Haastattelut

Johanna Iivanainen oli nuorena niin ujo esiintyjä, että hänet piti pakottaa esiintymislavalle. Sittemmin hänestä on tullut yksi maamme kysytyimmistä laulajista.

Suomen funkyimmaksi rumpaliksi kehutulla Mikko Kaakkuriniemellä on bändikiinnityksiä Von Hertzen Brothersista Johanna Iivanaisen yhtyeeseen, ja niiden lisäksi mieheen voi törmätä televisio- ja levytysstudioiden freelance-kokoonpanoissa. Tällä kertaa puhumme bändien sijaan kuitenkin rummuista.

Kesällä 2012 täydelle Finlandia-talolle konsertoinut Alison Krauss & Union Station toi suomalaisten kuultaville bluegrass-musiikin mestareihin lukeutuvia soittajia. Jalokivenä tässä kruunussa kimalsi dobro-legenda Jerry Douglas, jota tuolloin myös haastattelimme.

James LoMenzon bassotaidoille on ollut käyttöä useissa kokoonpanoissa, ja ottajia olisi edelleenkin. Pitkien sitoumusten sijasta hän kuitenkin kiertää maailmalla klinikoimassa ja osallistuu irrallisiin projek-teihin. Kolme keikkaa Strandberg Rock Projectin kanssa toivat miehen Suomeenkin.

Harva kitaristi tuntee soittimensa ulottuvuudet yhtä perinpohjaisesti kuin Steve Morse, joka keikallakin kaivaa esiin kullekin kappaleen osalla – tarvittaessa vaikka fraasille – juuri sille parhaiten soveltuvan soundin.

Vertaus akustisesta kitarasta kuusikielisenä orkesterina osuu aivan oikeaan, kun soittimen käsittelijänä on amerikkalainen näppäilytaituri Doyle Dykes. Moni kitaristi yhdistää soitossaan rytmikkään basson, harmonian ja melodian, mutta Dykesin sormista lähtee hiukkasen tavanomaista laajempia sointuja, vauhdikkaita juoksutuksia sekä jännittäviä huiluääni- ja venytyskikkoja. Kokonaisuuden toteutus hoituu erittäin tyylikkäästi.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka jäävät usein taustahahmoiksi. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja ratkaisut syntyivät. 
Vuorossa nyt Jukka Backlund, joka Riffin pyynnöstä poimi esiin kolme erityisesti mieleen jäänyttä hanketta.

Kitaristi Marzi Nyman on yksi sukupolvensa suurista muusikoista: superlahjakkuus, joka ei ole ainoastaan tekninen virtuoosi vaan kokonais-valtainen osaaja, jonka hurjimmissakin tilutuksissa ja revittelyissä kuuluvat nyanssit ja värit.

Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. 
Tällä kertaa niistä kertoo Juha Torvinen.

Pat Methenyn rumpalina maailmanmaineeseen noussut Danny Gottlieb on soittanut sadoilla albumeilla ja heittää edelleen parisataa keikkaa vuodessa. Jazzin ja fuusion ohessa Gottlieb on kyntänyt rokkaavampaa sarkaa Blues Brotherseista Stingiin.

Parikymmentä vuotta sitten kuultiin Pink Floydin The Division Bell -albumilla Stephen Hawkingin synteettistä ääntä. Nightwish jalostaa ideaa antamalla evoluutiota ylistävällä Endless Forms Most Beautiful -levyllään tärkeän puheenvuoron Richard Dawkinsille.

Kitaroita, mielipiteitä ja tarinoita soittimien takaa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. 
Tällä kertaa vuorossa on Sami Hurmerinta.

Lasse Sakaran kitarointia on kuultu kotimaisten eturivin artistien keikoilla stadionin jättilavoja myöten. Monipuolisen muusikon työnkuvaan kuuluvat myös pestit musikaaliteatterissa ja TV:ssä, eikä sivuuttaa voi studiosessioita tai bändikeikkojakaan.

Itsenäisessä levynteossa ja itsensä tuottamisessa on puolensa, mutta myös sudenkuoppansa. Laura Airaksinen kertoo projektista, jossa sekä matka että lopputulos olivat tärkeitä.

Taiteellista vaan ei teollista muotoilua.

Juhana Lehtiniemi on tämän päivän renessanssi-ihminen: elokuvasäveltäjä, jäätelömies, tuottaja, kuvaaja ja käsikirjoittaja, joka haluaa itseään kutsuttavan taiteelliseksi yrittäjäksi.

Suomessa suhteellisen tuntematon Matt Schofield on noussut askel askeleelta englantilaiseen blues-eliittiin. Tämä haastattelu julkaistiin alunperin Riffin printtinumerossa 1/2014, hieman ”As Far As I Can See” -levyn ilmestymisen jälkeen.

”Heavy wood”, luonnehtii kanadalainen Don Ross omaa soittotyyliään, jossa erikoisviritysten terästämä sormisoitto yhdistyy kansilyönteihin, huiluääni-tekniikkaan ja funk-bassovivahteisiin.

Aherrus oman yhtyeen ja Ilmiliekki Quartetin keulilla sekä projektit esimerkiksi Black Motorin kanssa ovat nostaneet trumpetisti Verneri Pohjolan profiilia niin meillä kuin muuallakin.

Joonas Widenius alkoi soittaa kitaraa melkein heti, kun oli oppinut kävelemään. Nykyisin hän on huikea flamencokitaristi, jonka monipuolinen musiikki hämmästyttää taituruudellaan ja koskettaa tunteellaan.