Valokiilassa bändi!Osa 1 - Lattiatasolla

Teksti: Tommi Saarela

Keikkavalaisua käsittelevän juttusarjan ykkösosassa lähdetään liikkeelle perusteista, lattiatasolta. Riffi kertoo kädestä pitäen mistä bändin valaisussa on kyse, millainen on pätevä pieni valokalusto sekä miten siitä saadaan irti kaikki – ja vähän enemmänkin.

Kun bändi on ahkeran hinkkaamisen jälkeen saanut ohjelmiston kuosiin ja sana alkaa kiiriä, ollaan tosipaikan edessä: soitto kulkee ja keikkoja tulee tarjolle, mutta visuaalinen puoli uhkaa tyssätä lähtökuoppiin. Miten päästään alkuun bändin valaisussa kun esiinnytään sattumanvaraisissa paikoissa, ilman kunnon keikkaliksoja, valomiestä ja pro-luokan valosettiä?
Ei hätää. Bändi, joka ylipäätään on päättänyt satsata valoihin, voi onnitella itseään: asiat ovat lähtökohtaisesti hyvällä mallilla – päätös on osoitus kiinnostuksesta esityksen visuaalisen puolen kehittämiseen.
Ennen ostoksille ryntäämistä on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään mitä kaikkea valolla haluttaisiin lavalla tehdä, ja mikä on valaisulle annettujen tehtävien tärkeysjärjestys.

Valot määrittävät esityksen

Epämääräinen soittelu ja lavalla nojailu on mahdollista kohottaa valojen avulla oikeaksi esitykseksi. Valoilla erotetaan esiintyjät yleisöstä ja rajataan esiintymistilaa, varsinkin tilanteissa joissa ”stage” ei ole korotettu lava. Usein bändi joutuu ahtautumaan kuppilan nurkkaan samalle tasolle yleisön kanssa, jolloin valoilla kannattaa merkata reviiriä ja kerätä yleisön huomiota esiintyjien suuntaan: ”hep, katseet tänne päin – täällä tapahtuu!”