Riimitönnä ei voi lentää
Olen kummastellut radiosta kuulemieni kappaleiden tekstityksiä usein lähipiirille, mutta ilmeisesti olenkin niin sanotusti haukkunut väärää puuta. Kömpelöiksi mieltämäni, miltei kohdilleen osuvat riimit ja lähes stemmaavat, mutta jotenkin töksähtävät rytmitykset eivät ehkä sittenkään ole tekstinikkareiden omaa syytä, vaan taustalla saattaakin olla levy-yhtiön edustajan aktiivinen tahto ja ohjaus. Ainakin tähän suuntaan viittasi runoilija Arno Kotro viikonlopun Hesarissa, kolumnissaan jonka nimi oli kuvaavasti ”Museokamaa?”.