviä vaikutteita Gibson Les Paul Juniorista. Kitara on veistetty lähes kokonaan mahongista – kaula on tehty yhdestä palasta, kun taas runko kasataan kahdesta vierekkäisestä palasta.
Kaula on liimattu runkoon perinteisellä tavalla niin, että kaulapuu jatkuu vielä noin kaksi senttimetriä otelaudan reunasta tallaan päin, minkä ansiosta liitokseen saadaan enemmän lujuutta. Liitoskohta jää piiloon SE Onen kolmikerroksisen mustan pleksin alle.

Kuten kaikissa muissakin SE-malleissa, myös tässä käytetään aika tummaa palisanterilajia otelaudaksi. Kitaran 22 medium-kokoista nauhaa on istutettu ja viimeistelty huolella aina loppukiilotusta myöten.
Onen metalliosat ovat hyvälaatuista korealaistuotantoa, virittimet Schaller-tyyppisiä umpinaista mallia ja talla puolestaan kopio PRS:n omasta yksiosaisesta palkkimallista. Kyseinen talla on tarkoitettu käytettäviksi 009- tai 010-kielisatsin kanssa, mikä on syytä pitää mielessä jos on tarkoitus soittaa metallia C#-virityksessä 012-satsilla. Sellaisessa tapauksessa pitää joko valita toinen kitaramalli tai vaihtaa talla sellaiseen, jossa on kiinteän porrastuksen sijaan säädettävät tallapalat.
Testikitaran runko ja kaulan takaosa sekä lapa ovat saaneet ylleen kauniin kirsikanpunaisen värityksen, joka sopii hyvin yhteen mustien muoviosien ja kromattujen metalliosien kanssa. Kitara on myös saatavilla kolmisävyisellä liukuvärillä, jolloin rungon ja kaulan takaosa värjätään tumman ruskeaksi, pleksi on kilpikonnan selkäpanssarin kuvioita muistuttavan muovista ja mikrofonin kuori kermanvaalea.

Nimensä mukaan SE Onessa on yksi ainoa mikrofoni, joka on sijoitettu tallan viereen. Kyse on yksikelaisesta P90-tyyppisestä konstruktiosta. Tällainen Gibsonin 1940-luvulla kehittämä mikrofonimalli poikkeaa Fender-tyyppisistä mikrofoneista siten, että mikrofonin kaksi tankomagneettia on sijoitettu kelan alle, kun taas Fender tavallisesti käyttää magneetteja suoraan napapaloina. P90:n kela on myös leveämpi kun Strato- tai Tele-mikrofonissa, mutta suhteellisen matala. Kelan leveys antaa P90-mikrofonille sille tyypillisen keskialue-voittoisen soundin.

Teksti: Martin Berka, Kuvat: Tommi Posa