Haastattelut

Vain yksi mies maailmassa on soittanut Edward Vesalan, Peter Erskinen, Morgan Ågrenin, Hamid Draken, Ippe Kätkän, Anssi Nykäsen sekä Ronald Shannon Jacksonin kanssa. 
Hän on Raoul Björkenheim ja hänen paras virtalähteensä on aina ollut lujaotteinen rumpali.

Esa Kotilainen on jäljittänyt äänen olemusta ammatikseen jo viisi vuosi-kymmentä. Arvostettu Hammond-urkuri ja syntikoiden suomipioneeri on jättänyt ruuhkaiset sessiovuodet taakseen ja panostaa nyt soolouraansa.

Basso on liima, joka sitoo palaset yhteen. Ja silloin koko bändi kuulostaa paremmalta.

Vesa Haajan ensimmäinen soololevy, Se Hetki On Nyt, julkaistiin 2017. Onnistunut kokonaisuus sisältää elementtejä ’60–70-lukujen melodisesta popista ja rockista, iskelmästä 
ja miksei vähän kantristakin.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. 
Tuottajia, jotka ovat jääneet usein tausta-hahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Haastateltavana tällä kerralla tuottaja Jimmy Westerlund.

Esittelimme tuplakannella varustetun akustisen kitaran Riffin numerossa 4/2016. Sattumalta samoihin aikoihin toimitukseen otti yhteyttä vanhempi herrasmies, joka kertoi omasta, niin ikään kahden kannen rakenteella toteutetusta ja lyhyesti luonnehdittuna varsin erikoisesta kitarastaan. Soitin näytti mielenkiintoiselta ja se oli saanut hyvää palautetta, joten päätimme ottaa asiasta selvää.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. 
Tuottajia, jotka ovat jääneet usein tausta-hahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin.

Jotkut meistä ehtivät istua useammalla jakkaralla kuin toiset – ja jotkut vieläkin useammalla. Ties kuinka monta instrumenttia taitavalla Matti Kalliolla on lusikka niin monessa sopassa ja niin syvällä, että yritetäänpä heti kärkeen selvittää mikä hän itse kokee olevansa: muusikko vai tuottaja, säveltäjä vai sovittaja, vai…?

Soundtoolsin myymälä ei hiljentynyt loppiaisviikonloppunakaan 2017. Sisään asteli solisti bändeineen ja ryhtyi levyttämään.

Kitaristi Ville Leppänen on tehnyt pitkäjänteistä työtä juurimusiikin parissa. Suomessa tämä tuhansien keikkojen mies on yhä suurelle yleisölle tuntematon, vaikka pedal steel -kitaran soitossa Leppäsen taidot tunnustetaan jo maailmallakin.

Se mikä on toisille romua, voi olla 
Faarao Pirttikankaalle luovan soundin lähde. Kysyimme kuinka hän on 
päätynyt tapaansa tehdä musiikkia, 
ja Faarao avasi sanaisen arkkunsa.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin.

Mitä yhteistä on Laura Närhellä ja Kaartin soittokunnalla? Tai Pepe & Saimaalla ja DDT Jazzbandilla? Tuskin mitään – paitsi rumpali Thomas Rönnholm.

Eksoottinen rokkarin ulkonäkö ja Marshallin kautta soiva resonaattorikitara ovat Eric Sardinasin tavaramerkki.

Laulajana ja studiomuusikkona leipänsä tienannut Aki Louhela teki teatteri-debyyttinsä 41-vuotiaana Housut pois -musikaalissa Oulussa vuonna 2013. Tänä syksynä hän on ollut Turun Kaupungin-teatterin Rock of Ages -musikaalin kantavia voimia. Haasteet pitävät uuden vaihteen elämäänsä löytäneen laulajan vireänä.

Mikko Tamminen on tuottanut elektro-poppia listoille muutamassa eri maassa. Viime vuosina hänen profiilinsa on noussut kotimaisessa hittimusiikissa. 
Oli siis aihetta kirjata Setä Tamun teesit.

Kosketinsoittaja Tero Pennanen on surffaillut vuosia nimekkäiden suomalais-artistien taustabändeissä. Tämän haastattelun aikoihin miehen kiipparikioskista etsittiin soundit MTV3:n suoran Kingi-ohjelman fiktiivisten laulajien koko musatyyliarsenaaliin.

Neljä vuosikymmentä ensimmäisten oranssien vahvistimien ja valkoisten marsujen jälkeen ala totuttelee edelleen siihen, ettei kaiutinkaapin tarvitse olla välttämättä musta, eikä edes tweed-pintainen. Kauanko mahtaa mennä, että neliskanttisen lootan rinnalle hyväksytään pyöreä muoto?

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka jäävät usein taustahahmoiksi. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja ratkaisut syntyivät. 
Vuorossa nyt Jukka Immonen, joka Riffin pyynnöstä poimi esiin kolme erityisesti mieleen jäänyttä hanketta.

Nykymuusikon tulee varautua uutteraan työntekoon. Tästä osaa kertoa tarinan jos toisenkin Markus Vanhala, jonka kitara soi Insomniumissa ja Omnium Gatherumissa. Hän on ääriesimerkki siitä, miten huippuosaaminen yhdistyy kovaan tahtoon ja kykyyn organisoida.