Nayteikkuna

EMU Proteus 2000 – kymmenen vuoden jälkeen

 1989 E-MU räjäytti pankin: Proteus/1 tuotiin markkinoille ja se lunasti etukäteen annetut hurjat lupaukset. 32-ääninen sample-pohjainen synteesimoduuli tarjosi aikanaan huimat mahdollisuudet ja maksoi vain murto-osan valmistajansa edelliseen supermalliin, EIII-soittimeen, verrattuna.

Myöhemmin markkinoille tuotu Proteus/2 keskittyi kokonaan klassisiin soittimiin ja se sai samanlaisen menestyksekkään vastaanoton. Niin myös kolmas saman sarjan laite, rumpu- ja lyömäsoitinääniä tuottava Procussion.

Proteus-sarjan ensiesittelystä on kulunut jotakuinkin tarkalleen kymmenen vuotta ja sen aikana E-MU onkin ehtinyt uudistaa soittimiaan useampaan otteeseen. Tuoreimpana tapauksena on nyt tutkittava Proteus 2000, jonka pitäisi viedä kehitystä kukonaskeleen eteenpäin aina ensi vuosituhannelle saakka. Katsotaanpa mistä on kyse.

Vaikka Proteus 2000 noudattaa pohjimmiltaan samaa ideaa kuin sarjan kantamallikin, on nykyteknologia laajentanut mahdollisuuksia joka suhteessa. Polyfonia riittää nykyisellään 128 samanaikaisen äänen tuottamiseen ja vakiona 32 megatavun sample-muistia voi laajentaa SIMM-piireillä peräti 128 megaan saakka. ROM-muistiin on varastoitu 1024 valmista sointiohjelmaa ja käyttäjän itsensä ohjelmoimille soundeillekin on mahtavat 512 vapaata muistipaikkaa. Yksittäisistä sointiohjelmista voi myös koota 32 ohjelman lajitelmia ja tällaisia yhdistelmiä voi muistiin varastoida 128 kappaletta. Soiton aikana ääntä pääsee muovailemaan neljän realiaikaisen potentiometrin avulla.

Kokonaisuuden täydentävät kaksi digitaalista efektilaitetta sekä kaksinkertainen MIDI-järjestelmä, jonka avulla käytössä on 32 samanaikaista MIDI-kanavaa. Sama avokätinen varustelu jatkuu ääniliitäntöjen kohdalla. Takalevystä löytyy digitaalinen stereolähtö sekä kolme analogista stereolähtöä, joiden kautta äänet saa purkista pihalle.

Kuuntele malliksi

Tutustuminen laitteeseen käy kätevästi. Ensimmäinen keino saada käsitys Proteuksen sointivaroista on kuunnella muistiin tallennetut kuusi esittelysekvenssiä. Sointiohjelmia voi kuunnella myös yksitellen, sillä jokaiseen tehtaalla laadittuun soundiin on liitetty lyhyt sekvenssin pätkä, jonka tarkoituksena on esitellä sointiohjelma sellaisena kuin sen tekijät ovat sen ajatelleet. Selauksen ohessa tarvitsee vain painaa Audition-näppäintä ja ilmoille kajahtaa malliluritus valitulla soundilla. Nokkela oivallus.

Toinen ohjelmien hallintaa helpottava toiminto on Sound Navigator, joka on eräänlainen automaattinen hakutoiminto. Navigaattoria varten jokainen tehtaalla laadittu ohjelma on varustettu kolmen kirjaimen lyhenteellä, joka kertoo soinnin tyypin (WND: puhaltimet, GTR: kitarat jne.). Kursorin paikkaa vaihtamalla voi soundeja selata tavalliseen tapaan numerojärjestyksessä tai sitten tutkiskelun kohteeksi voi noukkia vain tietyn tyyppisiä sointeja.

Koskapa valmiita ohjelmia on todella melkomoinen määrä, on E-MU liittänyt hakupyörään hiukan tuntoa ja ymmärrystä. Pyörän hidas liikuttaminen siirtää muistipaikkaa pykälän kerrallaan, mutta nopeampi liike muuttaa selailun kymmenien tai jopa satojen pykälien harppauksilla eteneväksi.

