Nayteikkuna

Crest XR-20 – räkkimikseri ytimiään myöten

Crest_XR-20_Riffi
 

Räkin leveys on armoton kriteeri keikkamikseriä suunniteltaessa. Kanavia saisi mieluusti olla riittävästi isommallekin kokoonpanolle ja silti säätäjän sormien pitäisi mahtua sekaan. Liitännät vaativat nekin reilusti tilaa, mutta se perinteinen päätypaneelikaan ei ole pinta-alaltaan järin suuri. Jotain on jätettävä pois tai keksittävä muuta. Keksitään siis muuta...

 

Crest XR-20 on oiva osoitus, että pulmat on tehty ratkottaviksi. Mikseriin on saatu laskutavasta riippuen 16 tai 20 kanavaa, neljä alaryhmää ja monolähtö stereon lisäksi. Kansilevyssä ei montaa neliösenttiä ole vapaaksi jätetty, mutta kaikkiin kytkimiin ja säätimiin pääsee silti käsiksi, kunhan ei hosu ja hösellä. Riesaksi asti ei lievästä ahtaudesta sentään ole.

Mekaanisesti XR-20 on kauttaaltaan jämäkkä peli. Potikoissa on täsmällinen tuntuma ja kytkimet naksahtavat selkeästi sekä päälle että pois painettaessa. Katsetta täytyy silti hiukkasen toisinaan tarkentaa, sillä harmaiden kytkimien ylä/ala-asennon havaitseminen mikserin lähes saman väristä kansipeltiä vasten on hivenen hankalaa. Mikserin valkoiset ja punaiset kytkimet ovat visuaalisesti selkeämpiä kuin harmaat.

Kanavien mykistyskytkinten merkkivalot ovat selkeästi plussaa ja auttavat hahmottamaan tilanteen nopeasti. Tämänkin mikserin kohdalla mieleen tulee silti, että olisipa mukavaa kun olisi vielä erikseen pääkytkin, jolla kaikki mykistetyt kanavat saisi kerralla kyytiin. Kytkinten toiminnassa ei ole huomauttamista eli kanava vaikenee ja aukeaa siististi, eikä kytkeytymishetkellä kuulu ylimääräisiä sivuääniä. Sensijaan kanavakorjaimen ohituskytkin tuottaa kytkeytymishetkellä hiljaisen räpsähdyksen silloinkin, kun kanavassa ei ole signaalia. Sivuääni on kuitenkin niin vaimea, että se tuskin kuuluu normaalikäytössä.

Signaalitasojen seuraaminen on vaivatonta. Jokaisessa kanavassa on oma monivärinen ledinsä, ja samanlaiset sekä värinmuutoksella että kirkkaudella reagoivat merkkivalot on laitettu ilmaisemaan myös alaryhmien ja mono-lähdön signaalitasoa.

Tarkempaa analyysiä varten saa yksittäisen kanavan, alaryhmän, monolähdön tai apulähdön signaalitason näkyviin myös päämittareissa. Varmuuden vuoksi vasemman mittarin alle sijoitettu merkkivalo kertoo, mikäli jossakin on AFL- tai PFL-kytkin aktiivisena. Päämittaristossa on tusinan verran kolmen desibelin portaita ja musiikin tahdissa vilkuttavien ledien lukumäärän ohessa myös väriskaala kertoo tilanteen.

AFL/PFL-valinta vaikuttaa luonnollisesti myös kuulokekuunteluun, mutta Crest tarjoaa tähänkin joustavuutta. Kuulokeliitännän yhteyteen sijoituilla kytkimillä voi valita itselleen parhaiten sopivan lähdesignaalin monesta eri vaihtoehdosta. Halutessaan homman saa myös toimimaan niin, että AFL/PFL-toiminto näkyy vain mittareissa, mutta ei silti keskeytä jonkin toisen signaalin kuulokekuuntelua.

Juohean tuntuiset liukusäätimet ovat liikeradaltaan 100 mm:n mittaisia lukuunottamatta neljän alaryhmän liukuja, jotka ovat pituudeltaan 60-millisiä.

Oheinen ote on lainaus Lauri Paloposken kirjoittamasta testiartikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa 5/2001. 



Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Paluu lehteen

 

 

 

21.07.2009
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy