Warren Haynes urakoi bändeissä ja soolona

Gov’t Mulen kitaristi ja laulaja Warren Haynes on työmyyrä.  Pääbändinsä lisäksi hän on jäsen kahdessa muussakin tunnetussa kokoonpanossa, Allman Brothers Bandissa sekä Grateful Deadin työtä jatkavassa The Dead’issa.  Ja soolouraakin olisi tarkoitus viritellä pitkästä aikaa.

Haynes vastaa puhelimeen New Yorkista odotellessaan jälleen yhden kiertueen alkamista lokakuussa.  Mule on ahkera ja suosittu livebändi, jolle kysyntää riittäisi koko ajan, mutta pian koittaa isomman paussin aika.
- Ensi vuonna aiomme soittaa vain valikoituja keikkoja ja festivaaleja, mutta kiertuetta ei tehdä, mies kertoo.
- Olemme kiertäneet Yhdysvaltoja ja koko maailmaa pitkään ja perusteellisesti, joten on päätetty pitää kunnon ansaittu tauko ja tulla aikanaan takaisin vahvempana.

Ajatuksen toteutus

Haynesin kitarasoundi on sekä studiossa että lavalla todella tuhti ja onkin aihetta kysyä, millä kalustolla hän sen kehittää.
- Käytän enimmäkseen Gibson Les Pauleja, hän aloittaa.  – Minullahan on nimikkomalli, jonka suunnittelin ’58 LP:n pohjalta.  Siinä on kaulamikkinä Burstbucker 1, tallamikkinä Burstbucker 2. Lisäksi minulla on useita Firebirdeja, pääasiassa tyyppiä non-reverse ja samanlaisella mikityksellä kuin LP. Uusin Firebird on kuitenkin varustettu kolmella P-90:lla ja nyt Gibson Custom Shop teki minulle Les Paulinkin kahdella P-90:lla ja siitä pidän paljon.  Toisinaan käytän vielä ES-335:a.  Siinäpä ne kitarat Gov’t Mulen kanssa.

- Vahvistimien edessä minulla on Bob Bradshaw’n rakentama kytkinjärjestelmä, jonka ansiosta voin käyttää vuorotellen eri vahvistimia ja lisäksi siihen kuuluu looppi efektejä varten. Eniten käytän Mike Soldanon modaamaa vahvistinta SLO-100.  Toinen tärkeä vahvistin on Cesar Diazin ennen kuolemaansa rakentama prototyyppi CD-100 – näitä on vain tämä yksi olemassa.  Viime aikoina olen ruvennut käyttämään Paul Reed Smithin Dallas’ia, josta pidän.  Nämä ovat päävahvistimeni ja vielä tietysti vanha 100-wattinen Marshall Plexi tulee joskus käyttöön.

- Efektini ovat räkissä ja mukana on Klon Centaur, joka on säröpedaali, mutta en juuri käytä sitä särön tekemiseen, vaan pikemminkin volume boostina.  Haluan saada särön aikaan vahvistimella. Lisäksi Chandler Delay, Boss Octaver, Hughes & Kettner Rotosphere, Bon Bradshaw’n tremolo, Cesar Diazin Texas Ranger, joka on kolmiasentoinen boost – low/mid/high ja minulla on tavallisesti käytössä low, joka yhdessä Firebirdin kanssa tekemässä Hendrixin Red Housen tyyppisen soundin – Cry Baby Wah ja  Emma DiscomBOBulator autowah.  

Näistähän on tuloksena tarvittaessa aivan murskaava soundi, mutta tietenkin puhtoisia sävyjäkin.  Miten etenet laitteiden valinnoissa eri tilanteisiin?
- Tavoittelen soundia, jonka kuulen mielessäni ja näillä olen parhaiten päässyt siihen, Haynes arvioi. - Hyvä soundi tuntuu aina karkaavan ja jonkin ajan kuluttua aluksi hyvä ei enää kuulostakaan niin mainiolta.  En käytä vahvistimia lavalla yhtä aikaa, vaan vuorotellen.  Studiossa saattaa olla useampiakin vahvistimia päällä kerrallaan ja silloin tulee todella lujaa.  Pikku säätöä saattaa tulla ajoittain, mutta kauan haettuani olen nyt enimmäkseen tyytyväinen soundiini.

