|
Teksti: Lauri Paloposki
Aktiiviset eli omilla vahvistimillaan varustetut PA-kaiuttimet ovat ottaneet paikkansa myös laulukaapeiksi luonnehdittavien mööpeleiden kokoluokassa. Valmistajiakin on markkinoilla nykyisin sen verran, ettei ulkomuistista kaikkia saata luetella. Tällä kerralla esiin nostettiin FBT, pitkän historian omaava italialaismerkki, jonka mallistossa puhaltavat uudenaikaiset tuulet. Ulkoisesti FBT:n Maxx-sarjan kaiuttimet eivät juuri kilpailijoistaan poikkea. Polypropyleeni-muovista valetut kotelot on muotoiltu linjakkaasti ja valikoimassa on kolme eri kokoista yläkerran kaappia sekä yksi subbass-malli. Kaikkia mainittuja saa halutessaan myös passiiviversiona. Kokeilussa kävi perheen tuorein malli, Maxx 6A, jossa 15-tuumaista kartioelementtiä puhdittaa 700-wattiseksi luokiteltu päätevahvistin ja 1,4-tuuman diskanttidriveria puolestaan ohjaa 200-wattinen pääte. Toimintaperiaatteeltaan vahvistimet ovat PWM- eli Pulse Width Modulation -tyyppiä. Lyhyesti selitettynä se tarkoittaa tekniikkaa, jossa verkkojännitteestä viipaloidan sopivia paloja hakkurilla ja näitä viipaleita sitten moduloidaan ohjelmasignaalilla. Tarkempaan toimintaperiaatteeseen palaamme tuonnempana kokonaan erillisen artikkelin puitteissa, mutta kerrottakoon tässä, että menetelmän etuna on rakenteiden keveys, sillä perinteistä massiivista muuntajaa ei tarvita vaan virtalähde voidaan toteuttaa sanan mukaisesti kevyemmin. Niinpä saman kaapin passiiviversio onkin vain nelisen kiloa kevyempi kuin vahvistimella varustettu veljensä. Mekaanisesti Maxx 6A on jämäkän oloinen. Bassokartion suojana on reijitetty metalliverkko ja tukevan muovikotelon pohjassa on tömäkät tassut. Kotelo on valettu sellaiseksi, että kantokahvat ovat saumaton osa kotelorakennetta. Hantaakit ovat tuhtia sorttia ja niistä saa hyvän otteen hanskatkin kourassa, joskin paino pyrkii kallistamaan kaappia taaksepäin ellei pidä varaansa. Kokeilussa käynyttä kuutosmalliakin pystyy liikuttelemaan yksin, mutta syliotteella roudattaessa kannattaa varoa kaapin takalaidassa vahvistimen jäähdytysripojen teräviä kulmia, ettei turhaan keikkapaita rispaannu. Erityismaininnalla noteerataankin kaiuttimen mukana toimitettava topattu nylonhuppu, joka suojaa sekä kaiutinta että roudaria. Hupussa on läpälliset aukot kahvojen kohdalla, joten kaapin siirtely käy hyvin peiteltynäkin. Painoa ja ulottuvuuksia Maxx 6A:n tapauksessa on sen verran, ettei pönikkää voi suositella yksin päiten tolpannokkaan nostettavaksi, vaan vastuu kannattaa suosiolla puolittaa. Kaiutintelineelle tarkoitetun pohjakolon lisäksi sekä kannessa että pohjassa on kummassakin yksi 10 mm:n pultille sopiva kierreholkki, johon voi ruuvata joko rautakaupasta ostettavan silmukkaruuvin tai muun sopivan ripustushelan tai sitten erillistarvikkeena myytävän asennussangan seinä- tai kattokiinnitystä varten. Samanlaiset kierreholkit löytyvät lootan kyljistä, torven kummaltakin puolelta, joten asennustoimintaa voi harjoittaa useammalla eri tavalla. Oheinen ote on lainaus Lauri Paloposken kirjoittamasta testiartikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa 2/2002. Riffin irtonumeroita myyvät hyvinvarustetut soitinliikkeet, kirjakaupat ja lehtipisteen myymälät ympäri Suomen. Taannehtivia numeroita voi tilata suoraan lehden toimituksesta, sikäli kun ko. numeroa on yhä varastossa. |
