Line6 Variax V12 – tuplana!

|
Image
 

 

Mallintavaa Variax-bassoa on odoteltu ja nyt se vihdoin saapui kokeiluun. Konehuoneessa – jos tällainen vertauskuvallinen ilmaus sallitaan – on vääntöä kuin Jaguaarissa konsanaan: kahdentoista pytyn verran! Ja jokaisesta mallinnoksesta sitten vielä kahtena eri versiona. V12-kone, mutta tuplana!

 

Heti alkuun on sanottava, että viehätyin aika lailla Line6:n Variax-bassosta jo aivan soittimena. Sen linjoissa yhdistyvät tyylikkäästi suosituimmat ja ajattomat muodot aina hieman Jazz-bassoa muistuttavista rungon sarvista peräosan Stingray-maiseen pyöreyteen asti. Kaula taas on veistetty tuttua Jazz-basson linjaa noudattaen, vaikka otelaudan radius on yläasemissa nykytyylin mukaisesti suurempi ja nauhojakin on yksi enemmän, lukumäärän ollessa siten 21.

Kaulan kiinnitys on sekin perinteinen: neljä tuhtia ruuvia ja niiden yhteinen metallinen aluslevy varmistavat yhteenkuuluvaisuuden.
Rakenne ja työn laatu ovat pätevää sorttia, kun soitin suhteutetaan omaan sarjaansa. Kyseessä on hinnakkaamman pään korealaisbasso, jossa peruslähtökohdat ovat asiallisessa kuosissa ja työn laatu kestää tarkastelun. On syytä kumminkin huomioida, että tämän basson hinnasta leijonanosan muodostaa jo Variax-tekniikka itsessään, eikä suoraa vertailua ole sen vuoksi järkevää tehdä aivan vaakasuoraan hintaryhmän sisällä. Kaikki Variax-basson komponentit, esimerkiksi metallitavara, eivät ole aivan sellaisella tasolla kuin puolentoista tonnin bassoissa tyypillisesti on. Mutta kuten sanottua, kokonaisuus on kyllä toimivan asiallinen ja hinnassa on laskettava osuutensa Variaxin mallinnustekniikalle.
Ja kyllä tässä soittimessa löytyy toisaalta tinkimättömyyttäkin edellä mainitun realismitoppuuttelun vastapainoksi: esimerkiksi nauhojen huoliteltua asennusta ja sekä niiden että otelaudan pikkutarkkaa viimeistelyä kelpaa kyllä tutkia vaikka suurennuslasilla.

Siinä missä kitaristit ovat monessa yhteydessä natisseet Variax 500 -kitaran kaulan muotoilusta, totean minä osaltani, että basson kaula on ainakin oman hyppystuntumani perusteella napakymppi. Kaulaprofiilissa on roimasti perinteistä henkeä ja satulan paikkeilla kaula on hyvin kapea ja V-muotoon veistetty. Yläasemia kohden siirryttäessä otelauta levenee ja kaareutuvuuskin tasoittuu pikkuhiljaa. Kerrassaan oivallinen linjaus kauttaaltaan.

 

 

Oheinen teksti on alkuosa artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 4/2005).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.