Palikoiden kasaus

Proteus 2000:n äänimaailmassa pienin yksikkö on nimeltään Instrument. Käsitteellisesti Instrument vastaa perinteistä oskillaattorin tuottamaa aaltomuotoa, jonka valinnasta soinnin rakentaminen alkaa. Tässä tapauksessa kyseessä voi olla esimerkiksi stereona samplattu kokonainen pianosoundi tai vaikkapa ainoastaan yksittäinen pillisektion lo-fi-henkinen tuuttaus. Jotta Instrumenttien hallinta pysyisi hyppysissä, on nekin merkattu Sound Navigator -logiikan mukaan.

Kullekin Instrumentille oin valmiiksi asetettu äänen syttymistä ja voimakkuutta määrittävä verhokäyrä sellaisessa muodossa kuin tekijät ovat sen parhaaksi nähneet. Verhokäyrä on luonnollisesti kuitenkin täysin muokattavissa, joten sointia voi muovailla haluamaansa suuntaan. Instrumenttia ei kuitenkaan voi sellaisenaan vielä soittaa tai muokata, vaan se on ensin liitettävä hierarkian seuraavaan tasoon, joka on nimeltään Preset.
Yksi Preset koostuu enimmillään neljästä Instrumentista, jotka voivat soida joko päällekkäin tai koskettimiston rinnakkaisilla vyöhykkeillä. Kun Instrumentti valitaan osaksi jotakin Preset-ohjelmaa, sille voidaan samalla määrittää soiva alue koskettimistolla sekä kaikki asiaankuuluvat ominaisuudet soinnin vireestä ja voimakkuudesta alkaen aina suotimien asetuksiin, panorointeihin ja modulaattoreihin yltäen.

Preset sisältää myös tiedot MIDI-kanavista, efektien asetuksista ja erilaisista viritystavoista. Viimeksimainittuja onkin tarjolla 24 erilaista, joten pelkkään tasavireiseen sointimaailmaan kyllästyneet voivat hakea vaihtelua vaikka matemaattisesti puhdasta C-duuria kuuntelemalla. Kokoelmaan kuuluu myös sellaisia intressantteja viritysjärjestelmiä, kuten esimerkiksi Kirnberger, joka on 1600-1700 luvulla käytetty temperoitu asteikko.

Preseteistä voi kasata vielä erikseen Multi Set Up -nimikkeellä kulkevia nippuja, joissa kullakin Presetillä on oma MIDI-kanavansa, panorointinsa, voimakkuutensa ja syöttönsä yhteisesti valittuun Multi Set Up -efektiin. Yhteen tällaiseen nippuun mahtuu enimmillään 32 Preset-ohjelmaa, joten Proteuksella saa kätevästi kuunneltua vaikkapa 32-osaisen partituurin sekvensserin käskyttämänä.

Preset-ohjelmia voi yhdistellä myös keikkasoiton tarpeisiin Link-toiminnolla, joka käytännössä tarkoittaa enimmillään kolmen Preset-ohjelman pinoamista yhdeksi todella massiiviseksi soinniksi. Tiedot tällaisesta yhdistelmästä voidaan tallentaa osaksi lähtökohtana toimivaa Presetiä, jolloin sen poimiminen muistista esiin kutsuu automaattisesti esiin kaksi perus-Presetin lisukkeeksi linkitettyä muuta ohjelmaa. Jos kaikki yhdistelmän Presetit koostuvat neljästi Instrumentista, saa systeemin avulla paksuimmillaan tusinan verran soundeja päällekkäin. Ei hullumpaa.

