CME UF – lisää vain ääni, saat musiikkia!

Ohjainkoskettimistot – tai puhekielellä sanottuna masterkiipparit – ovat lyöneet jalkaa oven väliin sitä mukaa kun tietokoneen rautaa hyödyntävät softasoittimet ovat saaneet kentällä suosiota. Pitäähän softaa jollain pystyä soittamaankin. CME:n UF-sarja vastaa kysyntään tarjonnalla.

Karkeasti yleistäen masterkoskettimistojen tarjonta on ollut ainakin männävuosina sanalla sanoen muovista. Midi-kiippareita on tarjottu huokeaan hintaan koska kukapa maksaisi paljon pelkästä koskettimistosta, kun vähän enemmän maksamalla saa jo toimivalla äänilähteellä varustetun version. Tilanne on johtanut siihen että moni laadukasta ja etenkin painotettua masterkoskettimistoa tarvitseva onkin ostanut keikkapianon tai raskaan työasemasynan hoitamaan tehtävää.

CME:n UF-tuoteperhe on joukko jämäkästi ammattikäyttöön rakennettuja koskettimistoja, joissa kuluttaja ei joudu maksamaan turhasta. UF5, UF6 ja UF7 ovat puolipainotetulla koskettimistolla varustettuja lankkuja neljästä oktaavista kuuden ja puolen oktaavin skaalaan, ja suurimmassa UF8:ssa on täydet seitsemän ja puoli oktaavia painokasta koskettimistoa Hammer action -koneistolla. Muuten koko katras on toiminnoiltaan yhteneväinen. Testattavana viivähtivät yksilöt sarjan pienimmästä sekä suurimmasta päästä.

Rohkeutta ja omaperäisyyttä

Ulkonäöllisesti muotoilu ja väritys on piristävän omaleimaista. Punaiset päätylistat ovat metallivärillä ehostettua muovia, mutta musta koppa on suurimmalta osin ehtaa alumiinia, mikä antaa heti jämäkän ja luotettavan vaikutelman.
Aloitetaanpa asiasta joka malleissa on erilaista eli koskettimen soittotuntuma. UF5 puolipainotettuine koskettimineen on omiaan nopeissa synalurituksissa ja toisaalta hammondurkumaisessa rystysillä rullauksissa. Koskettimen antama vastus on ainakin uudenkarheassa koekappaleessamme hieman perinteistä löysää syntikkakosketusta suurempi, mutta koskettimen massa on kuitenkin niin pieni että pianistin sormille se ei oikein tuo toivottua tukea tarkkaan soittoon. Mutta pianomaista raskaampaa kosketusta kaipaaville onkin sitten oma UF-kasinsa, jossa kosketus on kutakuinkin vastaava kuin pätevissä digitaalipianoissa eli miellyttävän painokas ja soitettava. Koskettimeen on saatu hitautta nimenomaan massalla eikä jousivastuksella, mikä on piano- ja rhodes-tyyppisiin soitantoihin erinomainen juttu, sikäli kun dynamiikkaa voi loihtia koko käden painolla pelkkien sormilihasten sijaan. Raskas pianokoskettimisto puolestaan ei oikein toimi hammond-pieksennässä, joten valintoja on tehtävä. Ammattimaiseen käyttöön suuntaus näkyy tässäkin: ei tarjota kompromissia kahden eri tarpeisen käyttäjäryhmän väliltä vaan tehdään reilusti eri soittimet eri käyttöön.

Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 6/2005).

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.