Kitaran monitaituri Guthrie Govan liikkuu sujuvasti musiikin tyylilajien kirjossa, eikä soittotekniikoiden vaihtaminenkaan tuota hänelle vaivaa. Guthrien filosofioina soittamisessa ovatkin rentous, keskittyminen ja mielikuvien muuntaminen musiikiksi kitaran kautta.
Govan saapuu haastatteluun hiukan myöhästyneenä – hän oli nukahtanut päivätorkuille odotellessaan illan esiintymistä Helsingin Cirkuksessa Steven Wilsonin bändin riveissä. Tämä ei kuitenkaan lyhennä haastattelun pituutta, ja Govanilla tuntuu olevan nopea valmius kaikkiin kysymyksiin. Eikä hän kertomansa mukaan tarvitse mitään sormien lämmittelyrupeamaa tai rauhaisaa keskittymistä ennen keikan alkua.
– Minusta on hienoa kävellä lavalle ilman valmisteluja, tavata mukava kitarani siellä ja käydä töihin, mies selittää kahvikupin takaa, jo valmiina illan esiintymiseen.
Kiertue Stevenin kanssa on jatkunut jo aika pitkään ja soitettava materiaali tuntuu keskittyvän hänen uusimman albuminsa The Raven That Refused to Sing ympärille.
– Olemme soittaneet kaikkia levyn biisejä, mutta nyttemmin muutama kappale on pudonnut pois ja mukaan on noussut pari uutta ja vielä levyttämätöntä Stevenin biisiä. Kappaleet soitetaan melko tarkasti sellaisina kuin ne levytettiin, mutta on lieviä erojakin: soolo-osuuksissa on vaihtelua ja sovituksia voidaan muuttaa hiukan sen mukaan, miten yleisö on mukana. Saadaan vähän jazzin vapauden tuntua.
Wilsonin musiikkia on luokiteltu progeksi, mikä saattaisi antaa mahdollisuuksia venyttää biisejä tilanteen mukaan.
– En ihan tiedä, miten progeväki suhtautuu tähän musiikkiin, Govan pohtii.
– Hehän pitävät pitkistä ja monimutkaisista jättikappaleista, ja niitä meillä kyllä on: keikka kestää yli kaksi tuntia ja biisejä on reilun tusinan verran. Mutta silti jotkut tulevat keikan jälkee kysymään ”miksi muutit sooloa, miksi joku jakso menikin eri lailla kuin levyllä”. Minulla ei ole mitään velvoitetta Steveniltä soittaa samalla tavoin illasta toiseen ja saan keksiä joka kerta soolon täysin uusiksi. Levylläkin sooloni olivat improvisoituja, joten samassa hengessä voin toimia keikallakin. Tietenkin biiseissä on mukana paljon sävellettyjä kitaraosuuksia ja ne täytyy toistaa sellaisenaan. Useimmilla keikoillani pienemmän kokoonpanon kanssa kitarani on pinnassa koko ajan, mutta tämän kiertueen setissä on jaksoja, jolloin en soita mitään. Sekin voi olla tehokeino.
Miten toimittiin levytysvaiheessa, antoiko Steven suuntaviivoja, mitä sinun tulisi soittaa?
– Totta kai. Steven kuulee kaiken päässään valmiina. Hän ei tunne musiikin teoriaa niin, että osaisi pukea ajatukset musiikkitermeiksi,
vaan hän hakee oman tapansa kommunikoida. Kun biisi äänitetään, se jäätyy muotoonsa ikuisiksi ajoiksi. Siksi on hyvä, että uusia biisejä soitetaan ensin keikalla, jotta muoto ja tempo löydetään.
Kerropa tarkemmin parista albumiraidasta ja osuuksistasi niissä…
Oheinen teksti on alkuosa Timo Koskisen toimittamasta haastattelusta, joka on alunperin julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä 1/2014. Juttu on nyt luettavissa Riffin verkkkosivustolta ja se aukeaa tämän linkin kautta.
