Haastattelut

Lasse Sakaran kitarointia on kuultu kotimaisten eturivin artistien keikoilla stadionin jättilavoja myöten. Monipuolisen muusikon työnkuvaan kuuluvat myös pestit musikaaliteatterissa ja TV:ssä, eikä sivuuttaa voi studiosessioita tai bändikeikkojakaan.

Itsenäisessä levynteossa ja itsensä tuottamisessa on puolensa, mutta myös sudenkuoppansa. Laura Airaksinen kertoo projektista, jossa sekä matka että lopputulos olivat tärkeitä.

Taiteellista vaan ei teollista muotoilua.

Juhana Lehtiniemi on tämän päivän renessanssi-ihminen: elokuvasäveltäjä, jäätelömies, tuottaja, kuvaaja ja käsikirjoittaja, joka haluaa itseään kutsuttavan taiteelliseksi yrittäjäksi.

Suomessa suhteellisen tuntematon Matt Schofield on noussut askel askeleelta englantilaiseen blues-eliittiin. Tämä haastattelu julkaistiin alunperin Riffin printtinumerossa 1/2014, hieman ”As Far As I Can See” -levyn ilmestymisen jälkeen.

”Heavy wood”, luonnehtii kanadalainen Don Ross omaa soittotyyliään, jossa erikoisviritysten terästämä sormisoitto yhdistyy kansilyönteihin, huiluääni-tekniikkaan ja funk-bassovivahteisiin.

Aherrus oman yhtyeen ja Ilmiliekki Quartetin keulilla sekä projektit esimerkiksi Black Motorin kanssa ovat nostaneet trumpetisti Verneri Pohjolan profiilia niin meillä kuin muuallakin.

Joonas Widenius alkoi soittaa kitaraa melkein heti, kun oli oppinut kävelemään. Nykyisin hän on huikea flamencokitaristi, jonka monipuolinen musiikki hämmästyttää taituruudellaan ja koskettaa tunteellaan.

Poets of the Fall on tehnyt kymmenen vuotta määrätietoisesti työtä ulkomailla menestymisen eteen. Ja menestystä on piisannut.

Haastattelun hetkellä (2014) Lauri Porra viimeisteli kolmatta soololevyään, laati teosta orkesterille ja bassokitaralle sekä valmistautui levytyssessioon Stratovariuksen kanssa. 
Tässä jutussa pureudutaan säveltäjä-Porraan, ja saadaan myös selville, mitä tapahtui siivouskomerossa.

Dalindèon teema-albumi ”Kallio” keikkui listoilla ja soi kaiken kansan radiossakin 2013. Poikkeuksellisen materiaalin säveltänyt Valtteri Pöyhönen on onnistunut viime aikoina saavuttamaan kuulijoita sekä Dalindèon että Ricky-Tick Big Bandin kautta.

Kun vaikutepaletista paistavat Leonard Cohen, Laura Marling sekä Joose Keskitalo ja työt siviilissä tehdään vanhusten parissa, syntyy unohtumattomia, hartaita ja syväluotaavia biisejä. Ainakin jos asialla on vielä alle kolmikymppinen sensaatio nimeltä Piia Viitanen.

Syntikkamies ja biisintekijä Sebastian ”Kebu” Teir haluaa palauttaa arvoonsa 1970–80-lukuisen melodisen instrumentaalimusiikin. Siihen tarvitaan myös täydellinen analoginen soundi, jota jäljittäessään hän on ehtinyt omistaa toista sataa syntikkaa.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoiksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Vuorossa tällä kertaa Mika Sundqvist.

Yli 40-vuotias englantilainen Fairport Convention on maailman pitkäikäisimpiä yhtyeitä ja folkrockin alalla todellinen instituutio.

”En ole koskaan harjoitellut niinkään perinteisesti kitaristien tavoin, 
mutta olen käyttänyt paljon aikaa rytmiikan hiomiseen.”

Suru-uutiset koskettavat tänä vuonna muusikkojen yhteisöjä kaikkialla. Niistä viimeisin kertoo, että Tarot-yhtyeen pitkäaikainen rumpali Pecu Cinnari on menehtynyt sairauden uuvuttamana.
Tämä alunperin Riffin printtinumerossa 5/2011 julkaistu haastattelu oli määrä avata verkkoon vasta hieman tuonnempana, mutta tehdään se nyt, Pecun muistoa kunnioittaen.

Kotimaisten laulunkirjoittajien persoonallisinta laitaa edustaa ehdottomasti Matti Johannes Koivu, jonka albumi ”Aulanko” oli julkaistu juuri haastattelun alla. Levy esittelee ajan kanssa punnittuja tuotoksia, 
ja punnittuja ovat myös hänen näkemyksensä musiikin tekemisestä.

Siinä missä useimmille soittajille studion äänitys-lampun syttyminen, suora TV-lähetys tai esiintyminen tarkasti kuuntelevalle yleisölle saattavat olla lamauttava kokemus, kitaristi Jarmo Nikku pitää vaativia tilanteita juuri ammatin huippuina. Itsensä ylittäminen ja yllättäminen tuovat parhaita tunteita, mitä soittamalla voi saavuttaa.

Basisti Mitja Tuurala ja rumpali Keimo Hirvonen ovat soittaneet yhdessä jo kaksikymmentäviisi vuotta: musiikkia americanasta sähköiseen poppiin ja kaikkea siltä väliltä. Ja joka hommassa miehet tuntuvat olevan kuin kotonaan.