Laatuluokka erinomainen

Soinnin raaka-aineiksi tarkoitettujen Instrument-sointien kirjo on ällistyttävä ja mukana on monia aivan loistavia sähköisten ja akustisten soitinten soundeja kattavasti samplattuina. Hammond B3 -osasto sietää tulla mainituksi aivan erikseen ja mukana on luonnollisesti myös runsaslukuinen määrä klassisia syntikkasointeja. Proteus 2000 tarjoaa myös temposidonnaisia luuppeja (BPM-luokitus) sekä yksittäisten soitinten ja kokonaisten orkestereiden aksenttiläimäyksiä (HIT-kategoria). Erilaiset vinyylin raaputukset ja efektinomaiset äänet ovat nekin mukana (SCR ja SFX). Jälkimmäinen joukko sisältää sellaisiakin erikoisuuksia kuin ujeltavia saksofonijuoksutuksia tai kitaran voimasointuja, jotka sopivat sellaisenaan uudenajan tanssimusiikin sävyttimiksi. Koko Instrument-materiaali äärestä laitaan on äänenlaadultaan erinomaista.

Ei vain sample player

Proteus 2000 ei jää kuitenkaan erinomaisten näytteiden soittokoneeksi vaan se tarjoaa huomattavan runsaat keinot sointien jatkotyöstöön. Ja siitä oikeastaan kaikki hupi vasta alkaakin. Jo pelkkä suodin-osasto antaa nimittäin huimat keinot soundin muovailuun. E-MU nimittää tekniikkaansa Z-Plane-suotimeksi, mutta kummallisen termin takaa löytyy varsin selkeä asia: kahden itsenäisen suotimen vuorovaikutus. Valittavana on 17 erityyppistä Z-Plane-vaihtoehtoa, joilla saadaan aikaan monimutkaisia, tilanteesta toiseen liukuvia suodatuksia. Ne tuovat ääneen oivaa eloisuutta ja sävykkyyttä.

Vaikka wave-table-synteesin kaltaista mahdollisuutta liukua suoraan aaltomuodosta toiseen (eli Proteuksen tapauksessa instrumentista toiseen) ei olekaan, antaa tällainen suotimien välillä tapahtuva morfaus mainiota lisäpotkua perinneratkaisuihin verrattuna. Semminkin, kun suotimien toimintaan voi vaikuttaa millä hyvänsä modulaattorilla verhokäyrästä koskettimen jälkipainoon saakka. Suotimien vaikutuskaistan leveyttä eli Q-arvoa voi sitäkin lennossa muovata kosketusvoimakkuuden avulla.

LFO-puolella tarjonta on yhtä runsasta. Käytettävissä on kaksi LFO-toimintoa, joilla on kummallakin 17 erilaista perusaaltomuotoa. LFO voidaan myös tahdistaa rytmisten efektien luomista varten ja LFO:n toimintaan voidaan vaikuttaa eri modulaattoreilla.

Käytännöllisesti katsottuna kaikki MIDI-kontrollerit voivat toimia Proteus 2000:n eri toimintojen modulaattoreina ja kuvitteelliset kytkentäjohdot laitteen sisällä tekevät vaikutusten kohdistamisen helpoksi. Kussakin Presetin osaksi valitussa Instrument-soinnissa on 24 tällaista kytkentäjohtoa, joilla modulaattoreiden vaikutuksia reititetään sopiviin kohteisiin.

Hiukan mausteita mukaan

Proteus 2000 sisältää kaksi itsenäistä efektiprosessoria, joista A-kirjaimella merkitty tuottaa pääasiassa kaiunta- ja viive-efektejä, kun taas B-prosessori on varattu choruksen, flangerin ja särön kaltaisiin tehosteisiin. Ohjelmointimahdollisuudet ovat tälläkin saralla melkoiset ja efektien käyttäytymistä voi ohjata lennossa eri modulaattoreiden ja MIDI-kontrollereiden avulla. Äänenlaatu on myös tehosteiden osalta erittäin hyvä, eikä mausterasia jätä siihen kohdistettuja toiveita täyttämättä.