Seuraavassa kysymyksessä oli mukana jostain luettu tieto, että Haynes soittaisi aina vakiovireessä, myös slidea, mutta tämän hän korjasi heti.
- Vakiovireessä enimmäkseen, mutta kappaleen mukaan monia muitakin vireitä on.  Firebirdit ovat normaalisti puoli sävelaskelta alas viritettynä.  Les Paulille ja SG:lle on kaksi erilaista avointa C-virettä, C-G-C-G-C-E, SG:ssa ylin kielikin on C.  Esimerkkejä jälkimmäisestä ovat kappaleet Brighter Days ja Like Flies, Wandering Child on äänitetty edellisellä vireellä. Kappaleessa Broke Down On The Brazos on hybridityyppinen vire C-G-C-F-A-D.  Avoin A ja avoin G ovat nekin toisinaan tarpeen.

Kuinka paljon kitaroita tarvitset keikalla kun vireitäkin on noin monta?
- Parikymmentä.  Eikä tämä ole mikään egojuttu, vaan on hyvä olla omat soittimet eri tilanteisiin ja niille varakappaleita.  Kitarateknikolleni Brian Farmerille tulee paljon hommia tästä syystä.  Meillähän on joka ilta erilainen settilista, koska haluamme pitää yleisön varpaillaan, he eivät tiedä mitä seuraavaksi on tulossa. Ja mekin nautimme listan vaihtamisesta uudelle keikalle.  Niinpä kiertueen aikana ohjelmistossa oli reilusti yli 100 eri biisiä.

Kaikki keikat jakeluun

Kaikki nykyiset keikkanne on maksua vastaan ladattavissa verkkopalvelu Muletracks’ista.
- Muletracks aloitettiin loppuvuodesta ’04. Olemme aina sallineet keikkojemme tallentamisen paikan päällä ja monet näistä yleisöäänityksistä ovat olleet todella hyviä.  Mutta äänipöydästä tallennettu on silti laadultaan parempi ja tarjoamme tämänkin vaihtoehdon.  Minusta olemme onnistuneet pitämään laadun tasaisesti korkealla tasolla.

Olet itse tuottanut bändinne varsinaisia levyjulkaisuja, mutta osallistutko Muletracks’ien käsittelyyn?
- Muletracksista on pitkään huolehtinut Bruce Judd, joka on myös Allman Brothers’in äänimies. Hänen pitäessään taukoa uusi mies Ed Hobson hoitaa nyt äänitysten miksauksen ja valmistelun jakelukuntoon.  Olemme juuri vaihtaneet miksauskonsolia ja nyt pystytään parantamaan vielä vanhojen tallennustenkin äänenlaatua.

Ette ilmeisesti tee mitään jälkiäänityksiä eikä kappaleita jätetä pois?
- Ei.  Fanimme haluavat kokonaisuuksia ja alussa tehtiin päätös, että keikka julkaistaan kokonaisuudessaan.  Tietysti huolestuttaa, että meillä ei olisikaan hyvä ilta ja sekin menee julki, mutta kaikkien vuosien jälkeen olemme päässeet tasolle, jossa meille huono on siltikin hyvä.  Jos keikkojen settilista olisi joka kerta sama, tällaisessa palvelussa ei olisi järkeä, mutta nyt läsnäolijoita voi kiinnostaa saada jälkikäteen muisto ja kun tieto kulkee jonkin keikan onnistumisesta tai erikoisvieraista, latauksia tulee heti lisää.

