Kun tietty laatutaso saavutetaan, erot sen jälkeen alkavat muodostua pienistä yksityiskohdista.
Nelikymppisiään 2026 viettävän Duesenbergin ensimmäinen kitaramalli oli puoliakustinen Starplayer TV, jossa oli jo selvästi näkyvissä saksalaisvalmistajan tavaramerkiksi sittemmin muodostunut, retrofuturismia ja art deco -henkeä huokuva muotoilu. Dieter Gölsdorfin perustaman yhtiön nimikin on aiheeseen sopivasti napattu suoraan 1900-luvun alkuvuosina toimineelta amerikkalaiselta automerkiltä. Valittu tyyli näkyy instrumenttien yksityiskohdissa kuten lapojen siivekkäässä muotoilussa ja mikkivalitsimien porrastetuissa nupeissa.
Hiljattain Duesenberg otti ensimmäisen loikkansa 24,6" (625 mm) mensuurin maailmaan kahden Les Paul -johdannaisen voimin. Esikuviensa suorien kopioiden sijaan testiin saapui kaksi tiukasti omilla jaloillaan seisovaa soitinta, jotka tekivät vaikutuksen heti ensisilmäyksellä ja -kosketuksella. Krouvisti luokiteltuna Fantom A on nykyaikaisempi versio aiheesta, kun taas Fantom S on selkeästi vintage-hakuisempi soitin.
Yhteistä hyvää
Molemmat Fantom-mallistoa edustavat soittimet on viimeistelty äärimmäisen huolellisesti. Maalipinnat ja lakkaukset ovat virheettömiä, metalliosat laadukkaita ja reunalistat sekä muiden muoviosien leikkaukset viimeistä piirtoa myöten tarkkaa työtä.
Molemmille on yhteistä myös suorastaan erinomainen soitettavuus suoraan paketista. Nopea viritys, ja soitin on valmis lavalle tai studioon. Fantom A:ssa kielten särisemätön korkeus on onnistuttu laskemaan jopa yleensä hyvin matalaa tatsia suosivaa allekirjoittanuttakin hämmästyttävälle tasolle.
PLEK-prosessin läpikäyneet jumbokokoiset nauhat ovat molemmissa testikitaroissa peilimäisen liukkaat ja nauhatyö muutoinkin moitteetonta. Kaikki sävelet soivat otelautojen koko matkalta ilman minkäänlaisia kinnauksia tai särinöitä.
Siinä missä kitaroiden muotokieli muutoin noudattelee Gibsonin viitoittamia linjoja, kontrollit on kiinnitetty fendermäisesti suoraan pleksiin, lukuun ottamatta soololoven lähelle sijoitettua yksittäistä potikkaa. Kyseessä on kaulamikin oma voimakkuudensäädin, jonka sijoittaminen muista erilleen jäi ratkaisuna hieman epäselväksi. Säätimen funktio itsessään on hyvä ja laajentaa mukavasti päävoimakkuuden, tonen ja valintakytkimen suomia mahdollisuuksia.
Kontrollien osalta riittänee, että totean niiden olevan jämäköimmät, joita olen kuunaan pyöritellyt, eikä yksityiskohtiin panostettaessa ole unohdettu funktionaalisuutta. Esimerkiksi potikoiden reunoja halkovat viillot paitsi pitävät kartalla säätimen kulloisestakin asennosta, auttavat myös reilujen karhennusten ohella pitämään ne tiukemmin näpeissä.
Lavan kullatut Duesenberg Z-Tuners -virittimet hakevat nekin tarkkuudessa ja tuntumassa vertaistaan.
Ainoana moitteena molemmissa testikitaroissa ohuimmat kielet tuppasivat tarttumaan suhteellisen herkästi yläsatuloihin ja päästivät viritettäessä usein sen kuuluisan ping-äänen. Ilmiöön olennaisesti liittyvä vireen hyppy oli kuitenkin joka kerta miltei olematon. Luultavasti pieni lyijykynän pyyhkäisy tai tarkoitukseen kehitellyn kitkanpoistajan annostelu olisi riittänyt poistamaan ongelman kertaheitolla. Lainasoittimeen en kuitenkaan näitä konsteja rohjennut kokeilla.