Interaktiivinen on päivän sana

Ajan hengen mukaisesti Proteus 2000:n etulevyssä on neljä potentiometriä, joilla sointia voi ruuvata lennossa. Tarjolla on kolme erilaista kytkimellä valittavaa asetuskokonaisuutta, joita voi näin muokata ilman uppoutumista syvällisempään ohjelmointiin. Mainio piirre on sekin, että tehdyt muutokset voi tallentaa osaksi kyseistä Preset-ohjelmaa. Potentiometrit voi myös määrittää MIDI-ohjaimiksi, mikäli sellaiseen on tarvetta.

Ainakin puolet Proteus 2000:n suomista iloista irtoaa monipuolisten modulaatioreititysten kautta. Homma hoidetaan kuvitteellisilla kytkentäjohdoilla,  joille on merkitty valmiit tulo- ja lähtöliitynnät. Niinpä modulaattoreita voi kytkeä myös ohjaamaan toisiaan tai sitten samaa kohdetta voi ohjailla useammallakin hallintalaitteella.

Ääniliitäntöjen määrässä ei niissäkään ole kitsasteltu. Takalevyssä on kolme analogista stereolähtöä, joista ensimmäinen on merkitty Main-nimikkeellä. Kaksi seuraava stereolähtöä on nimikoitu Sub-tunnuksella ja ne toimivat stereo-plugilla varustettua Y-johtoa käytettäessä inserttipisteinä, jolloin Proteuksen sointeja voi kätevästi kierrättää ulkopuolisen muokkauslaitteen kautta. Samaan liitäntään palaava muokattu signaali ohjautuu Proteuksen sisällä suoraan Main-lähtöön. Päälähdön signaali voidaan poimia ulos laitteesta myös suoraan digitaalisena oman S/P DIF -lähtönsä kautta. E-MU on liittänyt mukaan myös kytkimen, jolla koodi saadaan muunnettua AES/EBU-kelpoiseen muotoon. Tarvittavan RCA-XLR-välijohdon yksinkertaiset kytkentäohjeet löytyvät Proteuksen käyttöohjeesta ja tarkempaa sovitusta haluavat voivat rakennella pitemmälle viedyn sovittimen esimerkiksi Riffin Studio-extrassa 1998 julkaistujen ohjeiden mukaan.

Kesytä peto

Kaikista suomistaan mahdollisuuksista huolimatta Proteus 2000 ei ole hankala käyttää, päinvastoin. Äärimmäisen selkeä logiikka on helppo ottaa haltuun ja 1024 valmista ohjelmaa tarjoavat mainion lähtöalustan tutkimusmatkailuun. Jo pelkästään etulevyn neljällä potentiometrillä pääsee käsiksi valmissointien muovailuun ja kun aika koittaa, voi uppoutua syvällisemmin laitteen saloihin. Johdonmukainen rakenne ja mainiot kytkentäjohdot tekevät opiskelusta antoisaa ja tuloksia syntyy ilman turhautumista.

Proteus 2000 ottaneekin paikkansa missä hyvänsä MIDI-setissä, olipa kyseessä makuuhuoneen nurkkaukseen pystytetty puuhamaa tai ammattisoittajan räkkisysteemi. E-MU ei nimittäin ole jäänyt hautomaan vanhaa ideaansa uusiin kuoriin vaan on todella pystynyt viemään koko tekniikkaa kunnon harppauksen eteenpäin. Anteliaat ohjelmointimahdollisuudet ja ennenkaikkea äänenlaatu sekä sointien monipuolisuus ovat kovaa valuuttaa missä hyvänsä taidetoiminnassa.

Ja jos vakioversio jostain syytä tuntuisi liian suppealta, voi muistia laajentaa moninkertaiseksi. Houkuttelevuutta lisää varmasti sekin, että E-MU on luvannut tuoda markkinoille Flash ROM -systeemin, jonka avulla Proteus 2000 huolii sointien raaka-aineeksi myös itse tallennettuja ääninäytteitä.

Proteus 2000 onkin vahva ehdokas uudeksi merkkipylvääksi äänimoduuleiden saralla. Niin tukevin eväin se on maailmalle lähetetty.

 

Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 3/1999).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


 

 

 

21.07.2009
|
Martin Berka
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy