Roland V-Synth GT – elastista ääntä

|
 

 

Roland päivitti V-Synthinsä GT-malliksi, jolla onnistuvat niin klassiset kosketinosuudet kuin oudommatkin soundimaalailut. Laaja valikoima aaltomuotoja, samplaus, akustisten instrumenttien mallinnus, vocoder ja erityisesti näiden yhdistely ja muokkaus monipuolisin keinoin tekevät V-Synth GT:stä ennen kaikkea houkuttavan sooloinstrumentin ja performanssityökalun. Kiiltävä ulkonäkö ja tuhti hinta antavat odottaa varsinaista supersyntikkaa – tutkitaanpa tarkemmin!

 

V-Synth GT näyttää muhkealta paketilta, mutta työasemaksi sitä ei pidä erehtyä luulemaan. Kyseessä on Rolandin syntikkapuolen kokeellisen osaston lippulaiva, jonka tulisi tyydyttää vaativimmatkin muusikon tai äänisuunnittelijan tarpeet niin studio- kuin keikkarintamallakin. Keskeinen päivitys suhteessa edelliseen malliin on tuplaytimiseksi laajentunut äänigeneraattori AP-synteeseineen. Tämä tehon lisäys antaa merkittävästi lisävoimaa kaikkeen jo aiemminkin tarjolla olleeseen, muttei sisällä sinänsä mullistavia uudistuksia aiemman instrumentin omistajille.

Designia nuorison makuun ja tiukkaa kontrollia

Heti alkuun muutama sana muotoilusta. Mustanhopeinen V-Synth on sinänsä näyttävä ilmestys. Sen olemuksessa on kuitenkin jotain ärsyttävän lelumaista, jota ei tämän hintaluokan vehkeissä pitäisi mielestäni olla. Ehkä se liittyy kontrolleripadin tähtäinkuvioon, ehkä GT-mallitunnukseen, joka tuo mieleen pyrkimyksen vedota nimenomaan nuorempiin soittajantaimiin. Sama pätee LCD-näytön graafiseen ilmeeseen: valikoiden ynnä muiden tyylittelyssä on jotain makeilevasti kosiskelevaa, ja pelkistetympi ilmiasu olisi varmasti tuonut arkisemman ilmeen lisäksi myös selkeämmän lopputuloksen. Onneksi taustakuvavalikoimissa on myös yksi yksivärinen ja kuvioton vaihtoehto. Yllätyin myös hieman huvittuneena laitteen ominaisuuksia esittelevästä näytönsäästäjästä. LCD-näytöt tuskin palavat kiinni, joten sellainen on ilmeisesti laitettu mukaan vain siksi, että sen laittaminen mukaan on mahdollista.

 

Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 4/2008).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.