Kalifornian herkkuja

|
Image
 

Schecterin kitarat, ja nimenomaan ne rajusti muotoillut, ovat viime vuosien aikana olleet näkyvästi esille nu-metallin ja muiden vaihtoehtoisten lajien artisteilla. Firma ei silti ole hylännyt juuriaan vaan valmistaa edelleen myös hyvin perinteisiä kitaramalleja. Juuret ovat pitkällä, sillä Schecterin 1970-luvulla alkaneen toiminnan yhtenä tavoitteena oli tarjota kitaristeille Fender-tyyppisiä soittimia pienin rakenteellisin parannuksin ja ennenkaikkea sellaisella laadulla, johon Fullertonin jättitehdas ei tuolloin pystynyt. Omansa hankkivat silloin mm. Pete Townshend, Mark Knopfler ja Steve Lukather, muutamia ässiä mainitakseni.

 

Olikin ilo tervehtiä Schecterin Custom-verstaalla Kaliforniassa veistettyä kolmikkoa, jonka pitäisi edustaa perinnesoitinten eliittiä. Tuskinpa Leo Fender aavisti Telecasteria hahmotellessaan, millaista kulmakiveä hän oli sähkökitaramaailmaan oli luomassa. Mutta tehty mikä tehty ja tuohon kyseiseen malliin perustuu myös Schecterin S-PT, jonka tunnuskirjaimiin sisältyy merkityksiä enemmän kuin äkkipäätä arvaisikaan. S viittaa Standardiin ja yhdistelmä PT puolestaan Pete Townshendiin, jolle Schecterillä työskentelevä soitinrakentaja Roger Giffin valmisti kahdella humbuckerilla ladatun erikoismallin 1978 paikkeilla. Townshend mieltyi kitaraan niin, että luopui aiemmin suosimistaan Gibsonin Les Paul Deluxeista ja tilasi näitä erikois-telejä lisää. Ymmärrettävästi tämä toi aimo annoksen lisäpotkua Schecterille ja kyseinen malli on otettu mukaan nyttemmin myös Standard-sarjaan, vaikka Pete Townshend onkin sittemmin palannut juurilleen Gibsonin liittolaiseksi.

Standard-sarja on perusolemukseltaan juurevinta Schecteriä. Puut on käsitelty öljyämällä ja tuntuma materiaaliin on lämmin ja läheinen. Sinällään hulppea suosaarnirunko ja vaahterakaula ruusupuisella otelaudalla ovat nykyisin varsin yleinen yhdistelmä laatusoitinten kastissa, mutta Schecterillä on ollut sujauttaa matkaan tukku lisäherkkuja, joihin ei törmä aivan tämän tästä.

 

Teksti: Martin Berka, Kuva: Pekka Väänänen

Oheinen teksti on alku artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 6/2004).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.