Haastattelut

D&B Audiotechnikin Soundscape johtaa saliääntä kohti vau-elämyksiä.

Suvaitsevaisuuden ja tasavertaisuuden puolesta puhuvan Palefacen reviiri on laajentunut kirjallisuuden ja näyttämöilmaisun pariin. Back to Square One ja Helsinki-Shangri-La ovat saaneet seurakseen Viidennen Maamme-kirjan, Ihmepoika A:n ja Suomen hauskimman miehen. Samaa tahtia kasvaa vastuu.

Kyllä persoonallisuus vaan on valttia. On aina mukavaa kuunnella muusikoita, jotka ovat suodattaneet vaikutteistaan oman tunnistettavan tyylinsä. Robert Cray on yksi heistä, ja samalla yksi sukupolvensa tärkeimmistä bluesartisteista.

Suomessa on raskaan rockin ja metallin parissa touhuavia kitaristeja enemmän kuin monessa suuremmassa kansakunnassa. Tavallisimmin nämä kuitenkin ovat bändien jäseniä ja musiikkityylin alalajeista riippumatta melodiat lauletaan.

Kuluneen musiikkikesän huippuhetkiä koettiin Äänekoskella heinäkuun viimeisenä 2004, kun järjestyksessään 20. Keitelejazz tarjosi vastaanottavaiselle yleisölle uutta vaihettaan eläväisesti elävän Billy Cobhamin Spectrum-bändin. Fuusiota maukkaasti tarjoilleen kvartetin bassoa hyväili mutkattoman tyylikäs herrasmies, Victor Bailey (44).

Michael Landau vastaa puhelimeen Los Angelesissa tammikuun viimeisenä perjantaina. NAMM-messut ovat meneillään, ja Landau toteaa, että laitteistahan tuolla viikolla lähinnä keskustellaan. Niistä hän puhui osittain myös seuraavan puolen tunnin aikana, sillä syy soittoon oli Landaun uusi sooloalbumi ja sen tekeminen.

24. Tampere Jazz Happening toi syksyllä 2006 Suomeen kitaristi Vernon Reidin (47), jolle mikään musiikkiin liittyvä ole vierasta – tai sellaista, jota ei voisi kokeilla. Sivuroolit ovat vaihdelleet valokuvaajasta tuottajaan sekä säveltäjästä multimediataiteilijaan. Mustien muusikoiden asiaakin on ajettu.

Mental Beauty Records on kolmivuotinen, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn rahoittama hanke, jota ylläpitää Kukunori Ry.
Hankkeen tarkoituksena on edesauttaa mielenterveyskuntoutujien sekä kehitysvammaisten luovan musiikillisen toiminnan mahdollisuuksia valtakunnallisesti.

Helsinkiläisviisikko The 69 Eyes on eräs parhaiten menestyviä suomalaisbändejä. Tämän jutun syntyaikaan – alkuvuodesta 2005 – bändin edellisenä syksynä ilmestynyt seitsemäs studioalbumi Devils oli jo myynyt kultaa Suomessa, kun vielä uusia julkaisumaita lisättiin kartalle eri puolilla maailmaa. Kiertueet ja promootio työllistivät eteenpäin puskevaa bändiä, mutta aikaa haastattelulle löytyi ja tulokset julkaistiin alunperin Riffin printti numerossa 4/2005.
Nyt on sopiva hetki kaivaa materiaalit arkistosta ja avata juttu nettiin.

Ilmoitus Vantaan Martinus-salin ovessa kertoo, että John Renbournin konsertti saattaa myöhästyä, sillä lentokone on Helsinki-Vantaalla vasta kello 18. Kuitenkin jo reilun tunnin päästä hän astuu lavalle runsaslukuisen yleisönsä eteen. Fingerstyle-kitaristilta roudaus ja soundcheck käy nopeammin kuin bändiltä…

Kitaransoiton Tom Waits – esimerkiksi tuollaisella vertauksella on kuvailtu yhdysvaltalaisen Jim Campilongon erinomaisuutta kitaristina. Mutta mikä tuo tämän New Yorkin Telecaster-ässän kerta toisensa jälkeen maahamme ja miksi tukikohdaksi on vakiintunut pohjoinen Keski-Suomi?

