Haastattelut

Neljä vuosikymmentä ensimmäisten oranssien vahvistimien ja valkoisten marsujen jälkeen ala totuttelee edelleen siihen, ettei kaiutinkaapin tarvitse olla välttämättä musta, eikä edes tweed-pintainen. Kauanko mahtaa mennä, että neliskanttisen lootan rinnalle hyväksytään pyöreä muoto?

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka jäävät usein taustahahmoiksi. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja ratkaisut syntyivät. 
Vuorossa nyt Jukka Immonen, joka Riffin pyynnöstä poimi esiin kolme erityisesti mieleen jäänyttä hanketta.

Nykymuusikon tulee varautua uutteraan työntekoon. Tästä osaa kertoa tarinan jos toisenkin Markus Vanhala, jonka kitara soi Insomniumissa ja Omnium Gatherumissa. Hän on ääriesimerkki siitä, miten huippuosaaminen yhdistyy kovaan tahtoon ja kykyyn organisoida.

Muun muassa Egotripin, Teleksin, Tuure Kilpeläisen, Suvi Teräsniskan ja Vesku Loirin takaa löytyvästä Sampo Haapaniemestä voisi yhtä hyvin tehdä tuottaja- tai miksaajahaastattelun siinä kuin rumpalimuotokuvan. Yritetään tällä kertaa tarkentaa miehen soittajaminään. Näinköhän onnistuu?

Maailman arvostetuimpiin fuusio- ja progerumpaleihin lukeutuva Virgil Donati vieraili tiukkoine bändeineen Suomessa syyskuun 2016 lopulla. Rumpaliyhteisö tuntee australialaissyntyisen Donatin ilman referenssilistaakin, muut tunnistavat miehen Steve Vain ja Allan Holdsworthin kaltaisten kitarasankareiden kokoonpanoista. Riffi kävi paikan päällä jututtamassa mestarisoittajaa.

Rumpali Olli Krogeruksen nimi putkahtaa esiin yhteyksissä, joissa artisti- ja soittajakumppanit ovat tunnetuimmasta päästä. 
Riffin tentissä Krogerus mietiskelee muun muassa hiljaa soittamisen taikaa: vaikka tärkeintä soittamisessa onkin energia, se ei tarkoita meuhkaamista.

New Yorkissa toimivan Mandolin Brothersin asiakaslistalta löytyy jos jonkinlaista musiikki-maailman tähteä. Taannoin 40 vuotta täyttäneen liikkeen valikoimat sekä uusien että vintage-aikakauden korkea-luokkaisten kitaroiden, mandoliinien ja banjojen saralla ovatkin vaikuttavat.

Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Kertojana on tällä kertaa Juha Björninen.

Porcupine Treen pääteasemalle ajo oli monen mielestä outo veto sekä taiteellisesti että kaupallisesti. Steven Wilsonin mukaan suositun brittiyhtyeen mitta kuitenkin oli kymmenen levyä, ja oman vapauden saattoi lunastaa vain lyömällä vanhat rakenteet rikki. Neljä soolokiekkoa myöhemmin lauluntekijä ei kadu ratkaisuaan.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Kertojana on tällä kertaa Kristian Maukonen, tuottaja joka oikeastaan toi eurodancen Suomeen.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka jäävät usein taustahahmoiksi. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja ratkaisut syntyivät.
Pitkään kestäneen ja edelleen jatkuvan juttusarjan avasi aikanaan Rauli "Rake" Eskolin, joka kevättalvella 2014 poimi Riffin pyynnöstä esiin kolme ikimuistoista hanketta, hyvin erilaista sellaista. Ja näinhän tuo juttu silloin meni.

Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. 
Tällä kertaa niistä kertoo Erja Lyytinen.

Mitä yhteistä voi olla keskiajan musiikilla, putkisyntikoilla ja high end -audiolaitteilla? Äkkiseltään luulisi, ettei mitään 
– kunnes tapasimme Jonte Knifin.

Samae Koskinen on tehnyt viime vuosina mukavasti radiosoittoa saaneita laadukkaita lauluja. Riffin haastattelussa hän paljastaa olevansa lauluntekijänä yhtäältä vanhan liiton mies ja toisaalta tyyleillä leikittelijä.

Suomessa on kaikessa hiljaisuudessa kehitelty äänimiehen arkea helpottavaa audiotyökalua vaativiin esitystilanteisiin, joissa käytetään suuria langattomia järjestelmiä. Haasteellisellakin keikalla yleisöllä on oikeus vaatia, että kaikki toimii koko ajan.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Kertojana on tällä kertaa Lasse Kurki, joka kaivoi muistojensa kätköistä esiin Egotripin ja Anna Puun lisäksi Ipanapa 1 -levyn sessiomuistot.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoiksi. Mielenkiintoisia tarinoita miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Vuorossa tällä kertaa Antti Riihimäki, myös nimellä DJ RZY tunnettu tuottaja.

Blueskitaristi Robert Cray on omillaan myös soulin parissa, kuten jutun tekohetken alla julkaistu uusi albumi todisti. Tämä on luontevaa muusikolta, jonka bluesissa ”crossover” 
on monesti kuulunut, 
ja positiivisella tavalla.

Robben Fordin albumi ”Bringing It Back Home” lukeutuu hänen uransa parhaimpiin. Kitaristi kertoi Riffille sen synnystä aikanaan aivan tuoreeltaan ja samalla puhuttiin muistakin asioista – esimerkiksi itselleen rakkaasta Dumble-vahvistimesta.

Amorphiksen kosketinsoittaja Santeri Kallio yhdistelee suomalaismytologiseen metalliin eteerisiä synaliidejä, Jon Lordille kumartavaa Hammond-soittoa ja fiilisteleviä pianoriffejä. Kallion laaja-alaiset kosketinsoundit kuljettavat bändin musiikkia eri aikakausille, mutta miehen soittofilosofia palautuu silti aina yhteen soittimeen: pianoon.