| Marshall-vahvistimet ovat muovanneet rock-kitaran sointia jo 34 vuotta ja matkan varrella monista malleista on tullut ajattomia klassikoita. Firman logo onkin nykyisin enemmän kuin pelkkä yksittäisen tuotemerkin tunnus; siitä on muodostunut kokonaisen genren symboli. Uusi JCM 2000 osoittaa, ettei Milton Keynes elä menneen maailman lumoissa. Tarjolla on toimivaa perinnettä ja siitä hienosti jalostettua tulevaisuutta.
Tämän testin voit lukea kokonaisuudessaan Riffi 4/97 lehdestä. Lehtiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet, Akteemiset kirjakaupoat ja Lehtipisteen sekä Rautakirjan myymälät. Lehden voit tilata myös sähköpostilla, puhelimella tai faksilla. Marshall JCM 2000 Classic Gain -kanava
Jos ei kerran ole sopivaa vahvistinta, niin tehdään sellainen! Rumpali Jim Marshall piti '60-luvun alussa soitinkauppaa, jossa myytiin pääasiassa rumpuja ja hieman kitaratarvikkeitakin. Kun liikkeessä ramppaavat kitaristit eivät puheidensa mukaan löytäneet mieleistään vahvistinta Lontoossa tarjolla olleesta valikoimasta, päätti puodin omistaja tehdä sellaisen. Avuksi kutsuttiin kaksi vanhaa tuttavaa, herrat Ken Bran ja Dudley Craven. Kolmikon työn tuloksena saatiin ensimmäinen Marshall-vahvistin myyntiin vuonna 1962, ja loppu onkin historiaa. Nykytekniikkaa Marshallin nykyinen tehdas sijaitsee tunnin ajomatkan päässä Lontoosta, Milton Keynesin pikkukaupungissa. Vierailu paikan päälle syyskuussa osoitti, että autotalliverstas on vain kullattu muisto menneisyydestä. Tämän päivän Marshall on nykyaikainen teollisuuslaitos, jonka tuotanto perustuu Just On Time -periaatteen mukaisesti jo ennakkoon myytyjen laitteiden valmistamiseen. Tavara ei varastossa seiso, eikä myymättömiä kapineita loju nurkissa. Elektronikkapuolen ohella myös vahvistinten metallirungot ja puukotelot tehdään paikan päällä. Avainasemassa ovat tietokoneella ohjatut prosessit, jotka säästävät sekä materiaalia että aikaa. Automaatiota käytetään siellä, missä se on tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi koko piirilevyn komponentit juotetaan kerralla paikoilleen robotilla, joka dippaa piirilevyn alapinnan juuri sopivasti sulaan tinaan kolmen sekunnin ajaksi. Robotit suorittavat myös jatkuvaa laaduntarkkailua eri työvaiheissa. Kun mekaaninen koura poimii komponentin varastolokerosta ja ryhtyy asentamaan sitä kortille, se mittaa osan varmuuden vuoksi ennen paikoilleen laittamista. Näin valmistajaltaan mahdollisesti livennyt epäkelpo vastus tai muu osanen jää kiinni jo ennen piirikortille joutumistaan. Kun piirikortti on koottu ja osat juotettu kiinni, testaa robotti jälleen koko kytkennän toimivuuden. Viimevaiheessa kaikki pakkaamoon matkaavat vahvistimet kulkevat testiaseman kautta, jossa ne käydään vielä ihmisvoimin läpi. Kussakin työvaiheessa pidetään lisäksi tarkkaa kirjaa siitä, minkä hankintaerän komponentteja on käytetty ja milloin mikäkin vaihe on valmistunut. Niinpä mahdollisen ongelman jäljittäminen ja laajempien vahinkojen estäminen onnistuu tehokkaasti. Myös kotelot tehdään levytavarasta itse, viimeisintä tekniikkaa käyttäen. Sahaa ohjaavan masiinan muistiin on esimerkiksi tallennettu kaikkien eri mallien mitat, joten yksi levy saatetaan pilkkoa monen eri laitteen tarpeita varten. Jätettä ei puutavarasta juuri sahanterän puruksi muuttamaa kaitaletta enempää synnykään. Liitosten loveukset ja muotoilu hoituvat niinikään tietokoneella ohjatusti. Koteloiden seinämien liittäminen toisiinsa tapahtuu puolestaan ultraääniprässillä, jonka ansiosta liimasaumat istuvat taatusti tiukassa. Vaikka käsityövaiheita erityisesti putkilaitteiden kohdalla onkin edelleen runsaasti, on kyseessä siis varsin tyypillinen nykyaikainen teollisuuslaitos, jossa laaduntarkkailu ja tuotanto on viety mahdollisimman tehokkaalle tasolle. Ja niin täytyykin olla, sillä kahdesti kuningattaren kunniakirjalla palkitun Marshallin tuotteita myydään yli 65 maahan, eikä kyse ole aivan vähäisistä määristä.
|
