|
MIDI-sointien pakkaaminen lyömäsoittajille sopivaan muotoon on ollut vain muutaman harvan laitevalmistajan vastuulla. Roland on tässä joukossa ottanut pysyvän ja ajan myötä aktiivisesti kehittyvän roolin. Otimme selvää, mihin muinoisen Octapadin evoluutio on kulkenut sarjan uusimman mallin, SPD-20:n myötä. Rolandin ensimmäinen Octapad-esiteltiin jo liki 20 vuotta sitten ja hyväksi osoittautunutta ideaa on päivitetty sittemmin jo moneen kertaan. Alussa ohjaimen kumipinta tarjosi vain kahdeksan erillistä tunnistinaluetta, joiden avulla lyömäsoittaja saattoi ohjata ulkopuolisia MIDI-äänilähteitä. SPD-8 sisälsi jo oman sample-pohjaisen äänimaailmansa ja SPD-11 toi tullessaan myös efektit sointien mausteeksi. Kiitos uuden sukupolven DSP-piirien, tuore SPD-20 on anniltaan vieläkin runsaampi. Sisäkalujen ohella myös rakennetta on uudistettu. Tunnistinpinnan materiaalia on vaihdettu, jotta tuntuma muistuttaisi enemmän akustista rumpua. Samalla lyöntialueiden välinen eristys on saatu tehokkaammaksi, joten sivallus naapurilämiskään ei liipaise niin helposti viereisen tunnistimen ohjaamaa ääntä mukaansa. Peruskonsepti on silti säilynyt ennallaan. Kahdeksan neliskanttista tunnistinta eli lyöntipintaa on kehystetty yhteisellä valkealla ABS-muovista valmistetulla rungolla, jonka yläreunassa ovat tarpeelliset näppäimet merkki-ledeineen sekä pikkuruinen led-näyttö. Visuaalisesti kokonaisuus on melko askeettinen, mutta pysyvätpähän paketin ulkomitat sitten vastaavasti sutjakampina. Itseasiassa led-näyttö on hämärässä huomattavasti luontevampi luettava kuin monet uudenaikaisemmat nestekidenäytöt. SPD-11-mallin tavoin uutukaisen kaikki liitännät kuulokelähtöä myöten on toteutettu täyskokoisin jakein. Samoin kuunteluvoimakkuuden säätö tapahtuu potentiometrillä, mikä on merkittävä etu varhaisimmissa malleissa käytettyyn näppäinsysteemiin verrattuna. Kuulokevahvistin on huomattavan ruudikas ja sen puhti riittänee mainiosti soittajan omaan monitorointiin silloinkin, kun vekotinta käytetään vaikkapa tavallisen akustisen setin lisukkeena. Turvallisinta on kuitenkin kääntää voluumi ensin kokonaan kiinni ja raottaa hanikkaa sitten sen verran kuin tarpeen on. Liian kovaa suoraan korvaan jysähtävä isku saattaa näillä tehoilla tehdä jo kertaheitolla korjaamattoman vahingon. Tusinan ja kaksi päälle SPD-20 voi tuottaa enimmillään 14 samanaikaisesti soivaa ääntä ja omien tunnistimiensa rinnalle se tarjoaa mahdollisuuden liittää enintään neljä ulkopuolista ohjainta. Laite ymmärtää käsitellä myös sellaisten ohjainten viestejä, joissa on kaksi eri sensoria (esim. rummun kehän ja varsinaisen kalvon tuottamia erilaisia ääniä varten). Neljäs ulkopuoliselle ohjaimelle varattu liitäntä on tarkoitettu uskottavaan hihat-soundiin tarvittavalle eli kiinni/auki-tilanteen hallintaan pystyvälle polkimelle, kuten esimerkiksi Rolandin omalle FD-7-polkusimelle. Vastaavasti ensimmäinen ulkopuolisen ohjaimen liitäntä soveltuu yksinkertaiselle sustain-pedaalin tapaiselle kytkinohjaimelle. Tällainen polkukytkin sopii bassaripolkimen korvikkeeksi silloin, kun dynaamiseen viestintään kykenevää KD-7-tyyppistä ohjainta ei ole saatavilla. Kaikki laitteen avulla tuotetut tiedot saa luonnollisesti ulos MIDI-muodossa, joten SPD-20 soveltuu mainiosti myös ulkopuolisten äänimoduuleiden ohjaukseen sekä esimerkiksi sekvensserin ohjelmoimiseen. Sisäisten sointiohjelmien vaihto hoituu sekin MIDIn välityksellä tai vaihtoehtoisesti jalkapolkimella, jossa voi olla joko yksi tai kaksi kytkintä muistipaikkojen selaamiseen. Kaiken maailman soundeja Laitteen 99 muistipaikkaan on tehtaalla sommilteltu valmiiksi kaikenlaisia lajitelmia tarjolla olevista soitinäänistä. Näiden soundisettien pääasiallisena tehtävänä on varmaankin osoittaa vempaimen