Poets of the Fall on tehnyt kymmenen vuotta määrätietoisesti työtä ulkomailla menestymisen eteen. Ja menestystä on piisannut.
Haastattelut
Haastattelun hetkellä (2014) Lauri Porra viimeisteli kolmatta soololevyään, laati teosta orkesterille ja bassokitaralle sekä valmistautui levytyssessioon Stratovariuksen kanssa. Tässä jutussa pureudutaan säveltäjä-Porraan, ja saadaan myös selville, mitä tapahtui siivouskomerossa.
Dalindèon teema-albumi ”Kallio” keikkui listoilla ja soi kaiken kansan radiossakin 2013. Poikkeuksellisen materiaalin säveltänyt Valtteri Pöyhönen on onnistunut viime aikoina saavuttamaan kuulijoita sekä Dalindèon että Ricky-Tick Big Bandin kautta.
Kun vaikutepaletista paistavat Leonard Cohen, Laura Marling sekä Joose Keskitalo ja työt siviilissä tehdään vanhusten parissa, syntyy unohtumattomia, hartaita ja syväluotaavia biisejä. Ainakin jos asialla on vielä alle kolmikymppinen sensaatio nimeltä Piia Viitanen.
Syntikkamies ja biisintekijä Sebastian ”Kebu” Teir haluaa palauttaa arvoonsa 1970–80-lukuisen melodisen instrumentaalimusiikin. Siihen tarvitaan myös täydellinen analoginen soundi, jota jäljittäessään hän on ehtinyt omistaa toista sataa syntikkaa.
Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoiksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Vuorossa tällä kertaa Mika Sundqvist.
Yli 40-vuotias englantilainen Fairport Convention on maailman pitkäikäisimpiä yhtyeitä ja folkrockin alalla todellinen instituutio.
”En ole koskaan harjoitellut niinkään perinteisesti kitaristien tavoin, mutta olen käyttänyt paljon aikaa rytmiikan hiomiseen.”
Suru-uutiset koskettavat tänä vuonna muusikkojen yhteisöjä kaikkialla. Niistä viimeisin kertoo, että Tarot-yhtyeen pitkäaikainen rumpali Pecu Cinnari on menehtynyt sairauden uuvuttamana.
Tämä alunperin Riffin printtinumerossa 5/2011 julkaistu haastattelu oli määrä avata verkkoon vasta hieman tuonnempana, mutta tehdään se nyt, Pecun muistoa kunnioittaen.
Kotimaisten laulunkirjoittajien persoonallisinta laitaa edustaa ehdottomasti Matti Johannes Koivu, jonka albumi ”Aulanko” oli julkaistu juuri haastattelun alla. Levy esittelee ajan kanssa punnittuja tuotoksia, ja punnittuja ovat myös hänen näkemyksensä musiikin tekemisestä.
Siinä missä useimmille soittajille studion äänitys-lampun syttyminen, suora TV-lähetys tai esiintyminen tarkasti kuuntelevalle yleisölle saattavat olla lamauttava kokemus, kitaristi Jarmo Nikku pitää vaativia tilanteita juuri ammatin huippuina. Itsensä ylittäminen ja yllättäminen tuovat parhaita tunteita, mitä soittamalla voi saavuttaa.
Basisti Mitja Tuurala ja rumpali Keimo Hirvonen ovat soittaneet yhdessä jo kaksikymmentäviisi vuotta: musiikkia americanasta sähköiseen poppiin ja kaikkea siltä väliltä. Ja joka hommassa miehet tuntuvat olevan kuin kotonaan.
Jazz, rock tai reggae, musikaali, elokuva tai klasari – Chad Wackerman tuntee olonsa kotoisaksi kaikissa musiikinlajeissa. Silti mestarirumpalin yksi komennus nousee muita korkeammalle: Wackerman oli Frank Zappan rumpalina pidempään kuin kukaan muu, 1980-luvun alusta aina siihen kun maestro vetäytyi esiintymislavoilta.
Kyllä Suomessa työtä riittää kitaristille, vaikka freelance-pohjalta. Täytyy vain olla luotettavan varma soittamisessa, omaksua nopeasti kappaleet monesta tyylilajista sekä olla valmis lähtemään keikoille erilaisten kokoonpanojen kanssa.
Magenta Skycode julkaisi lokakuussa 2010 uuden albumin, jonka laajaa instrumentaatiota ja monimuotoista kokonaisuutta ei voi kuin hämmästellä.
John ”JR” Robinsonia kehutaan eniten levyttäneeksi rumpaliksi rytmimusiikin historiassa. Junan lailla etenevää erehtymätöntä groovea kuullaan miljoonia myyneillä hittiraidoilla Steve Winwoodin ”Back in the High Lifesta” David Lee Rothin ”Just a Gigoloon”.
LP-levystä digiaikaan, konsertti-lavoja unohtamatta: kun suomalaisen suosikki-artistin kappaleessa on kuultu dobron tai steel-kitaran soundia, se on lähes poikkeuksetta ollut Olli Haaviston käsialaa.
”Ei minulla ole mitään kotistudiota, minulla on koti.”
– Steve Lukather
"Tärkein piirre Heikissä ja Eevassa on interaktiivisuus. He kuuntelevat muita."
– Miikka Paatelainen
”Vau-faktoria ei enää ole, koska musiikkia ihan laidasta laitaan tulee ulos niin valtavasti joka viikko.”