Haastattelut

Soundtoolsin myymälä ei hiljentynyt loppiaisviikonloppunakaan 2017. Sisään asteli solisti bändeineen ja ryhtyi levyttämään.

Kitaristi Ville Leppänen on tehnyt pitkäjänteistä työtä juurimusiikin parissa. Suomessa tämä tuhansien keikkojen mies on yhä suurelle yleisölle tuntematon, vaikka pedal steel -kitaran soitossa Leppäsen taidot tunnustetaan jo maailmallakin.

Se mikä on toisille romua, voi olla 
Faarao Pirttikankaalle luovan soundin lähde. Kysyimme kuinka hän on 
päätynyt tapaansa tehdä musiikkia, 
ja Faarao avasi sanaisen arkkunsa.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin.

Mitä yhteistä on Laura Närhellä ja Kaartin soittokunnalla? Tai Pepe & Saimaalla ja DDT Jazzbandilla? Tuskin mitään – paitsi rumpali Thomas Rönnholm.

Eksoottinen rokkarin ulkonäkö ja Marshallin kautta soiva resonaattorikitara ovat Eric Sardinasin tavaramerkki.

Laulajana ja studiomuusikkona leipänsä tienannut Aki Louhela teki teatteri-debyyttinsä 41-vuotiaana Housut pois -musikaalissa Oulussa vuonna 2013. Tänä syksynä hän on ollut Turun Kaupungin-teatterin Rock of Ages -musikaalin kantavia voimia. Haasteet pitävät uuden vaihteen elämäänsä löytäneen laulajan vireänä.

Mikko Tamminen on tuottanut elektro-poppia listoille muutamassa eri maassa. Viime vuosina hänen profiilinsa on noussut kotimaisessa hittimusiikissa. 
Oli siis aihetta kirjata Setä Tamun teesit.

Kosketinsoittaja Tero Pennanen on surffaillut vuosia nimekkäiden suomalais-artistien taustabändeissä. Tämän haastattelun aikoihin miehen kiipparikioskista etsittiin soundit MTV3:n suoran Kingi-ohjelman fiktiivisten laulajien koko musatyyliarsenaaliin.

Neljä vuosikymmentä ensimmäisten oranssien vahvistimien ja valkoisten marsujen jälkeen ala totuttelee edelleen siihen, ettei kaiutinkaapin tarvitse olla välttämättä musta, eikä edes tweed-pintainen. Kauanko mahtaa mennä, että neliskanttisen lootan rinnalle hyväksytään pyöreä muoto?

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka jäävät usein taustahahmoiksi. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja ratkaisut syntyivät. 
Vuorossa nyt Jukka Immonen, joka Riffin pyynnöstä poimi esiin kolme erityisesti mieleen jäänyttä hanketta.

Nykymuusikon tulee varautua uutteraan työntekoon. Tästä osaa kertoa tarinan jos toisenkin Markus Vanhala, jonka kitara soi Insomniumissa ja Omnium Gatherumissa. Hän on ääriesimerkki siitä, miten huippuosaaminen yhdistyy kovaan tahtoon ja kykyyn organisoida.

Muun muassa Egotripin, Teleksin, Tuure Kilpeläisen, Suvi Teräsniskan ja Vesku Loirin takaa löytyvästä Sampo Haapaniemestä voisi yhtä hyvin tehdä tuottaja- tai miksaajahaastattelun siinä kuin rumpalimuotokuvan. Yritetään tällä kertaa tarkentaa miehen soittajaminään. Näinköhän onnistuu?

Maailman arvostetuimpiin fuusio- ja progerumpaleihin lukeutuva Virgil Donati vieraili tiukkoine bändeineen Suomessa syyskuun 2016 lopulla. Rumpaliyhteisö tuntee australialaissyntyisen Donatin ilman referenssilistaakin, muut tunnistavat miehen Steve Vain ja Allan Holdsworthin kaltaisten kitarasankareiden kokoonpanoista. Riffi kävi paikan päällä jututtamassa mestarisoittajaa.

Rumpali Olli Krogeruksen nimi putkahtaa esiin yhteyksissä, joissa artisti- ja soittajakumppanit ovat tunnetuimmasta päästä. 
Riffin tentissä Krogerus mietiskelee muun muassa hiljaa soittamisen taikaa: vaikka tärkeintä soittamisessa onkin energia, se ei tarkoita meuhkaamista.

New Yorkissa toimivan Mandolin Brothersin asiakaslistalta löytyy jos jonkinlaista musiikki-maailman tähteä. Taannoin 40 vuotta täyttäneen liikkeen valikoimat sekä uusien että vintage-aikakauden korkea-luokkaisten kitaroiden, mandoliinien ja banjojen saralla ovatkin vaikuttavat.

Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Kertojana on tällä kertaa Juha Björninen.

Porcupine Treen pääteasemalle ajo oli monen mielestä outo veto sekä taiteellisesti että kaupallisesti. Steven Wilsonin mukaan suositun brittiyhtyeen mitta kuitenkin oli kymmenen levyä, ja oman vapauden saattoi lunastaa vain lyömällä vanhat rakenteet rikki. Neljä soolokiekkoa myöhemmin lauluntekijä ei kadu ratkaisuaan.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Kertojana on tällä kertaa Kristian Maukonen, tuottaja joka oikeastaan toi eurodancen Suomeen.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka jäävät usein taustahahmoiksi. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja ratkaisut syntyivät.
Pitkään kestäneen ja edelleen jatkuvan juttusarjan avasi aikanaan Rauli "Rake" Eskolin, joka kevättalvella 2014 poimi Riffin pyynnöstä esiin kolme ikimuistoista hanketta, hyvin erilaista sellaista. Ja näinhän tuo juttu silloin meni.