Erik Valkama SRV:n jalanjäljissä

  

Teksti: Esa Kuloniemi
Kuvat: Mike Lynch ja Jaakko Ojala (bändikuva)

25 päivä elokuuta järjestettiin Helsingin Nosturissa Stevie Ray Vaughan
-muistokonsertti. Olihan jo kymmenen vuotta tullut kuluneeksi kitaristin traagisesta kuolemasta East Troyssa, Wisconsinissa, jossa SRV:tä kuljettanut helikopteri törmäsi sakeassa lumimyrskyssä suoraan laskettelurinteeseen. Bluespohjainen sähkökitarismi tarvitsee roolimalleja ja Stevie Ray Vaughan oli todellinen piristysruiske 80-luvulla scenenelle, joka alkoi kangistua kaavoihinsa Hendrixin ja Claptonin jälkimainingeissa. Muistokonsertin primus motorina oli Erik Valkama, Scratch-yhtyeen kitaristilaulaja. Mies, joka lukemattomien muiden tavoin sai bluesillisen herätyksen juuri SRV:n myötä. 


- Väitän, että Stevie Rayn aikana ja hänen kuolemansa jälkeen blues sai taidemuotona valtavasti uutta huomiota ja suosiota globaalisesti, sanoo onnistuneen konsertin jälkitunnelmissa myhäileva Erik, ja jatkaa: - Itsekään en osaisi varmaan mitään, jollei SRV olisi antanut kipinää. Olin kyllä soittanut kitaraa ja treenannut kaikki Van Halenit ja tällaiset tuon ajan pakolliset kuviot. Sitten armeijassa ollessani tajusin kuinka rautaista Vaughanin soitto oli noihin hevijuttuihin verrattuna. Ja kun tieto miehen kuolemasta levisi, tuli siitä minulle lopullinen impulssi. Aloin kuunnella hänen tuotantoaan systemaattisesti, itsekseni äimistellen. Sain vielä lisäpotkua kun menin Seppo Tynin tunneille. Hän määräsi minulle mm. time-harjoitusta metronomin kera, sekä kaikenlaista mahdollista muutakin treeniä. Kului viisi vuotta,että treenasin kahdeksankin tuntia päivässä. 



Mikä sitten oli mielestäsi tärkein ominaisuus SRV:n tyylissä?

- Soundi,voima ja tietyllä tavalla myöskin herkkyys. Vaikka ukolta löytyi kauhea attack, niin seuraavassa fraasissa saattoi tulla todella herkkää tarinaa. Hänen improvisointinsa oli valtavan luontevaa, huomaa että kaikki tulee suurin piirtein hatusta. Se on jotenkin karmaisevaa. On mielenkiintoista seurata SRV:n kehitystä 1970-luvulta aina 1990-luvulle saakka. Alkuaikoina, Texas Flood-albumin aikoihin hän keskittyi enemmän tekniikkaan, mutta uran loppuvaiheessa tekniikka oli jo niin täydellistä, että kokonaisuus ja yleisfiilis tuli miehelle entistä tärkeämmäksi. Siis soundimaailma ja sen sellaiset asiat - soitettiin biisiä.

Teksti on ote Esa Kuloniemen kirjoittamasta artikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerosta 5/2000. Erik Valkaman haastattelun lisäksi mukana on tuhti annos tietoa Tube Screamer -efektipedaaleista ja soittokamoista sekä kattava Stevie Ray Vaughan -discografia. Eikä siinä kaikki, artikkelin jatkeena on oiva Stevie Ray Vaughan -soitto-opas, jonka avulla aukeaa tie SRV-tyylin saloihin. Soitto-oppaan laatija on tunnettu kitaristi-opettaja Jarmo Hynninen.

Riffin irtonumeroita myyvät hyvinvarustetut soitinkaupat sekä lehtipisteet ympäri maata.

Lehden voit tilata suoraan kustantajalta näiden verkkosivujen tilauslomakkeella, tai sähköpostilla osoitteeseen riffi@riffi.com

 

 

 

21.07.2009
|
Esa Kuloniemi
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy