|
Clavia edustaa sitä koulukuntaa, joka ei päästä tuotetta markkinoille keskeneräisenä. Nord Electron kohdalla mentiin äärimmäisyyksiin: ensimmäinen julkistamispäivämäärä oli kesäkuussa 2000, ja sitä siirrettiin muutamaan kertaan eteenpäin. Clavian edustajan mukaan he eivät olleet täysin tyytyväisiä ensimmäisen version toimintaan ja kirjoittivat koko softan uudestaan. Mutta nyt kun lopputulos on vihdoin saatu käsittelyyn, voi vain todeta että kyllä sitkeä odotus tällä kertaa kannatti.
Nord Electron virallinen määritelmä "Virtual electromechanical stage keyboard" kertoo sen ensisijaisen tehtävän. Saundimaailma keskittyy vain ja ainoastaan muutamaan legendaariseen kosketinsoittimeen. Näistä Hammond B-3 -urut on digitaalisesti mallinnettu, ja tarkasti sämplättyinä löytyvät Rhodes MkII, Wurlitzer 200A, Clavinet D6, ja CP-80 Electric grand piano. Bonuksena pohjalla on vielä vähemmän sähkömekaaninen, mutta silti suhteellisen legendaarinen, nykyaikainen akustinen flyygeli. Virtuaalikaiutin pyörähtää Electron urkusaundi on siis täysin mallinnettu ja syntetisoitu, ja vieläpä pelottavan hyvin. Kansilevyssä on LED-valoin toteutettu, autenttisilla B-3:n taajuussuhteilla varustettu yhdeksänosainen drawbar-yksikkö, josta saa saundin osaäänekset säädettyä haluttuun balanssiin. Oikeaan drawbar-liukutankoon tottunut urkuri saattaa aluksi vähän vierastaa nappuloihin perustuvaa liu'uttamista, eihän siinä tietenkään ole aivan samaa tuntumaa kuin analogisessa liukusäätimessä. Mutta etuna tässä ratkaisussa on se, että saundin vaihdos muistipaikasta toiseen tapahtuu hetkessä automaattisesti. Enkä voi täysin kieltää etteikö drawbarien valoshow loisi lisäfiiliksiä hämyisellä lavalla... Saundiin vaikuttavista tekijöistä urkupuolella saa säädeltyä mm. äänen alun perkussioefektiä, mikä on toteutettu yksinkertaisesti säädettävällä amplitudiverhökäyrällä. Clavian mukaan yksi vaikeimmista alueista mallintaa oli B-3:n chorus- sekä skannerivibrato. Valittavissa on kuitenkin esikuvansa tapaan kolme erilaista chorusta ja kolme vibratoa. Leslie, niinpä tietenkin Ja mitäpä olisi urku ilman pyörivää kaiutinta. Nord Electron Rotary Speaker -simulaatiossa on muutakin kuin tavanomainen vibrato/tremoloefekti. Se nimittäin mallintaa myös Leslie-kaapin vahvistinta, missä lienee pääsyy siihen miksi tämä kuulostaa uskomattoman paljon paremmalle kuin kaikki tähän mennessä kokeilemani leslie-mallinnukset. Valittavissa on kaksi pyörimisnopeutta, ja luonnollisesti pyörimisen saa pysähtymäänkin. Kun efektin pyörimisnopeutta muuttaa, tapahtuu siirtyminen todella aidon kuuloisesti ja ennenkaikkea todella hyvän kuuloisesti pikkuhiljaa. Sustainpedaali toimii urkusaundeissa tarvittaessa Leslien fast/slow-kytkimenä, jolla saa kätevästi polkaistua koneen käyntiin kesken soitannon. Rotary speed -polkimelle on kyllä omakin jakki, jos tarvitsee urkuihinkin sustainpedaalia. Pedaalifriikeille tarjotaan mahdollisuus kytkeä lisäksi vielä volumepedaali, joka toimii kuten B-3:n swell-pedaali; se ei vaikuta ainoastaan voimakkuuteen vaan myös hieman äänenväriin. Kyseisellä polkimella saa soittoon kovasti eloa jos sitä osaa käyttää (esimerkkejä haluava kuunnelkoon korva tarkkana vaikkapa Larry Goldingsin tuotantoa). Useimpia syntetisoituja urkumallinnuksia on vaivannut lyhyesti sanottuna murinan puute. Tällä kertaa tarjotaan suolaa haavoihin, nimittäin Clavian urkumalli ärähtää tarpeen tullen melko vihaisesti. Tähän tulokseen ei ole päästy pelkällä additiivisella synteesillä, jossa ylä-ääneksiä lisätään perustaajuuden päälle. Takana on ilmeisesti kovin monimutkainen ja pitkälle viety digitaalinen mallinnus. Jo mainittujen vibrato- ja chorus-mallien lisäksi äänenmuodostuksessa on manuaalin mukaan otettu huomioon mm. B-3:n esivahvistimen luoma potku ja äänipyörien energian jakaminen (kompressiotyyppinen ilmiö). Sämpläyksen uusi aikakausi Toinen puolisko Nord Electroa on sitten sähköpianosektio, joka pohjautuu sämplättyyn materiaaliin. Sämpäys on viety tarkkuudessaan taas uudelle aikakaudelle ja saundit todella antavat dynamiikkaa kriittisellekin soittajalle. Kukin sävel sisältää yli kaksikymmentä tarkasti valittua eri voimakkuista samplea, ja soitin toistaa kiltisti soittajan nyanssit (kiltteys menettää merkityksensä kun kytketään säröefekti päälle, siitä lisää tuonnenpana). Oheinen ote on lainaus Antti Suonion kirjoittamasta testiartikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa 6/2001. Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla. Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
|
