|
Se näyttää vanhan polven syntikalta, mutta onkin nykyvirtauksiin sopiva työasema. Quasimidi Raven on tanssimusiikin tekijöille ja rehellisten syntikkasoundien ystäville suunnattu 21-ääninen työasema-syntetisaattori. Nimi viitannee tanssiyhteisöjen järjestämiin rave-tapahtumiin eli raveihin, joiden tarpeisiin laitteen ominaisuudetkin on pitkälti suunnattu. Soittimessa käytettävän äänisynteesin nimi on MASS eli Multi Algorithm Sound Synthesis. Manuaalissa puhutaan nimenomaan synteeseistä (additiivinen, FM ja subtraktiivinen), mutta täydellistä selvyyttä niiden rooleista ei oppaan avulla saa. Itse olen taipuvainen olettamaan, että Ravenin ääni perustuu suurimmaksi osaksi kokonaisina valmiina soundeina samplattuihin sointeihin, joiden lisänä on synteettisiä elementtejä. Muokkaukseen on sitten tarjolla rajoitetut, mutta käyttökelpoiset syntesoijan keinot. Pala kerrallaan Raven jakautuu kahteen eri käyttötilaan. Performance- on keikkasoittoon ja sekvensseritila nimensä mukaiseen toimintaan. Performance-tilassa ääni voi koostua maksimissaan neljästä samanaikaisesti päällekkäin tai vierekkäin soivasta soundista eli Patchista. Sekvensseri-tilassa soitetaan aina yksittäisiä patcheja. Soundien kerrostaminen Performance-tilassa supistaa luonnollisesti polyfoniaa. Käytännössä samanaikaisesti soivien äänten määrä on kuitenkin riittävä, sillä lähes kaikki soundit on samplattu selvästkin useampaa oskillaattoria käyttäneistä äänilähteistä. Soundien muovailuun on ainoastaan offset-tyyppinen mahdollisuus suotimelle, 3-osaiselle envelopelle (ADR), virityksille (hieno/raaka), LFO:lle jne. Muokkaus on rajallista myös siinä suhteessa, että suotimelle ja vahvistimelle on ainoastaan yksi yhteinen verhokäyrä. Ylimääräisenä lystinä on Performance-tilassa tarjolla muun muuassa hauska sound-rotate-toiminto, jossa jokainen koskettimen painallus siirtyy soittamaan aina seuraavaa valituista neljästä soundista. Lisää automatiikkaa tarjoaa Motivator-arpeggiaattori, jossa on kolme eri toimintatilaa. Arpeggiator luo tavallisia arpeggioita. Gater puolestaan pätkii ääniä ja sointuja rytmisesti. Kolmas vaihtoehto on Chord-rhytmizer eli sointu-arpeggiaattori. Kahdeksanraitainen sekvensseri perustuu valmiiksi ohjelmoituihin lyhyisiin motiiveihin, joista käyttäjä saa koottua halutunlaisia patterneja ja kappaleita. Raidat on nimetty tietyille instrumenteille etukäteen ja käytettävissä on peräti 400 erilaista motiivia kutakin raitaa kohden. Valmiit motiivit eli pikkuiset bassari-, virveli-, hh-, basso-, sointu- ym. sekvenssit ovat lähestulkoon poikkeuksetta teknotanssien kamaa. Motiivit selataan esiin painelemalla toistuvasti yhä uudelleen kyseisen instrumentin raita-näppäintä, mikä saattaa toimintana käydä puuduttavaksi jo esimerkiksi 200:n napin painalluksen jälkeen. Motiivit ovat itsessään pieteetillä tehtyjä ja kuulostavat suurimmaksi osaksi joko hyviltä tai erinomaisilta. Biisin sommittelu niiden avulla muistuttaa palapelin rakentamista eikä muusikkoudesta tai soittotaidosta ole paljoakaan hyötyä. Toisaalta myös uupumattomaan kokeiluun pystyväinen ummikko tai esimerkiksi tiskijukka saa tällä lähestymistavalla laitteesta enemmän irti. Toiminta muistuttaa paljon PC/Amiga-piirien MOD.-kuvioita. Motiiveja voi tehdä myös itse, jolloin pelimannikin saa jotain puuhaa. Kun yksi pattern on valmis, voidaan motiivien soundeja vaihtaa, balansseja rukata ja niitä voidaan transponoida. Song-tilassa voidaan patterneja yhdistelemällä kasata kokonaisia kappaleita. Jokaisessa Songissa voi olla kymmenen patternia. Vaikka patternien kanssa touhuaminen muistuttaakin kotiurkujen preset-komppien käyttöä, en silti voinut olla ihastumatta moniin laitteen motiiveista: ne ovat nimittäin sanalla sanoen maukkaita. Soittimessa on sitä paitsi juuri sopiva määrä muunneltavia parametrejä, jotta käyttäjälle jää sellainen tuntuma, ettei masiina sittenkään määrää prosessin kulkua. Kattavasti kaikkea Ainakin käsittelyssä olleessa Ravenin laajennetussa versiossa on erittäin runsaasti soundeja, mukana luonnollisesti kaikki TR-variantit ja paljon TB-303 bassoja. Patchit ovat hyviä jo sellaisenaankin, eikä pelkästään dance-genren diggailijoille vaan jokaiselle rehellisen synasoundien ystävälle. Normaalit rumpusoundit kuulostavat hiukan ponnettomilta ja vaikka bassoja on paljon, osa kärsii tietynlaisesta anemiasta. Syntikka- ja konerumpusoundit ovatkin soittimen parasta antia. Valituksista suurin on varmaankin äänilähtöjen määrä. Kun tarjolla on samaan aikaan bassoa, rumpuja ja vielä sointuja, on kaksi lähtöä ehdottomasti aivan liian vähän. Kritiikkiä saa myös manuaali, joka ei ollut mikään riemulla luettava kirjanen. Asiat löytyvät silti pääpiirteissään, jos kärsivällisyyttä riittää. Soittimena Raven oli mukava tuttavuus, jossa on jotain miellyttävän kotikutoisen oloista. Soundit ja motiivit ovat rakkaudella väännettyjä ja sopivat erinomaisesti tanssimusaan. En kuitenkaan sivuuttaisi tätä soitinta, vaikka haussa olisi ihan puhtaasti yleispätevä syntikka. Mikäli soundi-ihanne vain on vintage-tyyppinen. Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 1/1997).
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla. Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.Paluu lehteen
|