New Yorkin muusikkopiireistä maailmanmaineeseen ponnahtanut Marc Ribot on kitaristi, jonka tyylissä yhdistyy tekninen osaaminen kokeellisuuteen ja punkista johdettavaan ruman estetiikkaan. Tom Waitsin ja Elvis Costellon aisaparina tunnetuksi tullut muusikko avasi Tampereella illallisensa lomassa sanaisen arkkunsa Riffille.

1980-luvun loppuvaiheissa rockvirtuoosien instrumentaaliset levyt alkoivat menestyä. Tunnetuimpia edelläkävijöitä tällä saralla ovat kitaristit Joe Satriani ja Steve Vai, joiden monista kiekoista muodostui klassikoita ja tyylisuunnan näyttäjiä. Levytysvaiheessa oli tapana koota studioon sooloartistin taustalle laatubändi, jonka tuli pystyä seuraamaan johtajaa vaativimmissakin tempoissa ja biisirakenteissa. Varma valinta basson varteen oli Stuart (Stu) Hamm, jolla oli jo vuosien ajalta kokemusta useista bändeistä Vain kanssa, alkaen yhteisistä ajoista Berklee College Of Musicissa, ja riittämiin taitoja sekä bändisoittoon että bassosooloihin. Usein vielä kahden käden otelautatekniikalla.

Ollakseen kaveri, joka aloitti uransa jo 1980-luvun alussa ja on sittemmin miksannut materiaalia mm. Samantha Mumballe, Dannii Minoguelle sekä Britney Spearsille, Niklas Flyckt on melkoisen rento ja mukava mies, jalat tiukasti maassa. Flyckt pistäytyi Suomessa kesäkuun 2005 alussa Arcadan järjestämässä seminaarissa tutustuttaen pienen joukon suomalaisia miksaajia ja tuottajia suuren maailman meininkiin. Saimme tuolloin myös haastattelun järjestymään ja juttu julkaistiin aikanaan printtilehdessä. Nyt on aika nostaa se uudestaan esiin.

Lyömäsoittaja Luis Conte on suomalaisille entuudestaan tuttu jo 1990-luvun legendaarisilta Hesperian karnevaaleilta asti, joita hän itsekin muistelee suurella lämmöllä. Tämä haastattelu tehtiin, kun mies oli Suomessa vierailulla Phil Collinsin Euroopan kiertueen mukana. Saimme audienssin mestarimuusikon juttusille ja pääsimme kertaamaan huikean uran vaiheita.

Heikki Silvennoisen Blues Blue Sky -soololevy pamahti markkinoille kevättalvesta ja samaan syssyyn tehtiin kiertue, jonka Tavastia-klubilla pidetystä ensikeikasta poimittiin myös TV-taltiointi. RRRock-ohjelma putkahtaa pihalle Pitkäperjantain illalla TV-ykköseltä, joten nyt lienee mitä mainioin aika kurkata kulissien taakse.

Monipuolisesti musikaalinen, rento ja ystävällinen, siinä ensimmäiset mieleentulevat laatusanat Sami Kuoppamäestä. Kolmissakymmenissä oleva ja Suomen ammattirumpaleiden ehdottomaan kärkikaartiin kuuluva muusikko on onnistunut välttämään fakkiutumisen, soittaen yhtä luontevasti Miss Saigon-musikaalissa, HumppAvantissa kuin Von Hertzen Brotherseissakin.

Knipi kuuluu suomalaisten popmusiikin ykkösliigaan. Vaikka miehen yhtye, Egotrippi, on julkaissut albumeita vasta vuodesta 1995, on Knipin kynänjälki jättänyt jo näinkin lyhyessä ajassa vahvan jäljen suomalaisten musadiggareiden tajuntaan. Pyysin juttusille miehen, jonka kirjoittamia lauluja kuullaan myös monen muun artistin ohjelmistossa.

Knut Reiersrud taitaa olla tunnetuin norjalainen kitaristi Terje Rypdalin ohella, ja varmaankin moni-ilmeisin ja yllättävin. Siksi oli mukavaa, että sain hänet juttusille syksyn 2017 Tampere Jazz Happeningissa.

Peter Lerche on soittanut pitkän uransa aikana paljon kitaraa: levyillä, sessioissa ja bändeissä. Alussa pääasiassa rivimiehenä ja nyt jo toistakymmentä vuotta omalla nimellään ja bändijohtajana. Niinpä hänen nimensä on tullut tutuksi ja mies tunnustetaan soittimensa kärkikaartiin Suomessa. Toisessa roolissaan, opettajana, hän on myös osaltaan edistänyt monien nimisoittajien urakehitystä.