| Rumpali John "JR" Robinson käväisi lokakuun lopulla Suomessa klinikoimassa Music Non Stop -messuilla ja keräsi salin täyden lumoutuneita kuulijoita. Riffi otti selvää, minkälainen on mies miljoonan taalan meiningin takana.
JR Robinson on erikoinen tapaus. Hän on soittanut levyillä, joita on myyty yli 250 miljoonaa kappaletta ja jotka ovat voittaneet 25 Grammy-palkintoa. Hänen komppinsa ryydittämänä ovat musiikkiaan ikuistaneet kärkinimet aina Michael Jacksonista John Fogertyyn ja Whitney Houstonista Barbara Streisandiin saakka. Myös monet bändit, kuten Earth Wind & Fire ja Chigaco, ovat halunneet tämän miehen soittoa levyilleen. Voisi perustellusti sanoa, että kaikki ovat kuulleet hänen groovensa, mutta silti vain hyvin harvat tuntevat hänen nimensä tai kasvonsa.
Kertoisitko aluksi muutamalla sanalla, miten sinusta tuli menestyvä sessiorumpali.
- Ensinnäkin minua on siunattu hyvällä taimilla. Se on kaiken perusta. Lisäksi kun olin pieni, vanhempani kuuntelivat kotona mitä erilaisimpia levyjä ja sitä kautta minulle syntyi jo varhaisessa vaiheessa hyvä käsitys erilaisista kappaleista ja niiden rakenteesta. Vuonna '73 aloitin opinnot Berkleessä, Bostonissa, jossa keskityin nimenomaan taimaukseni ja studiossa soiton kehittämiseen. Tätä kautta pääsin korvaamaan muutaman nimeltä mainitsemattoman rumpalin osuudet levytyksissä. Rumpalit, joita korvasin, olivat jo varsin menestyneitä urallaan, mutta he eivät vain osanneet soittaa clickin kanssa. Nuo sessiot johtivat sitten toisiin sessioihin, jotka taas johtivat uusiin keikkoihin jne. Vuosien aikana moni palanen on loksahtanut paikalleen ja tässä sitä nyt sitten ollaan.
Onko olemassa joitain perussääntöjä, perusohjeita, jotka jokaisen sessiorumpalin pitäisi hallita?
- Kyllä. On oltava täsmällinen, ripeä, avarakatseinen ja ammattimainen. On myös osattava kuunnella tuottajaa eikä pidä olla näsäviisas eikä liian itsepäinen. Minä olen tosin joskus itsepäinen. Esimerkiksi jos joku hölmö tuottaja käskee minun ottaa bassorummun etukalvon pois, nostan pistoolini bassarin päälle kunnes hän tajuaa, että etukalvoa ei kertakaikkiaan voi ottaa pois. (naurua)
Kuinka monta rumpusettiä sinulla on jokapäiväisessä käytössä?
- Tällä hetkellä käytän kolmea eri settiä, joita kutsun A-, B- ja C-seteiksi. Ne kaikki ovat Pearlin tekemiä. A-setti on vaahterarunkoinen MMX-sarjan sats, B-setti on koivurunkoista MBX-sarjaa, jota ei muuten enää valmisteta. C-setti on mahongista tehtyä MHX-sarjaa. Eniten soitan A-setillä. Olen ollut Pearlin kanssa yhteistyössä vuodesta '94 lähtien ja olen ollut ehdottoman tyytyväinen heidän tuotteisiinsa. Masters Custom-sarja esimerkiksi edustaa mielestäni rumpujen ehdotonta huippua.
Onko ohjeessa "sijoita rummut studiossa aina nurkkaan" mitään perää?
- Riippuu studiosta. Kun tulen uuteen paikkaan, koetan aina ensin selvittää tilan akustisia ominaisuuksia ja äänen käyttäytymistä esimerkiksi tällä tavalla (lyö käsiään napakasti yhteen) ja sen pohjalta päätän minne rummut kannattaa sijoittaa. Tänä päivänä Los Angelesissa ei juuri enää käytetä erillisiä rumpukoppeja, vaan isoja huoneita, joiden toiseen päähän rummut yleensä sijoitetaan. Tällöin tila toimii eräänlaisena rumpalin liittolaisena.
Rumpumerkkisi tulikin jo selväksi, mutta minkä kokoisia kannuja käytät?
- Tykkään aika isoista rummuista eli bassarini on 24-tuumainen ja tomit 13-, 14-, 16- ja 18-tuumaisia. Joskus saatan käyttää myös muun kokoisia rumpuja, mutta useimmiten käytän edellä mainittuja kokoja. Virveleitä minulla on yli 50 erilaista aina 3-tuumaisista piccoloista 9-tuuman marssivirveleihin. Pearl-virveleiden lisäksi minulla on muun muuassa pari vanhaa Ludwigia ja jokunen Noble & Cooley. Lähes 90 prosenttisesti käytän sessioissa kuitenkin Pearlin valmistamaa omaa Signature-malliani. Se on kooltaan 4 x 14 tuumaa, mutta kyseessä ei ole mikään piccolo, vaan erittäin monipuolinen rumpu, jonka voi virittää tosi ylös tai hyvin alas ja kaikkialle siltä väliltä.
Minkälainen kama-arsenaali rumpalilla on oltava mikäli mielii mukaan sessiokuvioihin?
- Ei välttämättä kovinkaan kummoinen. Minä aloitin yhdellä ainoalla setillä. Paljon tärkeämpää on kehittää oma tyyli ja oppia ymmärtämään itseään. Oma tyyli on kaiken A ja O. Rumpukamaa voi ostaa vaikka kuinka paljon, mutta tyyliä ei voi ostaa.
John "JR" Robinsonin haastattelun voit lukea kokonaisuudessaan Riffi 4/97 lehdestä.
Lehtiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet, Akteemiset kirjakaupoat ja Lehtipisteen sekä Rautakirjan myymälät. Lehden voit tilata myös suoraan toimituksesta tämön sivuston tilausosiosta. Aiemmin ilmestyneitä numeroita myydään niin pitkään, kuin ko. lehteä on varastossa.
Paluu lehteen
|
