Tiedättehän tilanteen. Kitaraa soittava trubaduuri viihdyttää iltaa istuvia kansalaisia ammattitaidolla ja hyvällä meiningillä. Ohjelmisto on monipuolinen ja taustatkin on ohjelmoitu huolella midivermeiden soitettavaksi. Mutta laulu kuulostaa jotenkin orvolta ja yksinäiseltä, kun levytettyjen versioiden tutut kuorostemmat puuttuvat. TC:llä pulma tunnetaan ja sen ratkaisuksi on kehitelty jälleen uusi mylly: Helicon Quintet - stemmoja tilauksesta!
Helicon Quintet on suunniteltu keikkailua silmällä pitäen ja sen käyttö on yksinkertaisempaa kuin studiotyöskentelyyn aiemmin lanseeratun Helicon Voice Prism -harmoniaprosessorin (Riffi 3/01). Päämäärään on päästy rajaamalla etulaidan näppäinten ulottuvilla olevien parametrien valikoima vähimpään mahdollisen. Karsinnan vastapainoksi etulaitaan on lisätty kuusi Voice Key -painiketta, joilla voi suoraan määritellä, minkälaisella rakenteella stemmat muodostuvat. Kullekin painikkeelle on annettu oma nimensä (basso, alempi, ala, unisono, yläpuolinen ja ylin), ja stemman roolia vastaavat intervallit ohjelmoidaan etukäteen. Valikoimasta voi lennossa poimia mukaan enimmillään neljä eri stemmaa. Quintetin RAM-muistiin mahtuu 50 valmista kaavaa, joilla stemmat muodostetaan. Etulaidan näppäimillä voidaan muokata harmoniaa monipuolisesti niin skaalan, soinnun kuin juurisävelenkin suhteen. Säätää voidaan myös esimerkiksi stemmojen hienovirettä, stemmojen ja alkuperäisen äänen voimakkuussuhdetta, kaiku-efektiä. Useimmilla parametreillä on melko selkeät nimikkeet, joista asiat selviävät helposti. Muutamat hämärämmät kaipaavat kuitenkin lähempää tutkimista ennennkuin niistä saa selkoa. Kaikkein ratkaisevin on kenties Harmony Mode -parametri, sillä laitteen toiminta muuttuu dramaattisesti valinnasta riipuen. Scalic eli sävelasteikkoon perustuva stemmojen muodostuminen noudattaa orjallisesti annettuja intervallivalintoja ja luodut stemmat ovat aina valittuun sävelasteikkoon kuuluvia ääniä. Quintet ei tässä toimintatilassa huomioi lainkaan kromaattisia kulkuja tai sinistä säveltä sen paremminkin kuin esimerkiksi pientä seiskaakaan, vaan pysyttelee asteikon perussävelissä. Valittavana on jokin kolmesta erilaisesta duuriskaalasta, tai kolmesta molliasteikosta. Jolleivat nämä osu, niin sitten voi muokata yhden itselleen mieluisen poikkeavan asteikon. Valikoima on perusteltu vaikka äkkipäätä voisi ihmetellä, miksi nyt kolme erilaista duuriskaalaa on tarpeen. Esimerkki selventää asiaa. Olkoon sävellaji C-duuri ja laulettu sävel e. MAJ1-valinnalla Quintet tulkitsee, että kyseessä on Em-sointu ja tuottaa stemmoiksi siihen istuvat sävelet g ja h. Valinnalla MAJ2 Quintet arvelee kyseisen soinnun olevan C-duuri ja nyt stemmasäveliksi loihditaan g ja c. Ja jos ollaan valittu MAJ3-tyyppi, päätyy Quintet tulkitsemaan soinnuksi E-dimin, jolloin stemmaääniksi tuotetaan g ja Bb. Parhaan skaalatyypin valinta on verraten helppoa, kunhan malttaa hetkisen analysoida prosessoitavan kipaleen sointuja. Tällä järjestelyllä Quintetin tuotokset istuvat suureen osaan pop-musiikin sävelperinnettä. Oheinen ote on lainaus Martin Berkan kirjoittamasta testiartikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa 4/2003. Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut myymälät kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.
|