monipuolisuutta, mutta ennemmin tai myöhemmin niiden tilalle on kuitenkin rakennettava arkitarpeisiin sujuvammin istuvia omia satseja. Tämä onnistuu verraten helposti, sillä siinä missä monen nykylaitteen ohjelmointi on saatu tehtyä yllättävän hankalaksi, onnistuu Roland pitämään homman kiitettävän simppelinä. Muokkaukseen tarvittavat parametrit jäsentyvät näppärästi kansilevyyn painetun matriisin ja merkki-ledien avulla. Efektejä ja koko systeemiä koskevat määritykset ovat yhteisiä, mutta soivaa soundia ja MIDI-viestintää koskevat asetukset tehdään erikseen kullekin tunnistinalueelle. Viimeksi mainittuja toimenpiteitä varten siirrytään ensin Edit-tilaan ja muokkauksen kohde valitaan sen jälkeen napauttamalla sitä lyöntipintaa, johon kyseinen soundi on asetettu. Saman parametrin, kuten vaikkapa vireen, asettaminen vuorotellen kaikille setin soittimille onnistuu menettelyn ansiosta näpsäkästi. Muokattavissa ovat kaikki yksittäisiä soundeja koskevat asetukset vireestä ja sointivoimakkuudesta lähtien. Perusominaisuuksien lisäksi myös esimerkiksi reagointitapa soittodynamiikkaan sekä efektien käyttö ja MIDI-järjestelmän mukainen nuotin numero voidaan määrittää ohjainkohtaisesti. Efektimylly kattaa 25 erilaista ohjelmaa, joilla mukaan saadaan tilakaiuntaa, viive-efektejä sekä chorus- tai flanger-tyyppisiä mausteita joko yksittäin tai pareittain. Ohjelmatyypin valinnan ja efektin voimakkuuden ohessa vain yhtä muuttujaa voidaan muokata kussakin tehosteessa. Ohjelmasta riippuen muokkauksen kohteena voi olla joko kaiunta-aika, viiveen pituus tai modulaation nopeus. Valmiita settejä voi ketjuttaa nopeata ohjelmanvaihtoa varten peräkkäin ja yhteen ketjuun mahtuu enimmillään 16 eri settiä. Ketjuille on varattu tilaa kahdeksan muistipaikkaa, mikä riittänee useimpiin tarkoituksiin. Pätevästi päivitetty Roland on onnistunut pakkaamaan valtavan määrän ominaisuuksia uutukaiseensa. Tarjolla on 700 huippuluokan samplea, joiden sekaan mahtuu tusinoittain soundeja erilaisten rumpusettien tykötarpeiksi. Lisäksi mukaan on sopinut roima satsi hieman kaukaisempia sointivärejä aina Aasian perukoilta Afrikan savanneille ja Etelä-Amerikan saloseuduille saakka. Onpa valikoimaan lisätty myös tukku tekno-hommiin sopivaa materiaalia sekä äänitehosteita. Useimmissa tapauksissa tarjolla on myös valmis luuppi, joka edustaa soitinäänen tyypillistä alkuperäiskäyttöä. Sointipuoli ei jätä toivomisen varaa, sillä äänenlaatu on kautta kirjon erinomainen ja soinnit reagoivat soittodynamiikkaan ketterästi. Lyöntipinnat eivät ole tuntumaltaan aivan niin realistisia kuin esimerkiksi Rolandin omassa V-Drums-systeemissä, mutta SPD-20 on silti huimasti herkullisempi soitettava kuin oma ensimmäisen sukupolven Octapadini. Eristys tunnistinalueiden välillä on myös aivan toista luokkaa ja parannus johtuu sekä materiaaleista että kehittyneemmästä runkorakenteesta. Oman lisänsä tuo kätevä Trigger Sensitivity -säätö, jolla tunnistimien herkkyyden saa sovitettua omien tottumustensa mukaiseksi. Harhalaukauksia ei hetken totuttelun ja säädön jälkeen juurikaan synny. Roland SPD-20 haluaa olla paljon ja kaikille, onnistuen siinä varsin hyvin. Se toimii näppäränä sointimaailman avartimena akustisen rumpu- tai lyömäsoitinsetin rinnalla, antaa luontevan tavan ohjelmoida komppiraitoja MIDI-sekvensserille ja bassaripedaalilla varustettuna se toimii jopa sellaisenaan itsenäisenä rumpusettinä. Voisiko näppärään kokoon pakatulta yleistyökalulta enempää vaatikaan? Roland SPD-20 MIDI-ohjain ja äänimoduuli lyömäsoittajalle Hinta: 4 490 mk Lisätiedot: Roland Scandinavia
Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 3/1998).
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla. Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
|
