Nayteikkuna

Focusrite Penta – platinaa, sanoi antikvariaatin mies

Focusrite_Platinum_Penta_Riffi
 

Focusriten Platinum-sarjaan hiljattain liitetty Penta on stereokompressori, mutta ei ihan tavallinen sellainen. Muutamalla kekseliäällä lisätoiminnolla ja yksinkertaisella käyttölogiikalla siitä on saatu varsin omaperäinen ja moneen taipuva työkalu, joka soveltuu niin monoraitojen äänittämiseen kuin stereomateriaalin työstämiseenkin.

 

Nykyaikaisessa studiossa kompressori ei enää ole pelkästään satunnaisten piikkien ja dynamiikan pahimpien töyssyjen tasoittamiseen tarkoitettu apuväline vaan elintärkeä työkalu, jolla soinnin sävyä ja luonnetta muovaillaan välillä hyvinkin rankasti. Jotta työkalusta saisi suurimman mahdollisen ilon irti, tulisi äänittäjän hallita ainakin jollakin tasolla laitetyypin suhteellisen hankala toimintaperiaate. Niinpä yhdeltä jos toiseltakin valmistajalta on vuosien varrella ilmaantunut jonkinlainen helponnettu versio, jossa esimerkiksi kompression toiminta-ajat säätyvät joko enemmän tai vähemmän älykkäällä automatiikalla, tai sitten tarjolla on muutaman eri vaihtoehdon verran kytkimellä valittavia esiasetuksia. Näin kompression hedelmistä on päässyt nauttimaan vähäisemmälläkin teoriapohjalla puuhaava äänittäjä.

Focusrite on Pentan kohdalla ojentanut auttavan kätensä laatimalla kompressoriin valmiiksi 16 erilaista ja erityyppiseen käyttöön tarkoitettua parametripakettia, jotka on nimetty ennalta ajatellun käyttökohteen mukaan. Valikoimassa on yksittäisten raitojen työstämiseen räätälöityjä vaihtoehtoja niin bassorummulle ja virvelille kuin pianolle ja laulullekin, muutamia esiin poimiakseni. Valintakytkimen radalta löytyy myös erikoistarkoituksiin viriteltyjä vaihtoehtoja tyyliin Ambient, Loop ja Crunch sekä loppumiksaukseen soveltuvia Mix- ja Limit-nimikkeillä merkittyjä kompressio-ohjelmia. Itse kompressio toteutetaan optisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että suurpiirteisesti kuvailtuna tulosignaalista haaroitetaan yksi osa, jonka tehtävänä on hehkuttaa jonkinlaista valonlähdettä laitteen sisällä. Aiemmin valona käytettiin elektroluminessiputkia ja nykyisin useimmiten ledejä sillä hehkulampun tapaisen valonlähteen reaktionopeus on aivan liian hidas tällaiseen puuhaan. Kun signaali on kova, loistaa valo kirkkaammin ja kun signaalin taso on hiljainen, näkyy sekin valon kirkkaudessa. Tämä ei vielä tietysti riemastuta ketään muuta kuin lootan sisällä mahdollisesti asustelevaa tupajäärää, mutta kytkentään liittyy vielä toinenkin osa. Lampun valossa paistattelee nimittäin valoherkkä vastuskytkentä, joka vaihtaa omaa vastusarvoaan valoisuuden mukaan. Näin saadaankin aikaan signaalin mukaisesti vaihteleva vaimennus ja kas, kompression perusmekaniikka on paketissa.

Perusluonteeltaan optinen kompressio mielletään usein pehmeäksi ja loivemmin toimivaksi kuin äärimmäisen nopeasti reagoivat VCA-piireihin perustuvat kytkennät. Lopputulos riippuu kuitenkin sekä peruskytkennän eli valonlähteen ja vastuskytkennän ominaisuuksista, mutta myös paljon niiden ympärille rakennetun kytkennän muista osista, joilla kompression kynnystasoa, lopullista nopeutta, jyrkkyyttä ja määrää säädellään.

Toteutuksen eräänä ratkaisevana tekijänä täytyy vielä mainita myös se tekniikka, jolla äänisignaalia edustava vaihtojännite muunnetaan valonlähdettä ohjaavaksi tasajännitteeksi. Insinööreillä siis riittää kyllä pähkäiltävää ennenkuin kelpo kompressori saadaan kokonaisuudessan kasaan ja siksi myös lienee selvää, että eri valmistajien toteutuksissa on jälleen eroja. Tässä yhteydessä täytyy lyhyesti vain todeta, että Focusriten tiimi on hallinnut hommansa ja tehnyt fiksuja valintoja, kompressori toimii kuin unelma, mutta lisää aiheesta vielä tuonnempana. Signaalitasojen tarkkailua varten Pentassa on erilliset tulo- ja lähtötason mittarit sekä vielä erillinen led-rivi kompression voimakkuutta kuvaamaan. Kahdeksanportainen näyttö on varmasti normaaleissa käyttötilanteissa aivan riittävästi.

Enemmän kuin vain kompressori

Pentan anti ei jää vain stereomuotoisten linjasignaaleiden työstämiseen sillä laitteessa on myös A-luokan kytkentään perustuva mikrofonivahvistin ja erillinen tulojakki instrumenttisignaalille. Kytkimellä valittavan phantom-syötön, vaiheenkäännön ja bassoleikkurin ansiosta Penta onkin verrattomasti enemmän kuin vain kompressori. Se on myös perusväline, jonka avulla itsenäinen, yhden monofonisen äänilähteen signaalitie mikrofonilta tai instrumentilta tallentimelle on kertaheitolla hallussa.

Lisää luontevia käyttötilanteita vermeelle löytyy, kun laskuun otetaan Pentan höysteeksi pakatut lisätoiminnot. Ensinnäkin kompressorin yhteydessä on kytkimellä valittava Tube Sound -toiminto, joka tuottaa joko vahvistinputken toimintaa jäljittelevää tai analoginauhan kyllästymissäröä simuloivaa säröä. Potentiometrillä voi sitten säätää vaikutusta lähes olemattomasta (cool) jo korvin kuultavaan säröön (warm). Toinen lisämauste on lähtövahvistimen yhteyteen sijoitettu stereokuvan laajennin, joka sekin voidaan ottaa mukaan leikkiin kytkimellä valiten. Toiminto analysoi vasemman ja oikean kanavan välisiä eroavaisuuksia ja säädön mukaan sitten joko lieventää tai korostaa näitä eroavaisuuksia, saaden sillä keinoin stereokuvaan keinotekoista leveyttä tai kapeutta. Kolmas lisuke ei ole oikeastaan mauste vaan lisätoiminto. Purnukan perälaitaan voi nimittäin asentaa lisävarusteena myytävän kortin, jolla peliin saa 24-bittiset digitaaliset lähdöt neljällä eri näytetaajuudella sekä liitännän Word Clock -tahdistukselle.

Oheinen ote on lainaus Martin Berkan kirjoittamasta testiartikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa 6/2001. 
 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.Paluu lehteen

 

 

 

21.07.2009
|
Martin Berka
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy