Teksti Martin Berka Mini on mennyttä eikä mikro ole mitään. Eläköön nano! Alesiksen uudet Nano-sarjan vermeet mahtuvat pieneen, mutta pystyvät aika paljoon. Testissä olivat pikkuruiset kompressori ja kaikulaite. Koosta puheenollen: mitä varttuvien muusikoiden kotipajoihin yleisimmin kaivataan lisää? Ehkäpä rahaa? Kenties luovuutta? Luonnollisesti kumpaakin, mutta yleisimmin puute on varmasti tilasta. Ja kun studio sijaitsee kumminkin pakkoraossa sängyn ja vaatekomeron välissä, ovat pienikokoiset laitteet enemmän kuin tervetulleita. Idea ei ole uusi, sillä Alesis löysi aikanaan jo monta ystävää Micro-sarjan efekteillään. Jatkoa seuraa nyt samaan fyysiseen kokoluokkaan kuuluvilla, mutta tämän päivän tekniikalla toteutetuilla vermeillä. Tuoreeseen Nano-perheeseen kuluu kolme äänimoduulia ja kaksi äänenmuokkainta, jotka kaikki on pakattu 1/3-räkkiyksikön rasioihin. Fyysisesti Nano-myllyt ovat asiallista tekoa. Balansoimattomat jakkiliitynnät ja -10 dBV:n nimellinen toimintataso kertovat toki, että kyseessä ovat harrastus- ja kotistudiokäyttöön suunnitellut laitteet. Kotelot ovat silti tukevaa metallia ja ratkaisu takaa sekä mekaanisen että sähköisen suojauksen. Potikoissa on mukavan säntillinen, luottamusta herättävä tuntuma ja kunnolliset merkinnät sekä mallikkaasti laaditut englanninkieliset käyttöohjeet tekevät kummankin vehkeen käytöstä sujuvaa. Kompressori Nanocompressor on pienuudestaan huolimatta monipuolinen apuväline. Tarjolla on ensinnäkin kaksi eri toimintatilaa: Peak Mode-vaihtoehdossa attack- ja release-ajat voi säätää portaatta muokattavan materiaalin mukaan. Tartuntanopeuden voi silloin asettaa 0,1 - 200 millisekunnin haarukassa ja hölläysajan liikkumavaraa on peräti 50 millisekunnista aina kolmeen sekuntiin saakka. RMS-vaihtoehtoa käytettäessä sekä attack- että release-ajat säätyvät automaattisesti potikoiden asennoista riippumatta. Molemmissa käyttötiloissa threshold (kynnystaso) ja ratio (kompressiosuhde) on säädettävä itse. Lisäksi äänittäjä voi valita joko loivemman soft knee- tai jyrkän hard knee-toiminnan kompressiolle. Signaalitasoille on kaksi mittaria. Kompression määrää ilmaisee kuuden punaisen valodiodin rivi: mitä useampi valo syttyy, sen voimakkaammin signaali kompressoituu. Toinen ledijono valitaan kytkimellä näyttämään joko tulo- tai lähtötasoa. Rivin ensimmäinen vihreä merkki ilmaisee -30 dB:n tasoa ja punainen varoitusvalo syttyy viimein +6 dB:n kohdalla. Varustelun täydentävät ohjauspiirin inserttipiste, joka mahdollistaa esimerkiksi taajuuteen sidotun kompressoinnin vaikkapa s-äänteiden suodattamiseksi sekä lähtötason säätö ja ohituskytkin. Kunnon puristus Käytin Nanocompressoria testin aikaan sekä yksittäisten raitojen että erilaisten summasignaalien muokkaukseen, enkä löytänyt juurikaan huomautettavaa. Ominaisuuksien rajaus sopivan myyntihinnan saavuttamiseksi tuntuu sekin onnistuneelta. Kalliimmista laitteista tuttuja kohinaportin tai ekspanderin kaltaisia toimintoja taikka erillistä huipputason limitteriä ei laitteeseen ole ympätty. Sen sijaan on onnistuneesti keskitytty peruskompression haltuunottoon. Ero soft- ja hard knee-vaihtoehtojen välillä on tarkoituksenmukainen ja oikealla kompressiotyypin valinnalla sekä sopivilla asetuksilla toiminnan saa sovitettua vaivatta loivasta yleistason siloittelusta aina kiusallisten signaalipiikkien siivoamiseen. Kompressorin reagointiaika ei nopeimmillaankaan yllä aivan järeämpien ammattilaitteiden tasolle, mutta siitä huolimatta se hoiteli mukisematta ja ennenkaikkea myös kohisematta kotipajan yleisimmät tarpeet rummuista soololauluun. Jopa paikallisradiotyyppinen koko miksauksen lytistys onnistuu sen avulla eräissä tapauksissa melkoisen uskottavasti. Alesiksen Nanocompressor tarjoaakin oivallisen vaihtoehdon peruslaitteeksi: se keskittyy yhteen dynamiikan hallinnan osa-alueeseen ja selviytyy urakastaan hintaansa suhteutettuna oikein hyvin. Iso kaiku pienestä rasiasta Kompressoriveljensä tavoin tukevasti toteutettu Nanoverb muistuttaa kovasti muinoista Microverbiä. Tarjolla on 16 erilaista perusefektiä, joiden toimintaa voi rajoitetusti säädellä. Tulo- ja lähtötason säätöjen lisäksi käyttäjä voi määrittää kuivan ja muokatun signaalin suhteen. Varsinainen efektityypin valinta tehdään kiertokytkimellä ja kussakin ohjelmassa on yksi ennalta valittu muuttuja, jota pääsee muokkaamaan. Kaiuntaohjelmissa säätö ohjaa vaimenemisaikaa ja delay-osastolla viiveajan pituutta. Chorus- ja flanger- sekä leslie-efekteissä käyttäjä voi määritellä kierron nopeuden. Soinnillisesti Nanoverb on varrattomasti kokoaan ja hintaansa suurempi laite. Kyseessä on luonteeltaan tyypillinen Amerikan soundi - lämmin ja syvä, mutta silti raikas. Kaiut kuulostavat mehukkailta ja täyteläisiltä, chorus ja flanger tuottavat juuri sopivan napakan, mutta lämpimän soinnin, eikä leslie-simulaatio ole sekään lainkaan hullumpi. Ainokainen toimintaa ohjaava säätö on kussakin ohjelmassa kohdistettu käytännöllisesti ja perusefektin sovittaminen kulloiseenkin käyttöön onnistuu mainiosti. Monoviiveessä säätö ohjaa itseasiassa kahta muuttujaa samanaikaisesti: viiveaikaa pidennettäessä myös toistokertojen lukumäärä kasvaa. Lyhyemmillä viiveillä laite läväyttää vain yhden tai muutaman kuultavan toiston perinteisen slapback-kaiun tapaan. Viiveaikaa pidennettäessä toistojen määrä kasvaa enimmillään neljään kertaan, jolloin Queen-tyyppiset kitarasoolot tai laulufraasien häntien kertaukset onnistuvat maukkaasti. Chorus- ja Flanger-efekteissä miellytti erityisesti se, että kumpikin oli toteutettu hyvällä maulla ja liikoja alleviivaamatta. Efekti oli tehokas, muttei yliampuva. Nanoverb onkin käypä ja edullinen vaihtoehto pikkupajan kaikulaitteeksi, josta irtoaa tarvittaessa muutama muunkinlainen efekti.
Oheinen artikkeli on julkaistu paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 3/1997).
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla. Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
|