Nayteikkuna

Fostex VF160 – muusikon oma tuotantokeskus

 

 

Fostexin pienet mikseritallentimet ovat pitäneet hyvin pintansa teknologian muutoksessa. Se mikä alkoi C-kasetille ikuistavista neliraitureista, on päätynyt kovalevylle tallentavaan 16-raituriin, jossa miksauskin tehdään digitaalisesti ja mukaan voi ammentaa mausteita kahdesta sisäisestä efektilaitteesta. Lopputuloksen voi sitten kaiken päätteeksi polttaa suoraan CD:lle, kunhan hankkii myllyn etureunaan varattuun lokeroon sopivan kirjoittimen. VF160 - olkaa hyvät!

Fostexin uutukainen noudattaa pitkälti samoja linjauksia kuin edeltävät malli VF16. Jos käyttökokemusta on tästä jo entuudestaan, sujuu homma luultavasti lähes manuaaliin vilkaisematta. Ja vaikkei aiempien mallien kanssa olisi tullutkaan puuhasteltua, niin toiminta sujunee silti pulmitta, sillä käyttölogiikka on järkeenkäypää ja asiat löytyvät luontevilta paikoilta. Oikeastaan ainoa koekäytön aikana pähkäilyä aiheuttanut toiminto oli äänitysväylän sommittelu silloin, kun käytetään laitteen Bus-äänitystä. Selvennykseksi kerrottakoon, että laitteessa on kaksi erilaista äänitystapaa. Niin sanottua Direct-vaihtoehtoa käytettäessä masiinan kahdeksan analogituloa ohjautuvat suoraan omaa kanavanumeroaan vastaavalle raidalle. Toisin sanoen analoginen tulokanava yksi lähettää signaalin raidalle numero yksi, tulokanava kaksi puskee signaalinsa raidalle kaksi ja niin edelleen. Koska raitoja on kumminkin 16, lähettää jokainen analogitulo saman signaalin myös toisellekin raidalle. Niinpä ensimmäisen tulokanavan signaali on ikuistettavissa myös raidalle yhdeksän, kakkoskanavan signaali raidalle 10 jne. Käytössä on siis kaksi kahdeksan raidan viuhkaa, joille tulosignaalit ohjautuvat ja lopullinen valinta tehdään aktivoimalla sopiva kohderaita äänitystilaan.

Mikäli kahdeksan analogista tuloväylää ei riitä, voi avuksi ottaa optisen digitaaliliitynnän kautta vielä kahdeksan lisäkanavaa, jolloin analogitulot vastaavat raitoja 1-8 ja digitaalitulot raitoja 9-16. Tarkoitukseen sopii mikä tahansa Adat-formaatissa toimiva laite, jonka kautta signaalit voi sitten ohjata digitaalisina Fostexin sisuksiin.

Se toinen äänitystapa on aiemmin mainittu Bus, joka perustuu laitteen sisäiseen summausproseduuriin. Sen avulla voidaan usean tulokanavan signaalit ohjata ensin yhteiselle summaväylälle ja siitä edelleen sitten sopivalle raidalle. Bus-systeemi on kaksikanavainen eli sillä voi tallentaa stereofonisesti tai miksei tietysti kahta erillistä monokokonaisuuttakin. Bus-systeemi on selkeä sen jälkeen, kun homman on muutaman kerran tehnyt, mutta ensialkuun signaalin reitittäminen tuntui verraten hankalalta kolmivaiheisine signaalilähteen, etenemisväylän ja tallennuskohteen valintoineen. Fostexin opaskirja ei myöskään valitettavasti ole kaikkein selkeimpiä tapauksia, vaikka oikean kohdan hakemiseen saakin sisällysluettelon ohessa mainion lisäavun kirjan alkusivuilta, jonne joku on koonnut tarveperustaisen hakemiston tyyliin: "haluat nimikoida kappaleen - katso sivulle X".

Bus- ja direct-äänitystavat ovat keskenään vaihtoehtoisia, jonka vuoksi laitteella voi tallentaa yksittäisiä signaaleita vaikka 16 raidalle samanaikaisesti, mutta summattuja signaaleita vain kahdelle raidalle kerrallaan. Tämä on tietysti pieni rajoitus silloin, kun äänityksen kohteena on vaikkapa perinteinen bändikokoonpano, jossa haluttaisiin samaan aikaa niputtaa rumpuja muutamalle raidalle ja hajoittaa loppu bändi sitten yksittäisille raidoille. Rajoitus ei kumminkaan ole ihan niin ankara, kuin voisi äkkipäätä ajatella, sillä 16 soivan raidan jatkeena VF160 tarjoaa kahdeksan virtuaaliraitaa, joille voi siirtää varastoon jo äänitettyä tavaraa yksittäisinä raitoina, stereopareina tai vaikka kokonaisena kahdeksan raidan klönttinä. Näin ollen raitoja voi käyttää runsaasti äänitysvaiheessa ja välimiksauksen kautta jo talteen otettuja raitoja voi sitten yhdistellä kompaktimpaan muotoon.

Välimiksauksessa on sellainenkin mielenkiintoinen vaihtoehto, että sen voi tehdä laitteen sisäisellä mikserillä kokonaan uudeksi kappaletiedostoksi. Kun siis 16 raitaa on valmiina, miksataan ne uudeksi stereoraitapariksi, jolle annetaan oma nimi ja muistipaikka. Kaikki alkuperäiset raidat säilyvät tallessa aiemmassa tiedostossa ja käytössä on välimiksauksena syntynyt stereomateriaali ja sen rinnalla 14 kokonaan uutta raitaa. Plus uudet virtuaaliraidat.

Äänet sisään

Tulokanavista kuusi ensimmäistä on toteutettu balansoimattomin jakein ja vaikka varsinaista kitaralle optimoitua tuloa ei olekaan, niin sähkökitaran tai basson voi signaalitason puolesta kytkeä paljaaltaankin johonkin näistä tuloista. Suositeltavaa olisi kumminkin jo ihan soundikysymysten kannalta käyttää jonkinlaista kitaralle suunniteltua purnukkaa ennen tallentimelle menoa. Paljas linjasointi kun kuulostaa aika askeettiselta. Ja tässä kohdassa myös Fostexilla olisi vielä pieni mahdollisuus lisäherkkujen tarjoilemiseen. Jompaan kumpaan efektilaitteeseen voisi sommitella vartavasten sähkökitaralle suunnitellun efektikokonaisuuden, josta löytyisivät toivottavasti sitten ketjuna kaikki kuusikielisen kaipaamat perusmausteet säröistä vatkaimiin saakka.

Tulokanavat seitsemän ja kahdeksan on toteutettu balansoiduin XLR-liitynnöin ja varusteluun kuuluvat myös inserttipisteet sekä ohjelmallisesti päälle tai pois kytkettävä phantom-syöttö.

Kaikki tulokanavat soveltuvat sekä linjatasoiselle että mikrofonisignaalille ja etuvahvistinten toimintahaarukkakin on kiitettävän joustava tällaiseen vaihteluun. Laadullisesti etuvahvistimet vaikuttavat olevan kelpo tasoa, joskin hiljaisia ääniä mikrofonilla pyydystettäessä pohjakohina nousee suuren vahvistuksen myötä esille. Jos tallennettavien soitinten joukossa on sormipianon tai kanteleen kaltaisia pieniäänisiä instrumentteja tai tarkoituksena on poimia talteen vaikka hiukan etäämmältä nylonkielisen kitaran soitantaa, kannattaa varusvalikoimaan hankkia erillinen mikrofonivahvistin. Perinteinen pop- tai rock-kokoonpanon äänittäminen kyllä sujuu ihan suoraan myllyn omillakin etusilla, eikä soinnin sävyä käy moittiminen.

 

Oheinen ote on lainaus Lauri Paloposken kirjoittamasta testiartikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa 1/2002. 
 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

 

 

 

21.07.2009
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy