|
Tietokoneen valjastaminen musiikin tekoon tai äänenkäsittelyyn on unelma, jota on koetettu muuntaa todeksi monin keinoin ja vaihtelevalla menestyksellä. Kokeilussa on tällä kerralla Hoontech-äänikorttipaketti, jolla pc-muuntuu työasemaksi. Katsotaanpas nyt...
Hoontechin SoundTrack Audio DSP24 on tietokoneen PCI-väylään sopiva audiokortti, tai pikemminkin korttipari. Varsinainen elektroniikka on yhdellä kortilla, mutta digitaaliset tulo- ja lähtöliittimet eivät ole mahtuneet saman kortin selkään ja niitä varten törsätään lisäkortilla vielä toinenkin slotti koneen korttipinosta. DSP24-kortilla on analogiset mikrofoni- ja linjatulot, linjalähtö, sekä leveä liitin 44-piikkiselle data-kaapelille. Siihen sopii kytkeä Audio DSP24:n ulkoinen aisapari, nimihirviö ADC&DAC2000, joka sisältää A/D- ja D/A-muuntimet sekä kattavat liitännät ja mikrofonivahvistimet. ADC&DAC2000 on yhden räkkiyksikön kokoinen palikka, jossa on kahdeksan tulo- ja lähtökanavaa äänelle. Midi-liikennöinti sujuu yhden tulon ja kahden lähtöliittimen kautta, ja ulos saa yhteensä 32 kanavaa. Laitteen etupaneelissa on kaksi XLR-liitintä mikkituloille ja kahdeksan balansoimatonta jakkia linjatuloille. Mikrofoneille saa syötettyä phantom-jännitettä ja molemmille mikrofonietuvahvistimille löytyy omat vahvistustason säätimet. Rasian takaseinässä ovatkin sitten lähdöt ja midi-liitännät. Balansoimattomia poistumisjakkeja on kahdeksan, ja kaksi kanavista lähtee myös balansoituna XLR-liittimistä. Takapaneelin nurkassa on myös leveät liittimet kaapelille, jota pitkin tieto siirtyy digitaalisen kortille ja takaisin. Asentui kun asennettiin Kortin asennus kävi testikokoonpanossa mutkattomasti. Edes rinnalle asennettu kilpailevanmerkkinen äänikortti ei häirinnyt ja ajurit asentuivat siististi niin kuin pitikin. Asennusromppu installoi koneeseen SoundTrack Audio DSP24 External Links -ohjelman, jossa reititetään ulkoiset laitteet ajureihin ja takaisin. Hienon näköisessä ikkunassa virtuaalipiuhoja saa vedellä paikasta toiseen, tosin kytkettävää on peruskokoonpanolla aika vähän. Ohjelmaan kuuluu myös hämmentävästi kaksi softamikseriä: Internal Mixer ja External Mixer. Internal hoitaa kortin lähdöt ja External ulkoisen purnukan lähdöt. Jälkimmäisessä mikserissä on myös liukunsa jokaiselle tulokanavalle, mutta ne vaikuttavat vain signaalin vahvistukseen suorassa monitoroinnissa, eivätkä tulosignaalin äänitystasoihin. Mikkituloissa tason saa kesytettyä gain-potikoilla, mutta linjatuloissa ei ole mitään mahdollisuutta säätää tasoa. Tason asettaminen täytyy siis hoitaa äänitettävän laitteen namikoilla. Mikserien visuaalinen ulkonäkö on ihan tyylikäs, mutta se ei lohduta jos käytettävyys kärsii. Säätimet ovat isot, mutta nuppi, johon hiirellä pitäisi tarttua, on naurettavan pieni. Puolitiehen jääneestä mietinnästä kertoo sekin, että External-miksutin aukeaa ruudun levyisenä ikkunana ilman vierityspalkkeja tai ikkunan venytysmahdollisuutta riippumatta siitä mahtuuko kaikki ruutuun. Keskivertoresoluutioinen monitori riittää seitsemän liukusäätimen näyttämiseen, loput kolme häviävät ulos ruudusta eikä niihin pääse käsiksi ennen kuin hävittää osan liu'uista. Kiusa se on pienikin kiusa. Oheinen ote on lainaus Antti Suonion kirjoittamasta testiartikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa 5/2001. Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla. Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
|