Fantom A
Spekseiltään Fantom A muistuttaa Gibsonin klassista Les Paul Customia. Kitaran rungon ja kaulan lisäksi myös sen kaareva kansi on mahonkia, ja reunalistat kiertävät sekä soittimen takapuolen, kannen että lavan. Pikanttina yksityiskohtana monikerroksiset reunalistat ovat näyttävästi kimaltelevaa helmiäistä.
Kitarassa ei ole yksityiskohtien suhteen kitsailtu muutoinkaan: lapaan istutettu D-logo on metallia, samoin elektroniikan asennuskolon peittävä takakansi, kaularaudan säätömutterin peite sekä jakkilevy. Kaikki kytkimet ja potentiometrien nupit (Master Volume, Master Tone sekä kolmiasentoinen mikkivalitsin) on kullattu, samoin mikkien kuoret.
Kulta sopiikin mitä mainioimmin testiyksilön muutoin kiiltävän mustaan väritykseen. Vaikka sitä moititaankin monesti tylsäksi ratkaisuksi, näyttävien yksityiskohtien myötä lopputulos on ennen kaikkea tyylikäs – enemmän arvokkuuteen kuin pröystäilyyn kallellaan. Soitinta on saatavilla myös Aged White- sekä mattapintaisella Olive-värityksellä. Tässä yhteydessä lienee olennaista mainita, että viimeistelyyn käytetty lakka on nitroselluloosan sijaan polyuretaania.
Lakkakerroksen paksuutta on vaikea arvioida, mutta ainakaan kaulassa se ei tunnu missään vaiheessa liialliselta. Kaulan profiili itsessään on miellyttävä Medium D, jonka kuvittelisin istuvan moneen kouraan. Eebenpuisessa otelaudassa ei ole lainkaan otelautamerkkejä, joten tumma puupinta ja sen syyt pääsevät oikeuksiinsa. Reunalistaan on kuitenkin upotettu perinteiset pisteet kertomaan soittajalle missä kulloinkin mennään.
Entäpä sitten soundipolitiikka? Tallamikrofoni on Duesenberg Crunchbucker ja kaula-asemassa Grand Vintage. Valmistaja luokittelee molemmat high output -malleiksi, ja sitä ne myös käytännössä ovat. Sustainia riittää ja huiluäänet irtoavat sen kummempia yrittämättä. Voimasoinnut lohkeavat mureasti ja dempattuna soundi on todella perkussiivinen ja tanakka.
Mikkivalitsimen kaula- ja keskiasennon kesken soundiero jää kuitenkin yllättävän marginaaliseksi. Käytännössä molemmilla irtoaa varsin kermainen soolosoundi, jolla kelpaa imitoida Slashia tai 60-luvun Eric Claptonia. Tallamikissä on yksin käytettynä sitten jo selkeästi enemmän räyhäkkyyttä. Sen erotteleva mutta lihaksikas soundi soveltuu moneen tarkoitukseen bluesista raskaampaan rokkiin.
Fantom S
Jos Fantom A mukaili spekseiltään Les Paul Customia, Fantom S lienee lähimpänä G-pajan Standardia. Kitaran runko ja kaula ovat yhtä lailla mahonkia, mutta kansi on tällä kertaa vaahteraa. Testiyksilössä AAA-luokitellun puupinnan näyttävyyttä korosti syykuviot esiin nostava Light Antique Burst. Muina viimeistelyvaihtoehtoina ovat perinteinen musta, Tobacco Burst sekä Lumina Green.
Muita visuaalisia eroja näiden kitaroiden välillä löytyy reunalistoista ja otelaudoista. Fantom S otelauta on ruusupuuta ja siihen on istutettu yläreunasta pilkistävät Duesenberg wings -otelautamerkit. Kaulaprofiili on identtinen A:n kanssa, mutta listat ovat tavanomaisempaa viisikerroksista kermanväristä muovia. Lisäksi S-mallissa lapa on musta rungon väristä riippumatta (poikkeuksena Lumina Green, jonka lapa täsmää rungon väriin) ja logo on painettu, ei erillinen metallikoriste.
