Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoiksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Vuorossa on tällä kertaa Tommi Vainikainen, jazz-rumpalinakin tunnettu tuottaja/äänittäjä.
Olavi Uusivirta: Minä olen hullu
(Universal Music, 2008)
Tommi lähestyy ikimuistoisia sessioitaan äänittäjän näkökulmasta. Vaikka miestä tituleerataan monessa yhteydessä tuottajaksi, on hän kuulemma omimmillaan äänittäessään ja miksatessaan. Olavi Uusivirran Minä olen hullu -albumi oli Vainikaiselle käänteentekevä sessio. Levyn synnyttäminen oli jopa sen verran vavisuttava kokemus, että mies sai päähänsä kunnianhimoisen ajatuksen taltioida ylös sessioiden tapahtumia.
– Että muistais ees jotain… Kukaan ei Suomessa dokumentoi näitä asioita samalla tavalla kuin maailmalla tehdään. Tommi aloittikin taltioinnin, mutta siihen se sitten jäi.
Onneksi Riffi astui hätiin, edes näin jälkikäteen. Levyn tuotti lukioajoilta tuttu Jaakko Murros, jonka kanssa löytyy yhteistä bändihistoriaakin. Murros soitti myös kaikki albumin kitarat. Olavi Uusivirta oli taas tuttu yhteisistä illanvietoista, joissa Vainikaisen mukaan ”pikkuvanha” Uusivirta oli lyöttäytynyt vanhempien kavereiden seuraan.
Studioon mentäessä biisimateriaali ja arrit olivat jo kasassa. Vainikainen kehuu tuottaja Murrosta huolelliseksi mieheksi joka haluaa, että kaikki yksityiskohdat on mietitty loppuun asti. Bändi oli hyvin treenattu ja jopa äänittäjä muistelee käyneensä
treenejä kuuntelemassa.
Pohjat tehtiin Studio Petraxilla Hollolassa ja Finnvoxissa Helsingissä. Laulut ja päällesoitot taas Leri Leskisen studiossa Helsingissä. Levyn nimikkobiisin työstäminen sisälsi paljon hauskoja työvaiheita.
– Sehän on aika kreisi biisi, johon tehtiin monenlaisia juttuja. Finnvoxissa mietittiin, että miten saatais siihen mahdollisimman jäyhee ja raskas meininki. Jostain syystä Jaakko ei halunnut soittaa skittaa biisin pohjasessioissa. Kasattiin semmonen setup, että Olli (Krogerus, rummut) oli isossa huoneessa Rhodesin kanssa, ja sen vahvistin toisessa huoneessa – ja täysillä. Väliin laitettiin vielä joku fuzzi silleen että gainia oli arviolta 120 desibeliä. Se soundi oli oikeastaan pelkkää fuzzia. Ongelma oli, että rummut vuosi Rhodesiin vaikka yleensä sinne ei vuoda mitään, mutta nyt gainia oli sen verran, että tietenkin se vuotaa. Mitäs nyt?
Näin alkaa Misha Koivusen toimittama artikkeli, josta käy selville, miksi sessiot Olavi Uusivirran ja Tuomo Prättälän kanssa ovat jättäneet lähtemättömät jälkensä Tommi Vainikaisen mieleen. Voit lukea jutun joko Riffin printtinumerosta 5/2015 - tai nyt myös Riffin verkkosivustolta tämän linkin kautta .
EDIT: Juttu julkaistaan koko pituudessaan Riffin verkkosivustolla sunnuntaina 13. maaliskuuta 2016.
Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin kaikki hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