Kuinka paljon suosituimpia keikkoja ladataan palvelusta?
- En tiedä yksittäisten keikkojen lukuja, mutta äskettäin kuulin, että yli 2 miljoonaa kappaletta on yhteensä ladattu.  Muletracks’in sivulla on listaus suosituimmista keikoista ja näyttää siltä, että eniten menee sellaisia iltoja, jolloin meillä on ollut erikoisvieraita tai ohjelmistossa on ollut jotain harvinaisempaa.
Teillähän on tosiaan ollut tapana soittaa omien kappaleiden lisäksi yllättäviä covereita yksitellen tai pitkinäkin teemapaloina. 

- Nytkin on halloween lähestymässä.  Meillä on tapana silloin ja vuodenvaihteessa tehdä jotain erikoista, tavallista pitempi show ja vierailijoita.  En voi nyt kertoa, mitä tänä vuonna on luvassa, mutta aiempina halloweenina olemme soittaneet Led Zeppelin Houses of the Holy-albumin ja meillä oli vieraana Audley Freed, joka oli Black Crowesin jäsen kun he levyttivät livenä Jimmy Pagen kanssa; kun soitimme pitkän Pink Floyd-setin lasereineen ja nelikanavaäänen kanssa, meillä oli kolme naislaulajaa taustalla ja näistä kaksi on ollut mukana kiertueella Pink Floydin kanssa; Rolling Stones-spesiaalissa vieraana oli laulaja Jackie Greene.  Ja viime kiertueellamme kokeilimme monia sellaisia covereita, joita emme koskaan aikaisemmin ole soittaneet.

Miten opettelette toisten bändien kappaleet? Levyltäkö vai hankitteko nuottikirjoja?
- Tavallisesti kuuntelussa on alkuperäinen levytys tai jos on olemassa hyvä livevetäisy.  Omat tulkintamme ovat kunnianosoituksia alkuperäisille. Paljon aikaa ja vaivaa niihin kyllä käytetään, mutta tarkoiksi kopioiksi niitä ei tehdä, vaan lopulta pitää silti kuulostaa Gov’t Mulelta.  Laulaessani en yritä kuulostaa joltakin toiselta, mutta kunnioituksen vuoksi laulutapani muuttuu jonkin verran normaalista.

- Minusta covereiden soittaminen on kivaa.  Samoin pitkien settien soittaminen.  Meillä Yhdysvalloissa on Mulen lisäksi muutama jamibändi kuten Phish, Dave Matthews Band, Allman Brothers, The Dead ja Widespread Panic, joiden pitkät keikat antavat mahdollisuuden covereille.  Ja tuntuu siltä, että covereiden esittäminen on yleistymässä valtavirran bändeihinkin, jotka tuovat esiin toisten tekemää hyvää musiikkia.  Kiva tapa yllättää yleisö ja kunnianosoitus kokonaisuudelle. Täytyy muistaa, että jo varhaiset rockbändit kuten Cream, Jimi Hendrix, The Doors ja Rolling Stones levyttivät ja esittivät covereita.

Puistobluesissa ’09 soittamanne keikka on jäänyt mukavana muistona läsnä olleiden mieliin ja nyt täällä odotellaankin, koska tulette seuraavan kerran. Tosin mainitsit, että Mule ei aio kiertää Euroopassa lähiaikoina.
- Mekin muistamme tuon shown hyvin.  Oli kiva soittaa ja meidät otettiin lämpimästi vastaan, Haynes kiittää suomalaisia.

- On ihan mahdollista, että ensi vuoden valikoiduissa festareissa olisi eurooppalaisiakin mukana. Tosin haluaisimme käydä sellaisissa paikoissa, joissa emme vielä ole esiintyneet. Tauon jälkeen palaamme taas Europpaan enemmänkin, miksei Suomeenkin. Tekemistä minulla on kyllä tiedossa: olen työstänyt sooloalbumia, jonka on määrä ilmestyä ensi keväänä.  Sen tiimoilta kokoan bändin ja aion kiertää ainakin kotimaassa.