Myös mikit eroavat mallien kesken. Fantom S:n tallassa ja kaulassa nököttävät Duesenbergin Grand Vintage II:t, jotka edustavat valmistajan valikoimien matalatehoisempaa päätä. Käytännössä mikeissä on kuitenkin reiluhkosti hönkää ja ominaissoundi on asennetta uhkuvan nenäkäs.
Responsiivisen Tonen avulla kelpaa pyöritellä tallamikille lisää massaa ja kaulamikkiin vaihdettaessa peruutella siitä kaikkein muhjuisimmat alataajuudet pois. Liian kumeaksi tai kihiseväksi soundia ei saa kuitenkaan millään.
Kaula- ja keskiasennon ero on Fantom A:n tavoin hyvin hienovarainen, mutta olipa mikkivalitsin sitten missä tahansa asennossa, soundi on aina silkkaa lespaulia: paksu, kevyesti honottava ja pitkään soiva.
Testiyksilöistä Fantom S osoittautui hivenen A:ta kevyemmäksi. Kumpikaan ei ole tässä kontekstissa mitään kaikkein järeimpiä möhkäleitä, ja molemmat myös pysyvät hyvässä tasapainossa niin sylissä kuin hihnankin varassa. Jälkimmäistä käyttöä varten kitaroissa on valmiiksi lukkoyhteensopivat hihnatapit.
Laatu maksaa
Sekä Fantom A että S ovat ensiluokkaisia instrumentteja. Ne tuovat pöytään tarpeeksi omaa ollakseen aito vaihtoehto kaikkein perinteisimmille Les Paul -kopioille, mutta pitävät silti kiinni niistä olennaisimmista ja tutuimmista elementeistä. Näihin soittimiin tarttuminen ei siis tuota kulttuurishokkia tai vaadi soittajalta kummoistakaan mukautumista.
Laatu näkyy väistämättä myös hintalapuissa. Kitaroista joutuu pulittamaan miltei custom shop -summia, ja tämä varmasti rajaa osaltaan potentiaalista ostajakuntaa. Yksi hinnan selittävä tekijä löytyy valmistusmaasta – vaikka merkki itsessään on saksalainen, soittimet rakennetaan nettitietojen perusteella Kroatiassa. Viimeistely ja hienosäädöt tehdään kuitenkin aina Saksassa.
Hintoihin sisältyvät myös Duesenbergin Custom Line -kotelot, jotka nekään eivät edusta niitä kaikkein tavanomaisimpia suojaus- ja kuljetusratkaisuja. Suurin osa koteloiden pinta-alasta on kangasta ja nahkapinta on varattu reunalistoihin. Lukittavissa koteloissa on kuusi jämäkkää salpaa ja erittäin tyköistuvaksi muotoiltu sisusta.
Mukana seuraavista normaaleista työkaluista, ohjekirjasista ja aitoustodistuksista erottuu hauskana lisukkeena kummankin soittimen mukaan ympätty Duesenbergin logoa mukaileva monitoimityökalu. Mitä mainitsinkaan aiemmin yksityiskohdista ja niihin panostamisesta?
Duesenberg Fantom A & Fantom S
Kuusikieliset umpirunkoiset sähkökitarat
• mahonkirunko
• mahonkikaula, liimaliitos
• säätimet: Master Volume, Master Tone, Neck Preset Volume, kolmiasentoinen mikrofonivalitsin
• talla: Duesenberg Steel Saddle Bridge
• kielipalkki alumiinia, kielten pujotus läpi tai ympäri kiertäen
• mensuuri: 24,6" (625 mm)
• otelaudan radius: 12" (305 mm)
Fantom A
• reunalista: viisikerroksista helmiäistä
• mikrofonit: Crunchbucker & Grand Vintage
• kansimateriaali: mahonki
• otelauta: eeben-puu
• metalliosat: mattamusta tai kulta
• hinta: 3 808 €
Fantom S
• reunalista: viisikerroksista muovia
• mikrofonit: Grand Vintage II
• kansimateriaali: vaahtera
• otelauta: ruusupuu
• otelautamerkit: Duesenberg Wings
• metalliosat: niklatut
• hinta: 4 070 €
Lisätiedot: Fitzpatrick
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2025.
Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukku-palvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
